Lapsuuteni muistoja | Page 9

pelkoa vihollisistamme, sill? eiv?t he joutuneet siin? touhussa ja v?kitungoksessa varsinaiseen tappeluun. Tullissa oli todellakin v?en tungos. Meid?n kaupunkilaisissamme asui siihen aikaan suuri uteliaisuus ja n?kemisenhalu--sanomattoman suuri! Ihmeen ei tarvinnut olla niin suuren suuri eik? isosti harvinainenkaan, mit? katsomaan pian koko kaupunki ker?ysi. Sattuipa kerran, ett? pieni poika tappoi suuren rotan kadulla. Poikkesi tuota katsomaan joku sivukulkija ja toinenkin ja jokainen, joka sattui silloin ohikulkemaan, piti velvollisuutenaan k?yd? katsomassa, mit? siin? muut tarkastelivat. L?heisist? taloista l?hdettiin kadulle tietoa saamaan, mik? v?kikokous siin? syttyi. Joukko kasvoi ja varttui. Kiiruhtaen alkoi joku et??mp?? kulkea kohti v?kijoukkoa.--Mit? tuolla on?--kysyi t?lt? toinen ja alkoi juosta, ja he juoksivat molemmat. Kun toiset n?kiv?t toisten juoksevan, rupesivat hekin juoksemaan ja juosten tulvaili nyt v?ke? joka haaralta ja katu k?vi tungoksiinsa. Rotantappaja ja tapauksen n?kij?t olivat aikoja sitten kerinneet menn? menojaan.--Mik? t??ll? on?--kyseltiin toisiltaan, vaan kukaan ei tiennyt antaa oikeaa selityst?. Muuan sanoi: ?er?s pieni poika...?, toinen: ?tapettu...?, kolmas tiesi: ?er?s pieni poika tapettu!? T?m? kiihotti uteliaisuutta. Jokainen koetti l?yt?? keskustaa, miss? tapahtuma olisi n?ht?v?n? ja kuultavana, vaan semmoinen keskusta kun ei ollut l?ydett?viss?, sill? se oli yht?v?h?n keskell? kun laidallakin, pysyi v?kijoukko alituisessa liikkeess? kuin kiehumaan rupeava vedenpinta, jossa kuplat kiertelev?t sinne t?nne. Kuka oli kyllikseen tiedustellut ja etsinyt tulematta kumminkaan hullua viisaammaksi, l?hti pois, vaan uusia, eheill? uteliaisuuden voimilla varustettuja tuli sijaan. Niin kesti siin? joukkoa kuinka kauan.--Pieni ruumissaatto--jokap?iv?inen tapahtuma--oli kylliksi kykenev? kokoamaan katsojia katujen kulmat t?yteen. Vaan kun ?ylioppilaat meniv?t?, joka tapahtui kerran vuodessa, niin kuka ei silloin olisi ollut katsomassa! Jokaisen, joka kynnelle kykeni, piti p??st? n?kem??n. Voipa melkein sanoa, ett? is? j?tti poikansa, poika is?ns?, ?iti tytt?rens? ja tyt?r ?itins?, mini? anoppinsa ja anoppi mini?ns? ja riensi kadulle, ja jos ei ty?ns? ollut ?hirve?n kiireellist?? liittyi saattojoukkoon. N?in oli kertynyt v?ke? sanomaton paljous kaupungin tulliin.
--Mit? me nyt t?ss? seisomme ja tuhlaamme kallista aikaamme? tuumaili Jaakko, kun mekin, luunker??j?t, pys?hdyimme katselemaan t?t? menoa.-- Eih?n tuo ole mit??n ulkomaan kummaa! Pojat, pannaan luut liikkeelle!
--Niin, ja pistet??n mekin lauluksi! jatkoi Antti. L?ksi luunker??j?joukko liikkeelle ja Antti alkoi laulaa:
T?m? kyl?, hyv? kyl? l?p?j?? kuin linna; kuule Lutku, se on totta, l?p?j?? kuin linna!
--Vaan onko t?ss? joukossa niin talonpoikaisia miehi?, jotka rupeaisivat pallille? keskeytti Jaakko laulun, n?hdess??n pallinly?ntiin sopivan paikan.
--On kyll?!--No min? ainakin.--Ja min?.--Min? my?s. No, niin min?kin. Niin vastattiin joukosta. Luuvasut pantiin yhteen kokoon ja sitten j?rjestyttiin puolueisiin.
--Kuka panee pallinsa?
--Heikki.
--En min? pane. Minulla on uusi palli, se r??kk?ypi, tuumaili Heikki.
--R??kk?ypi! kummasteli Jaakko. No olithan tuota sin?kin Heikki nuorena ollessasi niit? miehi? joka tiesit, ettei pallilla ole sielua!
Se tepsi. Heikki antoi pallinsa ja ruvettiin ly?m??n. Ly?tiin kunnes palli hajosi.
--Pallilla ei ole sielua! tuumaili Heikkikin ly?nnin innoissaan.
--Aivan oikein, korkia v??ryys! lausui Jaakko. Lis?? viel?, ett? se ei ole luja, joka ei pid?!
Vihdoin teki pallin hajoaminen lopun leikist?mme ja l?hdettiin sitten kotia, jossa luut pantiin kuivumaan johonkin p?iv?npuoleiselle katolle. Se oli ensimm?inen retkemme. Toisia retki? teimme joka p?iv? parin viikon ajalla. Olipa silloin meill? koottuna aika r?ykki? kuivatuita luita ja p??timme ne jo muuttaa rahaksi. M??r?ttiin aika, jolloin kokoonnuttaisiin Jaakon asuntoon, mist? sitten tavaramme kuljetettaisiin yhteisill? voimilla ostopaikkaan--kauppias Ursinille.
Jaakon asunto oli ?k?yh?inhuoneella?, se oli muuan rakennus, mink? kaupunki oli vuokrannut k?yhiens? asunnoksi. Samoin kuin muissakin huoneissa oli t?ss?kin, miss? Jaakko ?itineen ja veljineen oli majaa, suuri v?en tungos asukkaista.
--Onpa t??ll? v?ke? toista kouraa! tuumaili Antti.
--On sit? ja toista saadaan! arveli siihen Jaakko.--Melkein joka viikko tulee t?nne uusia asukkaita.
--Eih?n t?nne en??n sovi? arveli Antti Jaakolle.
--Hyv? sopu sijaa antaa, vastasi Jaakko.
Vaan miten lie t?m?n hyv?n sovun laita ollut t??ll?? Muuan eukko toraili juuri toiselle, ett? h?n suurella s?ngyn rottelollaan valtasi tilaa liian paljon. Puhuteltu rupesi vastustelemaan ja syttyi siit? kiivas sanasota, jossa eukot nyrkki? puiden toisilleen antoivat sanan sanasta ja kaksi parhaasta. Pist?tellen toisiaan joutuivat eukot alkuper?isest? asiastaan ja rupesivat ?laulamaan toistensa kunniaa?, soimailemaan toistensa entist? ja nykyist? el?m??, tapoja, muotoa, tekoja ja hankkeita mit? karkeimmilla sanoilla.
--Niin Ursinin rouva kuin oletkin, pid?n sinut kumminkin niin halpasena, etten viitsi sylkem?tt? p??llesi katsoa. Enk? viitsi sinun kanssa enempi jankata, sill? hullu se on, joka vasikan kanssa kappia laukkaa! Pid? sin?kin suusi kiinni, ja pid? huoli lapsestasi, el?k? sit? tuossa vinguta! Niin lausui toinen eukko toiselle. Vaan kun toiseltakin puolelta tuli ter?v? pisto, niin eip? malttanut h?n olla vaiti, vaan jankkasi yh? ja niin jatkui riita.
T?ss? joukossa, jossa oli ruhaa, rampaa, sokiata, silm?puolta, vanhaa, voimatonta ja kasvavaa sukupolvea, lapsia, ij?lt??n yhdest? p?iv?st? yl?sp?in, ei todellakaan ?kaikki yht? tehneet?, jotta siell? n?ki ja kuuli jos jotakin. Ken torueli, ken kiroili, ken siunaili, veisasi, rallatteli, itki, nauroi, muuan luki itse, toinen luetti lastaan, kuritti lastaan, pesi lastaan, nukutti lastaan, mik? lapsi huusi, mik? parkui, mik? remusi ilosta, juoksi toisten kanssa ymp?ri huonetta, mik? istui lattialla leikkim?ss? jonkun esineen kanssa, mik? ry?mi vatsallaan, mik? teki taivalta kontaten, mik? jo seisoi tukea vasten ja soperteli siin? huvikseen, mik? horjuen otti ensimm?isi? askeleitaan omintakeisin, jota ?itins? hymyhuulin katseli. Hyvin se oli kirjavaa el?m??.
Muutaman ikkunan luona s?nkyns? laidalla istui Jaakon