Kyläkertomuksia | Page 9

se on juurtunut sukuun.
T?ll? kaupungin matkalla paljon ajateltiin, v?h?n puhuttiin. Mutta kun he olivat perill?, ja Leiv nousi venheesen, menn?kseen Amerikalaivaan, otti vanhus h?nt? k?dest? ja kuiskasi: "Tahdotkos ett? pid?n h?nt? silm?ll?, Leiv -- ja annan h?nelle tietoja sinusta ... jos minulle kirjoitat". Leiv katsahti yl?s kummastuneena. "Ja", sanoi ?sbj?rn, "ota suuri Mies mukaasi ja karta synti?. Ja jos sinua vastaan rikkonut olen ... niin el? sit? muistele siell?, minne nyt l?hdet, ... sill? el?m?lle ei ole valtakirjaa kell??n. Ja nyt saat j??d? hyv?sti".
Leiv ihmetteli, eik? tiennyt, mit? vastata; "hyv?sti", sanoi h?n, "min? teen, niinkuin sanoit"... Samassa huomasi h?n ajatelleensa liian v?h? is??. Venhe erkani sillasta, vanha ?sbj?rn vet??ntyi v?kijoukkoon; siell? h?n seisoi ja varjosti silmi??n; t?hysteli siksi kuin poika oli p??ssyt laivaan, ja viel?kin kauemmin. Pime?n tultua h?n l?ksi. "Sin? suuri Mies siell? ylh?ll?", huokasi h?n itsekseen, "etp?h?n sin? paljon rukouksestani v?litt?ne, mutta ... pid? kuitenkin v?h?n silm?ll? poikaa! h?n on niin nuori, ja matkustaa kauas pois".
?sbj?rn ei voinut nukkua sin? y?n?; aikaiseen aamulla h?n meni alas rantaan taas. Silloin oli laiva poissa.
* * * * *
?sbj?rn mietti ja ihmetteli kauan, oliko h?nen poikansa puhunut mit??n Alfhildille ennenkuin l?ksi, ja tiesik?, mit? mielt? tytt? oli. Ehk? oli h?n kosinut ja saanut rukkaset, se oli melkein luultavaa. Sill? tytt?hentukat katsovat useimmiten loistoa ja komeutta ja v?litt?v?t viis siit?, mik? parempaa on. Mutta ehk? oli tytt? my?ntynyt, Leiv oli kaunis poika, ja toiset tyt?t taas katsoivat enimmiten siihen. Haugstadin tanssista oli h?n my?s kuullut puhuttavan, sill? huhut siit? leikist? paljon kertoivat. Mutta kuka sen sitten tiesi? H?n p??tti ottaa selkoa asiasta.
H?n huomasi, ett? Alfhild kirkkotiell? katsoi h?nen j?lkeens?. Er??n? sunnuntaina asettivat he niin, ett? tapasivat toisiaan hautausmaalla.
Hyv??p?iv?? -- hyv??p?iv??. Kaunis ilma -- hyvin kaunis. Eritt?in ihanaa pelloilla ja niityill? -- niin, oikein ihanaa. Hegglidiss? oli t?n? vuonna niin kaunista, ett'ei sen vertaa koko pit?j??ss?. -- Vai niin. -- Talo suureni vuosi vuodelta ja antoi hyv?? satoa; ja Leivin omaksi se tulisi, tietysti. -- Seh?n oli hyv?. -- Tytt? punastui ja siit? ?sbj?rn sai rohkeutta. -- "H?n on nyt l?htenyt Amerikaan, tahtoo n?hd? maailmaa ja oppia ihmisten tapoja, sek? ansaita rahoja; sill? Leiv aikoi p??st? eteenp?in, n?ettek?s". H?n vilkaisi tytt??n, joka seisoi selin ja katsoi yl?s m?elle. ?sbj?rn siirtyi hiukan, voidakseen katsoa h?nt? kasvoihin sivultap?in. "Mutta useat arvelevat", lausui h?n, "ett? tuo Amerikaan l?ht? tuli niin ?kki? -- ja kyll? siin? mahtaa jotain ollakin. Itse h?n ei siit? mit??n puhunut; mutta kullakin on omat ajatuksensa. -- Lieneek?h?n ket??n, joka tuosta jotain tiet?isi?"
Alfhild oli punainen ja l?mmin ja verrattoman kaunis. "Saatat sanoa h?nelle terveisi?, kun kirjoitat", sanoi h?n, ja l?ksi, ik??nkuin tukehtuen omiin sanoihinsa. "Jumalan kiitos", ajatteli ?sbj?rn, "n?ytt??h?n asiat olevan selvill? nuorten v?lill?".
Parin kuukauden kuluttua sai h?n kirjeen Leivilt?. H?n kirjoitti kaikenlaista; h?nelle oli luonnistanut hyvin ja raikkaalla mielell? h?n oli. Viimeisen? siin? oli: "Erotessa sanoit pari sanaa, joita olen kummastellut. Tiesitk? mit??n Alfhildin ja minun asioistani? Jos Lasse on niist? puhunut, niin saat luvan toimittaa h?net pit?j??st? pois. Sill? ne ovat viel? salassa pidett?v?t. Mutta Alfhildille l?hett?isin mielell?ni terveisi?: luulen, ett'ei h?nen tarvitse katua." Sen kirjeen onnistui ?sbj?rn pist?m??n Alfhildille k?teen er??n? sunnuntaina kirkossa. H?n n?ki, ett? tytt? tuli siit? iloiseksi. Seuraavana pyh?n? sai h?n kirjeen takaisin, ja sis?ss? oli pieni lappu "Kunnialliselle nuorelle miehelle Leiv ?sbj?rninpoika Hegglidille Amerikassa". Senj?lkeen kulki heid?n v?lill??n useinkin pieni? kirjelappuja, ja vanha ?sbj?rn menetteli niin siev?sti, ett'ei niist? kukaan vihi? saanut.
Alfhild oli kummallisessa mielentilassa. H?n ei saanut ajatuksiaan Leivist?; rakkaus h?nt? sitoi loihtuvoimalla. Mutta v?list? oli h?n synk?ll? mielell? ja surullinen, h?nen iloisuutensa oli ik??nkuin sammunut. Harvoin h?n nuorten seurassa oli, ja jos h?n tuli, ei h?n hetik??n ollut niinkuin ennen. Ihmiset sit? kummastelivat; mutta oikeata syyt? ei kukaan hoksannut. Alfhild heid?n mielest??n oli siksi arvossa pidetyn miehen tyt?r, ett'ei h?n toki semmoista ajattelisi, kuin Leivi?.
Jonkun aikaa sen j?ljest? kun Leiv oli matkustanut, sai Alfhild kirjeen Bj?rn Haugstadilta. H?n oli huomannut, kuinka Alfhild oli muuttunut ja tahtoi tiet?? syyt? siihen. H?n arveli ett'ei Alfhild ollut aina noin vieraasti h?nt? kohdellut ja Alfhildin tuli tiet??, ett? Bj?rn puolestaan oli luottanut h?neen ja ett? h?n siis tekisi suuren v??ryyden, jos h?net petti. Alfhild luki kirjeen ja vastasi:
"Min? olen vanhempi nyt, kuin silloin ja olen muuttanut mielt?. Olen pahoillani siit?, ett? sinulla on ollut semmoisia aikeita, joista ei mit??n tule, mutta onhan niit? tytt?j? muitakin. El? minuun vihastu vaan unohda minut! Alfhild".
Knut ?sen odotti. Mutta miss? h?n vaan sai tilaisuuden sanoa h?nelle hyv?n sanan, siin? h?n sen teki. "Senlaisten kanssa t?ytyy olla maltillinen", ajatteli Knut. "He niin kauan valitsevat ja hylkiv?t, ett? viimein kauniisti tyytyv?t, jos viel? on j?ljell? joku heit? odottamassa".
* * * * *
Syyspuoleen sai ?sbj?rn toisen kirjeen pojaltaan. Siin? h?n muun muassa kirjoitti:
"Olen t?n? kes?n? tehnyt raskasta ty?t?. Tuskinpa tiesink??n, mit? ty? oli, ennenkuin t?nne tulin. Me olemme laiskoja siell? kotona, emmek? ymm?rr? k?ytt?? aikaa. Mutta t??ll? saa oppia, ett? aika on rahaa ja ett?