Lalli | Page 9

ehtiväni. Mut armas kultain! Lienetkös sä koskaan Mua muistellut mun
poissa ollessani?
(Aukaisee laukun.)
KERTTU. Jos sinua ma olen muistellut? Juur' usein olen...
LALLI (Ottaa laukusta kultakääryt). Nämät sanasi Ne sydäntäni
virkistyttävät Kuin öinen kaste kasvin janoavan. Nää kääryt
tervetuliaisiksi Ma annan sulle. Katsos Kerttuni! Ne ovat arvoisat ja
loihtu-voima Niiss' asuu runsas.
KERTTU. Loihtu-voima!

LALLI. Oikein. Ne kolme vuotta ovat rippuneet Seinässä huoneen
Yli-Jumalan, Ja syntysanat niihin lukenut On Vienan nerollisin tietäjä.
Ne ostin, että niitä turvakses Sa kantaisit.
KERTTU. Kuin? Turvakseni! (Itsekseen.) Hirmu!
LALLI. Ei niitä kantaissasi sinua Voi mikään tapaturma kohdata,
KERTTU. Ei kulta ole multaa parempi!
LALLI. Sen ilokseni tiedän, ett'et laske Sa kultiin samaa arvoa kuin
naisten On toisten tapa niihin laskea. Mut nämät vitjat -- eivät
kiillostansa Ne lainaa arvoansa -- muista se! Nyt aika ompi aivan
levotoin Ja vaarat kaikkialla piilevät Kuin Kivuttaret yöllä --
sempätähden Näät eriskummalliset loihtu-vitjat Sull' ovat tarpeesen! --
Ah, armaani. Ma tuskakseni olen havainnut Ne tuhotyöt, kuin poissa
ollessani Nuo kristikoirat ovat tehneet täällä.
KERTTU. Nuo kristikoirat! Taivaan Jumala!
LALLI. Sä ällös pelkää Kerttu! Huoletta Sa ollos aivan, sillä kotia Jo
saapui Lalli! -- Sangen tylysti He ovat seutujamme pidelleet, Mut
hirveästi heille kostamme! -- Tuo karsikkoimme pilaaminen -- sekin
On luultavasti heidän ilkitöitään? Vai kuinka?
KERTTU. Ilkitöitään!
LALLI. Viattomaks Mä tiedän sinun, Kerttu, enkä ai'o Sinua syyttää
siitä, minkä teki Mun poissa ollessani väkivalta. Vaan tunnethan sa
varjopuitten arvon Ja ymmärtänet, että kovasti Tuo puitten surma mua
suututtaa. Te käärmeen sikiöt ja synnyttämät! Mun miekkain vertanne
on maistanut Ja himoo juoda sitä enemmän!
KERTTU. Voi! Oletko sa, Lalli, saastutettu Myös kristityllä verelläkin!
Haa!
LALLI. Kuink' oli? Saastutettu? Hourun tapaan Sa puhut nyt! Hyv'
onni oli se, Ett' Tuoni kitansa sai täpö-täyteen!

KERTTU. Kristittyjäkö?
LALLI. Lemmon-sikiöitä Jos sujuupi se paremmin!
KERTTU. Siis olet Sä kristittyä verta vuodattanut!
LALLI. Niin... Ansiokseni voin sanoa Sen tehneeni!
KERTTU. Oi kovan onnen lasta! Oi päivää synkeätä! ... sanomata --
Saastaista!
LALLI. Kerttu kultain...
KERTTU. Minua Sä ällös sillä tavoin puhuttele -- Murhaaja-ilkiö!
LALLI. Niin sanoa. En sallis kenkään muun! Mut olkoothan Ne sanat
sinun suussas' sallitut, Kosk' en ma taida sinuun suuttua, Jos
lausuisitkin mitä tahansa! Täss' ovat vitjat -- ole iloinen Nyt!
(Yrittää tarttua Kertun käteen.)
KERTTU (Vetäikse takaisin.) Ällös lähesty! Vaan tiedä, hurja, Ett' olen
myöskin minä kristitty!
(Äänettömyys.)
LALLI. Kuink' oli? Kristitty?... Et sanonut Sa kristitty?
KERTTU. Niin sanoin onnetoin Sä Herran hylkäämä!
LALLI. Haa...aa! Kristitty!
KERTTU (Itsekseen). Voi, kuinka muuttuu hänen muotonsa Nyt suojaa
mua Herra Jumala!
LALLI. Haa...aa! Kristitty! Oi kovan onnen lasta! Oi päivää synkeätä!
-- Sanomata -- Saastaista!
KERTTU. Ällös siitä synkisty. Minua taivaan armo...

LALLI. Taivaan armo! --
KERTTU. Myös sinuakin voipi kohdata Tää armo, jos vaan
katuvaisella Sä sydämellä vastaan-otat sen. Ah, mikä ilon-ilo ois se
mulle Jos sinä kristin uskoon kääntyisit! Ei löydy onnea, ei autuutta, Ei
iloa, ei rauhaa, toivoa Sen opin ulkopuolia! -- Kuitenkin Ma olen liian
halpa julistamaan Mitk' ovatkaan ne runsaat siunaukset. Joit' tämä pyhä
oppi tarjoo meille, Mut löytyy muuan hurskas mies ja pispa -- Hän
voipi nämät kaikki selittää Sinulle ihanasti! Menkämme Siis hänen
luoksensa! Voi rientäkämme. Ah Lalli! uuteen armon elämään Hän
sinun johdattaa ja suloisuus, Jok' ennen oli sulle tuntematon, On
sydämehes samoava! Luovu! Voi luovu synkeästä uskostas Ja tunnusta
jo sitä Jumalaa, Joll' yksin ompi valta Jumalan! Niin kaikki taasen
hyväks muuttuvat, Uudesti koittaa onnen kuutamo Ja lemmen päivä
meille, samassa Kuin este, joka meidät eroittaa On kumottu!
LALLI. Haa! Este! Eroittaa! (Itsekseen.) "Sa koston kotonasi löydät."
-- Nyt Jo tajuan ma ennustusten lauseet!
KERTTU. Sun rikoksesi, Lalli, ovat suuret Kun sinä kristittyä vertakin
Jo olet vuodattanut, mutta Hän, Jok' kaiken mailman virheet sovitti Ja
kuolemallaan meidät lunasti, Hän voipi sinuakin armahtaa Ja
armahtaakin...
LALLI. Vaiti mieletön! (Itsekseen.) "Sun oman pirttis orrelta." -- Niin
tosin!
KERTTU. Sä ällös suutu, Lalli, mutta mieti Mun sanojani tyystin
tyvenellä Mielellä! (Polvistuu Lallin eteen.) Sydämeni pohjasta Ma
rukoilen: äl' ole suutuksissa! En voi mä näistä armon asioista Niin
puhua kuin tässä tarvis ois, Mut lähtekämme luoksi Henrikin, Tuon
pyhän pispan! Hän ne selittää Niin suloisesti, että mielestäs On vihan
vimma kauas pakeneva Ja lemmen henki sijaan astuva! (Koroittaa
kätensä Lallia kohden.) Oi Lalli, kuule nöyrää pyyntöäni Ja tarkkaa
rukoilevaa ääntäni!
LALLI. Pois tyköäni vaimo!

KERTTU. Hennotko Mun nöyrää rukoustan' evätä? Ett' toki, Lalli!
(Hetken äänettömyys.)
LALLI. Miss' on Ilmari?
KERTTU (Itsekseen.) Ah!
LALLI. Etkö kuullut? Miss' on Ilmari?
KERTTU. Poikamme...
(Hän nousee seisomaan.)
LALLI. Poikamme niin...
KERTTU. Ilmari...
LALLI. Hän aivan...
KERTTU. Lapsemme...
(Vetäytyy oveen päin.)
LALLI. Hän onko kuollut? Haa! kurja! Sinun onnettomuus perii!
KERTTU. Hän elää...
(Vetäytyy yhä oveen päin.)
LALLI. Sinun äänes vapisee... Kuink' onkaan lapsen laita? Vastaa
suoraan!
KERTTU. Hän ompi terve...
LALLI. Terve! -- Konna paha! (Polkee jalallansa lattiaan.) Ma kohta
muruiksi sun muserran, Ell'et jo vastaa, miss' on Ilmari, Mun päivieni
ilo?

KERTTU (Lähellä ovea). Kasvatiksi Ma annoin hänen pispa
Henrikille.
(Menee ulos ovesta.)
LALLI Nyt