Lapsia

艬
Lapsia, by Teuvo Pakkala

The Project Gutenberg EBook of Lapsia, by Teuvo Pakkala This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Lapsia
Author: Teuvo Pakkala
Release Date: August 31, 2004 [EBook #13338]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAPSIA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders

LAPSIA
Kokoelma novelleja lasten parista
Kirj.
Teuvo Pakkala
1895.

SIS?LLYS:
H?iritty jouluilo Mahtisana Valehtelijoita? Mari varkaissa Syntinen joulupuuro Ihme ja kumma Poikatytt? Jumalan marjat Vanha koti Sairasvuoteella

H?IRITTY JOULUILO
Pikku Jaakolle oli tulossa hauska joulu. H?nell? oli ?idille joululahja. Arvokas lahja, joka oli riemastuttava ?idin.
Se oli pantu puodissa siev??n paperilaatikkoon niin ett? jo ulkoap?in n?ytti lahja arvokkaalle. Mit? oli sisaren lahjat t?m?n suhteen? Kaikki yhteens?kin? Ilmanaikojaan vain!
H?n oli n?hnyt kaikki heid?n lahjansa, joita heill? oli vanhemmilleen ja toisilleen. Tyt?t olivat n?ytelleet ne moneenkin kertaan. Vaan h?nen lahjaansa eiv?t tyt?t tienneet! H?n oli p??tt?nyt ettei n?yt? eik? virka mit??n, on aivan niin kuin h?nell? ei mit??n lahjaa kenellek??n olisikaan, ett? sitten kaikki oikein h?mm?styv?t, kun laatikko lent?? ovesta.
H?n piirusti laatikon kanteen: ?IDILLE. Mutta kun h?n tapasi s?il?ist??n kirjoituksineen ja postimerkkeineen vanhan kirjekuoren, mink? joskus oli kadulta l?yt?nyt, h?n kiinnitti sen laatikon kanteen. Mainiota! Nyt eiv?t tied? suuntiakaan kenelt? lahja on.
--Jos tiet?isitte! meni h?n sanomaan tyt?ille ihastuksissaan asiansa erinomaisesta onnistumisesta.
Tyt?t koettivat arvailla, mutta eiv?t suuntiakaan osanneet. Niin v?h?p?t?isi? arvailivat, ett? oikein nauratti! Jaakosta tuntui houkuttelevalle sanoa, ett? n?kisi heti, kun tyt?t h?mm?styv?t.
--Olen sika, jos sanon! eh?tti Jaakko vakuuttamaan, kun tyt?t alkoivat kiihke?mmin pyydell?. Kunniansanansa annettuaan oli h?n varma itsest??n, ja salaisuutensa oli kuin lukon takana.
Tyt?t vain kiihtyiv?t, mit? p??tt?v?mpi Jaakko n?ytti olevan. Ja Esteri--vanhin heist? kaikista--otti Jaakon lujille, kun sattuivat kahdenkesken. H?n pyysi niin, niin hartaasi: Jaakko rakas! rakas Jaakko! Ja h?n lupasi kaikkia, lupasi sanoa ja n?ytt?? jo edelt?p?in, mit? h?nell? oli Jaakolle, ja olisi luvannut vaikka silm?n p??st??n, jos Jaakko olisi n?ytt?nyt tai sanonutkaan lahjansa. Lopuksi Esteri suuttui ja uhitteli: ?l? huoli, Jaakko! Eevalle Esteri sitten kuvaili, miten kaunista on, kun lapset toisilleen uskoivat, mit? heill? on vanhemmilleen, ja kiitteliv?t Kitel?n Iivaria, joka oli n?ytt?nyt sisarilleen lahjansa.
Jaakko nauroi halveksivasti:
--Pahanen kalalauta, n?yttip? tuonkin tai oli n?ytt?m?tt?.
--Sinulla ei ole senk??n veroista! sanoi Esteri.
Jaakko oli kiihty?. Turkanen, jos h?n n?ytt?isi, niin Esteri lent?isi sel?lleen! Tyt?t yhtyiv?t ihan haltioihinsa. He pyysiv?t ja rukoilivat.
--En sano! h?n innostuksissaan vastasi tytt?jen pyynt?ihin.--Sitten vasta, kun laatikko ovesta lent??, huudan min?, ett? ne ovat sakset!
Jaakolle oli ihan k?sitt?m?t?nt?, mit? Esteri pyrsk?hti nauramaan. Eevakin rupesi nauramaan aivan kuin yht'?kki? olisi huomannut jotakin hassua.
--Hullujako nuo ovat!
Samassa tuli ?iti sis??n. Esteri ?idille selitt?m??n:
--Jaakko ei sano kenellek??n, mit? h?nell? on ?idille joululahjaksi, vasta sitten kun laatikko ovesta lent??, huutaa h?n, ett? sakset ne ovat.
Jaakko seisoi silm?nr?p?yksen ajan tyrmistyneen?. Sitten ?kki? singahti kuin poukka Esterin eteen ja t?m? samassa oli lattialla pitk?ll??n.
--Jaakko! ehti ?iti tuskin siihen sanoa, kun jo Esterin laatikko piirongista oli lattialla ja tavarat huiskin haiskin ymp?ri huonetta, niin ett? seinill? ripisi. Sen tehty??n h?n yritti kamariin, miss? Esterin joululahjat olivat pieness? vasussa, sirottaakseen nekin. Mutta ?idin ohi menness??n tarttui h?n ?idin k?teen kuin Absalom puun oksaan. H?n temposi irti ja potkaisi kumoon joulukuusen, joka oli tuotu sis??n ja seisoi keskilattialla. Se oli kostoksi ?idille! Eeva siit? suuttui enimm?n ja, kun ei muuta voinut, kiusoittavalla ??nell? sanoi Jaakolle:
--Senkin saksi-Jaakko!
Se oli tulta tappuroihin. Onneksi oli Eeva esteitten takana ja tarpeeksi kaukana. Eevan nukke sai k?rsi? koston. Sen viuhautti Jaakko lent?m??n yli huoneen uunin kylke? vasten, ett? kaula poikki. Mutta kaikki t?m? oli Jaakosta kevytt?. Voima kuohui ja aivan kuin puski h?nt? tarttumaan johonkin raskaaseen, mik? liikutellessa rysk?isi ja jym?htelisi. H?nell? tuntui olevan voimaa ja halua kaataa p?yt? ja vaikka koko tuo piironki tuolla. H?n viskasi muutaman tuolin kumoon--ja siihen halu raukesi. H?n sy?ksyi ulos ja purskahti itkem??n.
H?n ei mene sis??n koko iltana. Olkoot ja antakoot lahjansa. Ei heill? kuitenkaan ole niin hauska, kuin olisi ollut! Eik? ?iti saa uusia saksia: Saa pit?? ne vanhat saksikulunsa, joita aina tuskittelee ja joilla kes?ll? matonkuteita leikatessaan sai niin pahan rakon peukalohankaseen, ett? koko k?si turposi ja l??k?rin piti leikata k?tt?. Mit? sanoisivat ?iti ja Esteri ja Eeva, jos ?idin k?si nytkin kipeytyisi? Eik?h?n tulisi h?t? niinkuin kes?ll?kin.
Mutta Jaakolle itselleen tuli samallainen h?t? kuin kes?ll?, jolloin h?h alkoi ker?t? rahoja ostaakseen uudet sakset.
H?n meni sis??n. Joulukuusi oli pystyss? ja tuoli oli paikoillaan. Ei ollut muita kuin Esteri huoneessa. H?n oli koonnut tavaransa eik? n?ytt?nyt olevan tiet?vin??nk??n Jaakosta. Vihassa p??tti Jaakko h?nen olevan. Sitten ky?kist? Eevakin itkusilmin, toisessa k?dess? p??t?n nukke ja toisessa p??. Jaakko meni heti Eevaa lepytt?m??n, koettaen selitt??, miten nuken saattaa korjata. Ja h?n lupasi Eevalle n?ytt?? lahjansa, kutsuen Eevan kamariin.
Eeva unohutti surunsa ja ihastui heti laatikkoon. Sakset olivat kauniit h?nest?, vaan varsinkin laatikko. Jaakko lupasi Eevalle laatikon, sitten kun on ?iti saanut saksensa. Jaakko n?ytti ja selitti,