Lapsia | Page 3

n?ytti niin hullunkuriselle Villen rinnalla. Mutta kun Maija pysyi rinnalla ensimm?iseen kadunkulmaan saakka, josta kilpailijat k??ntyiv?t toiselle kadulle, niin muuttui poikien nauru toivon iloksi. Uteliaina rupesivat odottamaan kilpailijoita sill? aikaa, kun olivat n?kym?tt?miss?. Tunnustettiin, ett? Maija on poikaa! Vaikka ei voittaisikaan. Ja sill? koetettiin kuin himment?? Villen arvoa, niin ett? ei voisi kehua olevansa stiiknafuulia.
Kilpailijat tulivat taas n?kyviin. Ensin tuli Ville, joka py?r?hti vikkel?sti nurkan ymp?ri, vaan samassa tuli Maijakin kuin pyssyn suusta. H?n tavoitti mink? k??nteess? oli j??nyt j?lkeen, niin ett? yht? aikaa tulivat perille.
Alettiin huutaa, ett? Ville ei ole voittanut! Ja siit? oli ilo, sill? Ville ei voinutkaan olla nyt stiiknafuulia! Ville intti, ett? h?n oli 5 sentimetri? edell?. Se kun synnytti jyrk?n vastustuksen poikalaumassa, niin Ville peruutti v?h?n ja vakuutti olleensa justiin 4 sentimetri? Maijasta edell?. Ei millimetri?k??n my?nt?nyt poikalauma, ja kun muutamat alkoivat arvella, ett? Maija oli edell?, niin suostui Ville siihen, ett? yht? aikaa olivat. H?n rupesi heti syytt?m??n kenki??n, ett? kun ovat uudet, niin ovat j?yk?t juosta. Joku tiesi, ett? Ville oli saanut nuo keng?t jo syksyll?.
--Syksyll?? sanoi Ville puoleksi kysyv?sti, puoleksi matkivasti poikaa.
--Syksyll?! vakuutti toinen.
--Etk? muista? Nuo keng?t oli ensi kertaa sinulla, kun putosit Tiril?n kaivoon. Sin? itkit, kun pelk?sit, mit? kotonasi sanotaan, kun uudet saappaasi kastuivat, ja mentiin Pyhtiselle niit? kuivaamaan.
Ville ei voinut kumota asiaa, mutta selitti, ett? h?n ei ole saappaita pit?nyt sittemmin muulloin kuin joulun aattoiltana ja nyt. Sit? ei uskottu, ja kun ruvettiin miehiss? tarkastamaan, niin tultiin siihen huomioon, ettei niiss? ollut en?? uutuuden kankeus haittana, vaan olivat niin taipuisat, ett? toisesta p??siv?t varpaatkin n?kyviin.
Seottaakseen koko jutun kengist?, kun pojat olivat saaneet pahasti ivan aihetta, rupesi Ville kovalla ??nell? kehumaan, ett? jos vain avojaloin juostaisiin, niin h?n voittaisi Maijan. Maijasta ei olisi yritt??k??n, vaan olisi sama kuin juoksisi toisaalle p?in!
Mutta siihen oli Maija jo avojaloin ja tuupattuaan keng?t ja sukat Topin Kallen k?teen h?n seisoi vaatimassa Ville? koetukseen. Ville j?nist?m??n. Syyksi teki, ett? oli liian pakkanen avojaloin juosta. Silloin alkoi kuulua ??ni?, ett? Maija on stiiknafuulia, koska Ville ei uskalla en?? yritt??. Yht'?kki? Ville alkoi riisua kiireell? kenki??n. H?nen oli pist?nyt p??h?n salainen tuuma, ett? syrj?kadulla, kun ovat toisten n?kyvist?, h?n tuuppaa Maijan kumoon.
Asettuessaan Maijan viereen h?n l?i rintaansa ja lausui: ?Stiiknafuulia!? Ja h?n sai poikien hyv?n toivon Maijan voitosta horjumaan. Se meni luihin ja ytimiin tuo sana! He katuivat, ett? olivat yllytt?neet uuteen kilpailuun.
Jo n?kyviss? ollessa silpasi Maija edelle. Sit? riemua, mik? syntyi poikajoukossa! Jotkut maltittomimmat jo mainitsivat stiiknafuuliaa Maijan kunniaksi. Ja kun kilpailijat tulivat perille, Maija melkoisesti edell?, huusi poikalauma, ett? kadut kaikuivat:
--Stiiknafuulia! Stiiknafuulia!...
Villen mielt? karvasteli. Noin hyv? sana ja h?nen omasta suustaan toisen kunniaksi!
H?n rupesi hyvin toimessa selitt?m??n pojille, ett? stiiknafuulia ei ole mit??n kielt?, ei ven?j?? eik? ameriikkaa! Ja koettaen nauraa halveksivasti sanoi h?n, ett? stiiknafuulia ei merkitse mit??n. Mutta h?nen selityksens? ja vakuutuksensa olivat kerrassaan turhia. Stiiknafuulian ei tarvinnut olla mit??n kielt?, mutta se nyt merkitsi jotain ja merkitsi paljon! Eik? Ville voinut itse??nk??n vakuuttaa. Tuo sana vihloi h?nen korviaan ja kaiveli syd?nt?, kun h?n kinoksessa ??nett?m?n? ja allap?in kenki, poikien hokiessa stiiknafuuliaa.
Maijaa, joka istui kelkassa, kenki Topin Kalle hellin k?sin ja rakkain mielin. Kun viel? Kalle lupasi h?nen ja Iikan laskea kelkkam?est? kahtena iltana, sai Maija rohkeutta kysy?kseen, saako laskea viel? kolmantenakin, jos laskee siit? kerran seisaallaan.
Kysymys her?tti h?mm?styst? ja ihastusta poikajoukossa. Topin m?est? ei uskaltanut seisaallaan laskea kuin Kurolan Eetu. Muutamissa oli her?nnyt jo t?ysi luottamus Maijaan kaikessa ja he kehuivat etuk?teen, ett? Maija laskee, mutta toiset ep?iliv?t. Kaikki halusivat n?hd? yrityst?. Koko poikalauma seurasi senvuoksi Maijaa, joka Iikan kanssa oli istutettu kelkkaan, ja poikia vet?m??n, mink? kilvalla ja pienell? riidallakin kelkan jutkoon mahtui.
Suurella melulla h?net tuotiin Topin kartanolle. Ja sitten syntyi hiljaisuus, kun h?n nousi m?elle. Arvelematta h?n heitt?ytyi m?keen, seisoi tanakasti, mutta alaliepeess? kaatui ja luisti pitk?n matkaa sel?ll??n. Teliinin Ville nauraa hohotti niin suuresti ett? kartano raikui. Kaikki muut olivat hiljaa. Maija oli uskaltanut, ja se jo oli kunniakasta heist?. Syd?mest??n he olisivat suoneet h?nen onnistuvan. Kun Maija juoksi uudestaan m?elle ja teki toisen yrityksen, niin seisoivat katsojat joka j?sen j?nnitettyn? aivan kuin tukeakseen h?nt? ja jokaista pelotti, ett? Ville saa taas nauraa. Riemulla, kiihke?ll? innostuksella huudettiin sitten:
--Stiiknafuulia! Stiiknafuulia!...
V?h?n kuin h?peiss??n puikkelehti Maija joukon l?pi, jossa jo oli tytt?j?kin. H?n istahti ujostellen toimettomana kelkkaan, jota Iikka piteli. Mutta iloissaan h?n oli. Ja iloisemmaksi tuli, kun Topin Kalle lupasi Maijan ja Iikan laskea milloin vain haluavat.
Iikalla oli ollut yht?mittaa suu auki kadulla ja t??ll?. Ja nyt se venyi viel? enemm?n ammolleen ja silm?t py?ristyiv?t renkaiksi, kun tuollainen lupa annettiin. Kaikki oli ollut ja oli niin ihmeellist?. Koko ilta sitten, mink? h?n sai laskea p??t? huimaavasta m?est?, oli kuin satua. H?n oli ihastuksissaan yli ?yr?ittens?, kun h?n kotia menness? kelkassa istuessaan ajatteli kaikkea muuta ja sit? varsinkin, ett? saa laskea Topin m?est? taas huomenna ja ylihuomenna ja viel? sittenkin, milloin vain haluaa. Se oli jotakin, mit? kannatti kertoa kotona! Ei rahaa