Lastuja I-III | Page 3

en itsek??n tiennyt. Se oli h?m?r? ja sanaton. Se kitui vain vanhoissa muistoissa, joiden kuivuneissa juurissa ei ollut mehua uuden taimen tekoon. Eik? ollut ilo iso omista ajatuksistakaan. Ne vaakkuivat siipisatoina maan varassa eik? tullut vereksi? vaikutelmia vastaan, jotka olisivat ne ymp?rist?n n?k?piirin yli nostaneet.
Mutta siin? kun kuljin polkua my?ten, joka milloin juoksi lehdon laitaa, milloin painautui alemmille maille viileihin viidakkoihin ja joskus vei pitkospuita my?ten suon tai notkon poikki, niin tuntui silt?, kuin olisi minussa solu solultaan alkanut uudistua. Nakkautuessani kivelt? kivelle vertyiv?t j?senet notkeiksi ja ruumis taipuisaksi. Kuinka min? jo nautin jokaisesta sammaltuneesta kivest? ja jokaisesta uudesta tien k??nteest?, joka milloin aukaisi eteeni valoisan aurinkoisen ahon, milloin sukelti kuusikon mustaan kitaan! Kuinka min? jo nautin jokaisesta k??kkyr?pet?j?st? ja onttokylkisest? lahokannosta, johon palok?rki kapsahti kiinni, p??st?en tullessaan pitkulaisen sointuvan vihellyksens?! Kuivuneista l?hteist? kumpuili jo t?ytel?isi? tuoreita tunteita, rinta suureni, ja aatokset liikkuivat, kuin olisi ollut voidetta v?liss?. Ilma ymp?rill? oli uusi, ja maan mehu ja lehtien tuores tuoksu nousi suoniin kuin viinin neste.
Pitk?t hetket istuin sitten tiepuolessa sammaleisella m?tt??ll?, selk? puun nojassa, antaen lehvien sihist? p??ni p??ll? ja honkamets?n loitommalla pit?? hiljaista huminataan. Tai nousin tien varrelle sattuneeseen niittylatoon ja loikoilin sen hyv?lle tuoksuvissa heiniss?.
Kes?isen p?iv?n k?velin yp? yksin?ni ket??n kohtaamatta ja kaipausta kehenk??n tuntematta. Aurinko oli jo alenemassa, kun harvenevan lehdon sis?ss? tie leveni, tuli monihaaraisemmaksi ja vei siistille ver?j?lle, mink? takana oli pelto ja pellon laidassa pienoinen m?kki. Pudotin alas pari puuta, jotka hel?htiv?t kuivuuttaan, ja pist?ysin aukosta pientareelle. Siit? astuin ojan reunaa pirtin ikkunan per?itse pihanurmikolle.
Kartanoa piiritti ruispelto, toinen puoli jo kuhilaalla, toinen puoli viel? leikkaamatta. Leikatun laidassa kuukki mies, selk? koukussa, ja ojensihe tuon tuostakin kouraustaan lyhteeseen liitt?m??n. Pellon alla oli lampi, jonne laskeutui tie tallin ja navetan v?litse. Huoneiden harjan yli n?kyi j?rven takaa m?kinen maisema, ja korkeimman kukkulan laella oli isolta n?ytt?v? talo.
Porstuasta tuli vastaani em?nt? maitoastioita kantaen. Toivotin hyv?? iltap?iv?? ja kysyin, saisiko saattajata toiselle rannalle.
--Saapihan saattajan, sanoi h?n yst?v?llisesti ja kysyi, mist? oltiin ja minne oli matka.
Min? arvelin, etteik?h?n ehtisi y?ksi taloon, joka n?kyy tuolta. Onkohan sinne pitk?kin matka? Ei arvaa oikein n?it? mets?isi? taipaleita.
--Eih?n niit? ?kkin?inen. Honkam?keenk?? Tulee sinne lammen tuosta p??st? nelj?nneksen matka.
H?n laski astiat rappusille, k?tteli, aukaisi kamarin oven ja kehoitti astumaan huoneeseen siksi aikaa, kunnes k?y huutamassa pikkutyt?t haasta, jossa ovat marjan poiminnassa.
Mutta min? menin pirttiin, jonka ovi oli hiilihangolla p?nkitetty auki. Sein?t olivat mustat ja kiiltiv?t kuin mahonkipuu. Koko lattia oli heini? kouhallaan, ja kapea k?yt?v? vain j?tetty p?yd?n ja oven v?liin. Penkillekin oli t?rkyj? riputettu ja orret ahdettu niit? t?yteen. Heitt?ysin sel?lleni pehmoiselle permannolle, solmin k?det p??ni alle ja odotin. Angervot tuoksuivat, ja hajuheinist? levisi v?kev?, unettava lemu. Sirkka siritti uunin kyljess?, ja toinen kilpaili karsinan puolella pirtti?. Ja kellahtava ilta-aurinko leikkeli ikkunainmukaisia valopaikkoja ilmassa liikkuvaan tomuun.
Kun olisin saanut t?h?n j??d?, nukkua pois, her?t? hetkeksi, katsella kattoon n?in, suloinen raukeus ruumiissa, nukkua taas ja siirty? sitten muille maailmoille. Hajota, huveta, haihtua, tuskaa tuntematta, kokematta mit??n kipua.
Min? joudin mielest?ni niin hyvin. Ei n?ytt?nyt olevan mit??n tekemist? siell?, miss? olin t?h?n saakka aikani viett?nyt. Eik? yht??n ihmist?, jota varten olisin el?nyt ja joka olisi minua kuoltuani kaivannut.
Tai jos j?isin t?h?n. Tekeytyisin taloksi ja saisin itselleni uskolliset yst?v?t em?nn?st?, is?nn?st? ja heid?n pienist? tyt?ist??n, jotka nyt ovat marjassa. Asuisin t??ll? heid?n kanssaan, mets?stelisin, samoilisin noita synkki?, juhlallisia saloja, makailisin, maatuisin t?nne, kasvaisin korpeen kiinni. He ehk? kiintyisiv?t minuun enemm?n kuin muut, tahtoisin olla heid?n vertaisensa, tuumia heid?n tuumiaan, katsoa kaikkea heid?n kannaltaan ja tulla talonpojaksi.
Ulkoa ikkunan alta kuului em?nn?n tukevat askeleet ja pikkutytt?jen jalkojen jytin??. H?n kehoitti minua uudelleen kamariin.
--Pyyt?isin y?ksikin, jos ei olisi vieraalla kiire ja jos eiv?t olisi niin v?h?iset n?m? sijat n?in pieniss? paikoissa.
Min? tahdoin kuitenkin menn?, ja h?n sanoi tyt?ille, jotka kurkistelivat porstuan ovelta:
--Alkakaa juosta reputtaa rantaan ja neuvokaa vieras niityn nurkkauksesta Honkam?en tien p??h?n.
Oli h?n sent??n miellytt?v? ja yst?v?llinen, ja olisinhan voinut olla y?t? t?ss?kin. Mutta kun olin kerran menossa, niin menin. Mies pellolla oli lohkaissut ison aukon rukiiseen, tasoittanut niemekkeen ja koverti jo lahdelmaa sen sijalle.
Toinen tyt?ist? puuhasi jo tappia kiinni, joka oli teht?v? nurmesta. Pienill? luisilla k?sill??n nyht?isi h?n arpaheinikkoa kourallisen ja iski sen peukalollaan reik??n. Toinen laittoi airot ja hankavitsat paikoilleen. Sitten tarttuivat he molemmat kokkaan kiinni ja ponnistivat pienet ruskeat jalkansa kuperiksi hiekkaan.
--Jospa min? autan.
--Kyll? me itsekin, l??h?ttiv?t he yhteen ??neen ja saivatkin samassa venheen veteen helposti py?riv?lt? telalta.
--Menk?? teist? toinen per??n, niin min? soudan.
Mutta sit? he eiv?t sallineet. Minun piti menn? per??n, ja he istuivat molemmat vierekk?in kokkatuhdolle. Per? painui syvemm?lle, ja kokka nousi tytt?jen kanssa yl?s.
He soutivat hyvin toimessaan, suu niin vakavasti supussa kuin ?idill?, josta he olivat vain pienennettyj? j?ljenn?ksi?. Lapsesta ei ollut muuta j?lell? kuin pienuus. Toiselta oli huivi irtautunut puuhatessa. Sit? kiinnitt?ess??n ei h?n lakannut soutamasta, vaan kuljetti airoa toisella k?dell??n samalla kuin toisen ja hampaittensa avulla kytki nurkkia solmuun leukansa alle.
--Kumpiko teist? on vanhempi?
--Tuo Mari,--oli vanhempi.
--Mik?s on sinun nimesi?
--Anni.
He osasivat lukea toiseen p??kappaleeseen.--?iti