Lastuja IV-VII

Lastuja IV-VII

The Project Gutenberg EBook of Lastuja IV-VII, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Lastuja IV-VII
Author: Juhani Aho
Release Date: October 14, 2004 [EBook #13745]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LASTUJA IV-VII ***

Produced by Tapio Riikonen

LASTUJA IV-VII
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1921

SIS?LT?:
Lastuja. Nelj?s kokoelma.
Tunnelmani Terve tuloa, talvinen pime?! Tuiskuttaisit lunta, talvi... Takalisto Mets?nneidot Mets?polku Pahan omantunnon puu Tuomiokello Kun Matti pani tupakan Kannikka Toisille Ainoa poika Vanha kello Hanna Hyveen palkka Varikset Yrj? Antman ja Kumpp. Wilhelmiina W?is?nen Korpeen kadonnut Korven kosto ?W?in?m?isen viimeinen soitto?
Tyven meri ynn? muita lastuja.
Tyven meri El?m?ni ehk? onnellisin p?iv? Arkituuli--pyh?pouta S?velt?j?n muistikirjasta Salaper?isin N?ky Muistojen maisema Kirkko ja pappila Kaski Kuolinvuoden enne Uveavanto Hirvi ja voimavaunu P?kkel?, eli kuinka vanha kaatuu Jouluilta talonpojan tuvassa J?i j?ljelle lauluinen lehto... Uskon varmaan Pyh? perjantai Joulumietteit? Euroopan yleinen mielipide Vanhan vuosisadan haudalla Vanha saddukeus ?Min? kiit?n sinua, Herra? Vanha Kauko ja sininen tytt? Kukitettu
Lastuja VII.
Siell? maalla Yll?tys Toivioretki Aurinko ja meri Lumoissa Bulevardin puu Maahenke? Orjamarkkinat Tuhlaajapoika ?Lallu? Pikku Liisa Yst?v?--joka petti Joululle kotiin Kotipuoleni rautatie Hirvi? Lahjoitus Asunnoissa autuaitten
Her?nneit?.
Kuinka min? her?sin ??itien muistoksi? Arka omatunto Saako pappi pelata korttia? H??t Pyhiinvaellus Uskontunnustus Vapautettu Maailman suurin syntinen Kanna ristisi Tarina pyh?st? neitsyest?

LASTUJA. NELJ?S KOKOELMA.

TUNNELMANI.
Te tunnelmani, te mielialojeni keve?t perhoset, te liihoittelevat lintuset, jotka v?ikytte maailman ja minun v?lill? ... mit? minulle olisi maailma ilman teit??
Se olisi minulle kuin pilvet?n taivas, kuin rannaton er?maa, kuin j??tynyt meri, kuin lehdet?n syksyinen mets?. Se olisi minulle kuin suruton el?m?, kuin iloton arkip?iv?, kuin yksitoikkoinen todellisuus ilman muotoa ja sis?llyst?. Se olisi maantie, jota kaikki kulkevat ja jonka n?k?alat ovat kaikille yht? hyvin tunnetut kuin minulle.
Ja nyt on minulle maailma tunnelmieni valossa kuin taivas tuulisena p?iv?n?, joka milloin pilveen peittyy, milloin kaikessa kirkkaudessaan v?ikkyy, kuin viljava vainio, jossa t?hk?t huojuvat ja jonka yli varjot karkeloiden vaeltavat, niinkuin meri, joka vuoroin tyynen? lep??, vuoroin vaahtop??n? kuohuu,--kuin kev?inen lehto, jossa lehdet vihert?? ja k?et kukkuu,--ja koko el?m? on kuin suvinen sunnuntaip?iv?, kuin nuoruuden unelma, jossa toivo ja ep?toivo tuhansin muodoin toisiansa t?ydent?v?t. Se on kuin uusi, tuntematon mets?polku, joka korpeen katoo, noroihin painuu ja nousee huimaavien vaarojen laelle, n?ytt?en minulle maisemia, joita ei kukaan ole ennen n?hnyt, en edes min?k??n.
Sent?hden lemmin min? teit?, tunnelmani, kuin talossa lapsia lemmit??n, vaalin teit?, enk? h?pe? tunnustamasta teit? v?list? hemmottelevanikin.
Min? hoidan teit? kuin kyli? kiertelev? soittoniekka huiluaan, joka on h?nen ainoa ilonsa talottomilla taipalilla, ja min? luulen n?hneeni, ett? on vesill? ja vainioilla niit?, jotka pys?htyv?t kuuntelemaan ja joskus itsekin s?veli?ni s?est?m??n. Kielet?rkin, kankealiikkeinen, pitk?helmainen impi, yhtyy v?list? iloihini ja hyp?ht?? mielens? hyviss? yritellen teit? tulkitsemaan.
Tied?n teid?n minut harhaan johtavanne, saatatte minut usein er?maille eksyksiin, ajatte minut umpiper??n, mutta en min? teist? eroa enk? huoli muista johtajista el?m?ni tiell?. Seuraan teit? kuin aarteiden etsij? virvatuliaan, ja uskon teid?n kultak?tk?jen p??ll? palavan, vaikka kuinka usein minut kivikuoppaan kaataisittekin.
Sill? min? tunnen teid?t--te nostatte minut sielt? yl?s j?lleen-- autatte ojasta ja ohjaatte minua el?m?ni suurissa syyspimeiss?, ollen tiell?ni tuikkivina majakkoina.
Tasainen ei tosin ole valonne, mutta sit? vaihtelevampi ja l?mpim?mpi.
Jos sammuisitte, olisi lieteni kylm? ja harmaa pakkanen minua puistattaisi. Sent?hden hoidan min? kuin uhritulta teit?, tunnelmani, enk? soisi teid?n koskaan sammuvan.

TERVE TULOA, TALVINEN PIME?!
Terve tuloa taas, sin? talvinen pime?, sin? tuttu, rauhoittava h?m?ryys!
Olethan sin? ihana, sin? pohjolan kes?inen p?iv?, sin? ainainen aurinko, jota kaikki linnut laulavat, jota jokainen runo ylist??; loihdithan sin? lehden puuhun, kukan maahan, teet?t ter?? viljalla ja kypsyt?t ja tuleennutat; olethan sin? kaikin puolin hyv? ja hy?dyllinen yst?v?.
Mutta sin? olet my?skin yst?v? liiaksi l?hentelev?, olet tungetteleva toveri, joka aina itsest?si muistutat ja pakotat minua n?kem??n kaikki omassa valossasi. Sin? ik??nkuin kehuen kehut kaikkea omaksesi. J?rvi, mets?, rannat, niityt, ahot, puut, taivas ja pilvet ... kaikkien niiden t?ytyy esiinty? semmoisina, kuin sin? suvaitset. Etk? sin? kes?n pitk??n ainoastaan p?iv?ll? maailmaa hallitse, ?ihinkin sin? itsevaltasi ulotat ja saat ihmiset ihastuneina valtaistuimesi eteen polvistumaan. Leivon panet p?iv?ll? itse?si ylist?m??n, y?ll? soittaa satakieli mieliksesi, ja k?ke? kukutat sin? sek? ?in ett? p?ivin.
Mutta minua sin? v?syt?t ja her?t?t minussa usein halun sinusta vapautumaan.
Ja sent?hden toivotan min? sinut tervetulleeksi, sin? syyspime?, sin? vaatimaton viihdytt?v? Koittaren kaksoissisar, sin? hiljainen H?m?rikk?.
Lenn?t, liihoittelet niin ??nett?m?sti yli maiden ja merien, levit?t n?kym?tt?m?t siipesi auringon ikkunain eteen niinkuin ?iti, joka laskee uutimet lapsensa kehdon eteen ja poistuu varpaillaan.
Ulkomaailma katoaa silloin n?kyvist?ni, sen mielt?ni hajoittavat harrastukset unohtuvat, sen riennot lakkaavat repim?st?, ei ole mit??n, joka itse??n minulle tyrkytt?? ja minua uuvuttaa. On kuin l?isi minulle vapautuksen hetki talviy?n tullen ja kes?p?iv?n kadoten. Irtaimena l?htee aatos nousemaan omiin avaruuksiinsa, ja tunne l?yt?? uusia teit?, joita ei silt? kukaan tied? tuketa. Muodot eiv?t en?? voi pakottaa minua heihin mukautumaan, vaan luopi kuvitteluni minulle maailman itseni mukaisen. Selailen sit? kuin kirjaa,