Kuvauksia ja unelmia | Page 7

on h?net n?kev??
Aurinko on laskemaisillaan. Pian painuu p?iv? l?nnen pehmeihin pilvipatjoihin uinumaan. "Alheidin yst?v?tt?ret, j?tt?k?? minut yksin! Tahtoisin uinua hetken. Elk?? salliko kenenk??n l?hesty?."
Mutta eip? uinunutkaan Alheidi. Menisik? Alheidi suihkul?hteelle? Tulleeko h?n, tuo ihana muukalainen? T?ytyyh?n Alheidin toki varoittaa h?nt?, k?ske? h?nt? poistumaan, muutenhan voisi vieras vartoa liian kauvan ja tulla huomatuksi. Se olisi h?nelle varmaksi kuolemaksi.
Verkkaisin askelin astui Alheidi kaivoa kohden. Siell?p? seisoikin jo muukalainen, tuo kookas ja ihana, s?ihkysilm?inen.
"Alheidi, ihanin, armahin aurinko! Miss? olisi maailmassa ket??n, jonka kauneutta sinun rinnallasi voisi edes t?hteenk??n verrata!"
"Etk? tied?, muukalainen, ett? Ben Hamounin orjat surmaisivat sinut, jos sinut t??lt? l?yt?isiv?t? Rienn? pois! Ainoastaan varoittaakseni sinua tahdoin sinua tavata."
"Ihana Alheidi, joskin tuhat kuolemaa minua uhkaisi, en saata sinua koskaan j?tt??. Minun t?ytyy saada sinut omakseni, minun t?ytyy vapauttaa sinut, taikka kuolla puolestasi! Alheidi, s? taivaallinen, mit? oletkaan muuta, kuin vanki, vaikka kahleesi ovat kullatut? Etk? el? t??ll? teljettyn?, kuni vangittu vuorikauris, k?tkettyn?, kuni kaivoksen syvyydess? timantti, tai simpukassa helmi? Tule, Alheidi, tule, ollos vapaa! Tule morsiokseni, tule morsioksi Salik Sardar Khaanin, joka er?maan aavikon vapaita heimoja hallitsee! Tied?tk?, saatatko edes aavistaakaan, mit? vapaus on? Tied?tk?, miten sykkii syd?n kiit?ess? tuulen vauhtiakin vinhemmin nuolennopealla ratsulla, joka tuntee ratsastajan tahdon, ennenkuin h?n sit? edes merkill?k??n on ilmaissut? Oletko n?hnyt miehi? verisess? ottelussa er?maan petojen kanssa? Ovatko sinulle osottaneet suosiotansa ??rett?m?in aavikkojen asukkaat, ne, jotka omistavat maailman, sill? heill? on hevosensa, keih??ns? ja tikarinsa? Haluatko helmi? ja kalliita koristeita? Sana vain ja saat sellaisia ylt?kyllin, vaikka ne olisivatkin noudettavat itse Persian kuninkaan aarre-aitasta. Jos taas haluat kallis-arvoisia voiteita ja pyh?? savua, niin kauppamatkueitten pelkurit pojat niit? sinulle verona suuria m??ri? maksavat. Tahi tahdotko kauniita orjattaria? Maan jaloimmat tytt?ret ry?stet??n sinulle palvelijoiksi. Tule, Alheidi! Salik Sardar Khaan on vapaiden ruhtinas. H?n on halveksinut kaikkia naisia ja rakastanut ainoastaan sankarit?it? ja sotaista kunniaa; mutta Alheidi on voimakkaan voittanut. Tahdotko tulla orjattareksi jonkun pelkurin Shahin, joka satojen joukosta sinut tuskin n?kee, tai tahdotko tulla sankarin armaaksi, h?nen silm?ins? valoksi, syd?mens? vereksi, el?m?ns? tuleksi? Tule Alheidi! Kuulitko laukauksen? Se oli merkki. Uskolliset seuralaiseni rynt??v?t nyt salaman tavoin is?si taloon. El? s?ik?hd?, armahin! Eiv?t he saa siell? mit??n vahingoittaa, eik? ry?st??, ainoastaan k??nt?? huomiota sinne p?in, ett'ei kukaan ajattelisi sinun vartioimistasi. Tule, Alheidi! Virkku varsani vartoo sinua t??ll? ulkona. Pian kiid?mme vuoristoon, jossa joukko urhoollisia seuralaisiani meit? odottaa. Meid?n on vain t?m? silm?nr?p?ys, ei muuta. Joudu, tule, Alheidi!"
?kki-arvaamatta kietoi nuorukainen k?tens? ihanan immen solakalle vy?t?reelle ja kantoi h?net riento-askelin puutarhasta muuriin murretun aukon kautta ulos kedolle. Siell? seisoi sidottuna korskuva hevonen.
Sen selk??n hyp?hti Salik, ihana taakkansa edess??n. Tytt? ei ollut ehtinyt ajatella, tiesi tuskin olisiko pit?nyt huutaa apua. Nyt riensi jalo el?in eteenp?in, vainottua lintua vikkel?mmin, kevytt? gatselliakin keve?mmin. Tulta tuiskivat laajentuneet sieramet, yh? vinheni sen vauhti, kaviot tuskin koskettivat maata. Alheidin syd?n sykki ihastuksesta. Salik tuki h?nt? k?sivarrellaan, toisessa k?dess? oli h?nell? ohjakset. "Alheidi, armahin, kohta olemme turvassa."
"Salik, turvassa olen sinun luonasi!"
Mutta keit? tuolla kaukana kedolla n?kyy? Sinne on ilmestynyt nelj? ratsumiest?. Hurjasti huutaen hy?kk??v?t he eteenp?in. He ajavat pakenevia takaa. Tulisen ratsun salamannopea vauhti v?henee. Se on kaksinkertaiseen taakkaansa tottumaton, vaikka Alheidi onkin kevyt, kuni nuoren karitsan hienoin villa. Takaa-ajajat p??sev?t l?hemm?ksi. Salik kannattaa Alheidia viel?kin tukevammin. H?n ottaa ohjakset suuhunsa ja keih??n k?teens?. Vaahdon peitt?m?n? pureksii jalo ratsu p?itsi?ns?, kannusten haavoittamat kupeet vuotavat verta, mutta se ei en?? vinhana vihurina lenn?, se korskuu, se ponnistaa voimiansa. Yh? l?hemm?ksi p??sev?t takaa-ajajat.
"Katso, Salik, vartijani! He yll?tt?v?t meid?t. El? salli Alheidin el?? sinun kuolemaasi n?kem??n! Anna minun kuolla tikaristasi t?ss? rinnallasi! Ei olisi raskas moinen kuolo."
Er?s takaa-ajajista n?ytti piakkoin p??sev?n muita etemm?ksi. Silloin kuului suhina, varjo vilkahti yli aavikon ja samassa suistui sek? hevonen ett? ratsastaja suin p?in hiekkaan. Toinen ratsumies vilahti h?nen ohitsensa, mutta jo tunkeutui Salikin toinen keih?s t?m?nkin hevosen rintaan. Korskuen karkasi se pystyyn ja kaatui ratsastajineen maahan. Nyt oli jo kolmaskin ratsastaja ehtinyt l?helle. H?n ampui laukauksen, mutta kovassa vauhdissa se ei osunut, vaan samassa silm?nr?p?yksess? makasi h?n itse Salikin kuulan l?vist?m?n? veriss??n tantereella ja h?nen hevosensa laukkasi hillit?nt? vauhtia takaisin yli aavikon: Salik tempasi esiin toisen pistoolinsa. Nelj?s takaa-ajaja n?ytti ep?r?iv?n tuokion. Salikin tarkka silm? ja varma k?si lenn?tt?isi luodin h?nen syd?meens?, ennenkuin h?n saattoi toivoakaan voivansa Salikiin osata. H?n oli kahden vaiheilla. Mutta katso! Kuohuvana virtana vy?ryi vuoristosta lauma sotureita hurjasti huutaen. Riemuiten ymp?r?iv?t he Salik Sardar Khaania ja h?nen morsiantansa ja pian olivat he kaikki kadonneet takaa-ajajan n?kyvist?.
Eri suunnilta olivat Ben Hamounin orjat etsineet pakolaisia, mutta ilman Alheidia he palasivat. Ja Ben Hamoun heitt?ytyi huoneensa permannolle repien tukkaansa ja partaansa ja huutaen kerran toisensa j?lkeen:
"Allah on sallinut ry?v?rien ry?st?? el?m?ni kunnian, ihanan koristeeni! Jo ensitulevalla uudella kuulla olisi h?net otettu herrani Shahin haaremiin. Miten mahtavaksi olisinkaan h?nen kauttansa voinut tulla, kuinka kunnioitetuksi! Tytt?reni olisi ollut ihanin herrani naisista. Ja nyt h?n on poissa saavuttamattomissa!"
Nyt l?hestyi Alheidin vanha hoitajatar hiljaa Ben Hamounia ja sanoi: "Herra, jos suvaitsisit kuulla halpaa neuvoani, niin voisit viel? saada tytt?resi