Lapsia | Page 2

ett? h?n oli pannut kirjekuoren siihen, ett? luultaisiin laatikon ja saksien tulleen postissa Amerikasta. Eevasta se oli erinomaista ja mukavaa.
--Kuule, Jaakko! Ei sanota kenellek??n! Sanotaan Esterille, ett? ei sinulla olekaan sakset, vaan muuta.
Eeva sai Jaakon innostumaan. Ja kun h?n sanoi Esterille, niinkuin Eeva oli neuvonut, ett? h?nell? ei olekaan sakset, vaan muuta, jolloin Eeva tekeytyi sen n?k?iseksi, ett? se muu on hyvin erinomaista, niin Jaakko aivan uskoi, ett? Esteri niin luulee, varsinkin kun Esteri alkoi Eevalta kysell?, kun t?m? n?ytti niin hyvill??n ja salaper?inen olevan.
Melkein entisell??n oli Jaakon asia ja alkoi taas j?nnitt??. H?n ei tahtonut malttaa odottaa iltaa ja lahjojen aikaa. Heti kun joulukuusi oli sytytetty, h?n meni ulos lahja kainalossa hyvin salaa, mutta viskattuaan sen, tuli h?n heti itse j?ljest? uteliaana n?kem??n ja kuulemaan.
Esteri otti lahjapaketin lattiasta ihastuneena, kun oli niin siev? laatikko. H?n luki kirjekuoresta: ?Korkeasti kunnioitettava Herra Pastori Hieronymus R?yh?----?
--Ei se ole t?nne! ehti jo ?iti sanoa, mutta Eeva v?itti, ett? on se! Ja selitti, ett? siin? on kannessa oikea kirjoitus: ?idille, mutta kirjekuori on vain sit? varten pantu, ett? sakset ovat tulleet postissa Amerikasta.
Esteri purskahti taas nauramaan ja Jaakko pujahti kamariin pimeimp??n loukkoon. H?n h?pesi niin, ett? itki. Vaikka kuuli ?idin ihastelevan saksia, niin ei se mielt? parantanut. H?n toivoi, ett? Esteri sairastuisi ja kuolisi!
Sit? h?n mieless??n hautoi eik? h?nt? saatu koko iltana loukosta, ei hyv?ll? ei pahalla. T?lle maailmalle tiet?m?tt?m?n? nukuksissa h?net sielt? vihdoin kannettiin s?nkyyns?.

MAHTISANA
Ei ollutkaan hauska sunnuntai, kuten tavallisesti. Is? ja ?iti eiv?t olleet p?iv?lliselt? asti ainoatakaan sanaa vaihtaneet. Lapsetkin, Maija ja Iikka, olivat olleet hiljaa. He istuivat erill??n, Iikka tuolilla sohvan p??ss?, mihin n?ki ikkunasta kuun, Maija ikkunan ??ress? ja katseli kadulle, miss? liikkui lapsia suksilla ja kelkoilla. He eiv?t olleet rohjenneet ??nt?? edes kuiskaamalla sen vertaa, ett? olisivat ulosp??sy? pyyt?neet. Niin hiljaista oli ollut koko t?m?n sunnuntain iltapuhde, ett? kun ?iti ??nsi, kehottaen lapsia ulos menem??n, jokainen melkein vavahti.
Sanaa lausumatta he l?htiv?t, Maija oikein hiljaa hiipien. Kartanollakin puhui viel? kuiskaten neuvotellessaan Iikan kanssa, mihin m?keen l?htisiv?t. Ei ollut oikeastaan halua mihink??n. Mutta kun tulivat kadulle ja joka taholta kuului lasten iloista huutoa, niin virkistyi mieli. Maija istutti Iikan kelkkaan ja l?hti juoksujalassa vet?m??n. Ik?v? mieliala aivan kuin lohkeili paloina ja polkeutui jalkoihin.
Muutamalla kadulla oli suuri poikalauma kadun kulmassa. Sit? p??tettiin poiketa n?kem?ss?, mit? siell? oli tekeill?.
Oli kilpajuoksu. Topin poikien toimeenpanema. Juostiin risteyksen ymp?ri ja palkintona oli maksuton ilta Topin poikien kelkkam?ess?. Teliinin Ville oli voittanut t?h?n asti, kaikki kolme kertaa, jotka oli juostu. Kolme maksutonta iltaa oli h?nell? Topin m?ess?. Mutta niist? h?n ei v?litt?nyt, vaan ainoastaan kunniasta! Kolmannella kerralla h?n oli voittanut Topin Kallen, joka kunnian vuoksi oli koettanut. Nyt ei ollut ket??n, joka uskalsi l?hte? kilpailuun!
Ville kehui itse??n ja komeili. H?n selitti Maijallekin voittonsa, raukoitteli h?vi?lle j??neit? kilpailijoitaan ja viel? enemm?n toisia, jotka eiv?t olleet uskaltaneet koettaakaan. Ja itse??n ylisti. H?n oli poikaa!
Mutta se oli h?nelle liian pieni arvonimi, se oli niin tavallinen, kerrassaan mit?t?n. H?n takaisi itse uuden mahtisanan:
--Min? olen stiiknafuulia!
Stiiknafuulia? Pojat h?mm?styiv?t. Kukaan ei tiennyt mit? kielt? se oli ja mit? se merkitsi. Mutta mahtavalta se kuului. Jos Ville olisi sanonut, ett? h?n oli paras koko kaupungissa, niin olisi voitu v?itt?? vastaan ja kumota Villen v?ite. Mutta mit? kykeni kukaan panemaan tuollaista sanaa vastaan, jota ei oltu koskaan kuultu. Ville huomasi, ett? jokaisella meni suu umpeen, ja entist? ylpe?mp?n? py?r?hti h?n poikajoukossa, p?? pystyss? ja rinta kohona lausui toistamiseen:
--Stiiknafuulia!
H?n lausui sen sill? ??nell?, kuin olisi ollut se kaikkein korkeinta, mit? voi ajatella ja mit? ei mill??n muulla sanalla voi lausua. Semmoiselta se toisistakin tuntui.
Vaan Maija ei kuunnellut Villen kerskumisia, tuskin huomasi ollenkaan. H?n ajatteli, ett? jos h?nkin saisi juosta kilpaa, voittaisi ja saisi laskea Topin m?est?! Topin m?ki oli korkeampi kuin muut. Ja se oli ollut Maijan ainainen halu ja toivo, ett? joskus saisi siit? laskea. Olivat Iikan kanssa pyyt?neet jonkun kerran ?idilt? rahaa--5 penni?, mik? oli maksu kahdelta illalta--vaan ?iti ei ollut antanut. Ja kun Maija oli kuullut, ett? Topin pojat olivat antaneet Kurolan Eetun laskea aina ilmaiseksi, kun Eetu oli laskenut seisaallaan, niin oli Maijakin sit? varten harjoitellut muista m?ist? laskemaan seisaallaan. Vaan ei ollut koskaan viitsinyt Topin pojilta kysy?. Ja nytkin ujostutti kysy?, saako h?nkin juosta, ujostutti se, kun h?n oli tytt?. Villelle luuli h?n kest?v?ns? juoksussa, sill? viime kes?n? oli h?n kerran juossut h?nen kanssaan. Ville kun oli tullut heit? tytt?j? vastaan maantiell? ja ilkeyksill??n muutamalta kaatanut marja-astian, niin oli h?n l?htenyt Ville? ajamaan. Melkein kilometrin olivat juosseet, mutta lopultakin oli h?n saanut Villen kiinni. Turkanen, kun halutti koettaa! Ajatella, ett? voittaisi ja saisi laskea Topin m?est?!
Kuin varkain tuli Maijan suusta:
--Saanko min?kin juosta kilpaa?
--Ei tammoja! oli Ville heti vastaamassa.
Mutta Topin Kalle lupasi ja toiset pojat olivat siit? mieliss??n. Kaikissa paloi toivo, ett? Ville voitettaisiin, vaikka ei Maijaan osattukaan luottaa.
Maija tempasi p??llysvaatteen ylt??n, silm?si keng?nrihmojaan, olivatko kiinni, ja asettui rohkeasti Villen kanssa rinnan. Topin Kalle luki: yks kaks kolme!
Pojat remahtivat nauramaan. Maijan juoksu