Kuvauksia ja unelmia | Page 9

ajaneet heid?t pakoon. Ennenkuin he ehtiv?t l?hett?? uusia vainoojia j?lkeemme, olemme turvassa vuoriemme v?liss?, oman kansani keskuudessa."
Seuraavan p?iv?n aamu valkeni ja Salik makasi nyt omassa teltassansa, koristetulla vuoteellansa. H?nen haavansa tummeni, kuume poltti h?nen veress?ns?. Vaieten ja huolissaan kulkivat h?nen sotilaansa ymp?ri, sill? he huomasivat haavat kuolettaviksi.
Silloin astui teltan ovelle vanha vaimo. "Antakaa tilaa viisaalle, joka paljon tiet?? ja mahtaa!" Vaimo pys?htyi Alheidin eteen, joka surren istui sairaan vieress?. Verkalleen, tuskin kuuluvalla ??nell?, sanoi vanhus: "Er?maassa, kahden tunnin matkan p??ss? t??lt? kasvaa puu. Kun kaunis nainen keskip?iv?n hetkell? sen oksia taittaa, vuotaa siit? balsamia, joka heti parantaa raudan viat, mutta viimeisen tunnin matkan t?ytyy naisen astua yksin." Alheidi nousi nopeasti. Hiljaa hiipi h?n teltasta. Vanhus seurasi h?nt?.
"Saatatko minua ensimm?isen tunnin matkan? Osotatko mulle tien?"
"Eik? kukoistavain puutarhain nuori, hento k?ynn?s pelk?? yksin er?maassa liitelemist??"
"?iti, onhan Salik sairas. Rient?k??mme, jotta ennen p?iv?llishetke? ehtisin saada teht?v?ni toimitetuksi!"
Seuraavan p?iv?n aamu oli k?siss? ja riemulla tervehti Alheidi aurinkoa, sill? Salikilla ei en??n ollut mit??n tuskia ja haavat olivat melkein terveet.
"Oi, Alheidi! Sieluni vapisee ajatellessani sinun uskaltaneesi menn? yksin er?maahan. Olisithan sin?, joka olet mulle henke?ni kalliimpi, voinut joutua petojen saaliiksi."
Kuukausia oli kulunut. Silloin tuli er??n? p?iv?n? Abbas Salikin luo, varustettuna kuin pitemm?lle matkalle.
"No, Abbas," virkkoi Salik yst?v?llisesti, "minne aijot, kun en min? ole siit? kuullut, sin?, uskollinen toverini, joka et koskaan ole minua j?tt?nyt?"
"L?hden Ispahaniin."
"Jalopeurain luolaan l?hdet. Tuskin lie tauonnut h?yry?m?st? er?maassa kaatuneiden Shahin miesten veri."
"Tuskin olisi jalopeura odottanut meid?n tuloamme h?nen luolaansa, ell'ei, kuten tied?t, h?nen sotilastensa p??mies olisi kertonut tuhonneensa meid?t kaikki, meid?n murhattuamme ensin tyt?n, taistelun aiheen. Mies rakasti henke?ns?, siksi h?n l?htikin pakoon. Mutta vaikk'ei h?n olisi niin sanonutkaan, niin eip? Salik Sardar Khaan aina ole aristellut l?hesty? leijonaa, vaikka sen omassa luolassakin."
"No, mit? Ispahanissa aijot?
"Tehd? kauppaa."
"Profeetan nimess?, sit? en koskaan olisi arvannut! Olethan aina pit?nyt keih??nkalsketta rahanvaihtoa rakkaampana. Mutta ehk? tahdot tehd? kauppaa minunkin puolestani. Mulla on ylt?kyllin karjaa ja muuta tarpeetonta tavaraa."
"Olen aikonutkin pyyt?? saadakseni my?d? muutamia tarpeettomia kappaleitasi."
"Sano mit? tahdot, sulla olkoon vapaa valinta."
"Sotaratsusi, keih??si ja tikarisi."
Salik rypisti v?h?n silm?kulmiansa, mutta pian selkeni h?nen katseensa taas ja h?n sanoi: "Abbas, olet tyytym?t?n t?h?n tavattomaan, muutaman kuukauden kest?neeseen lepoon. Mutta el? silt? luule taistelemisen minulta unhoon j??neen. Pian teemme taas retken. Kohta j?rjest?n kaikki sit? varten."
Abbas riemuitsi ??neens?, mutta vaikeni yht'?kki?, laski k?sivartensa ristiin rinnallensa ja kumarsi sanoen: "Armollisen ja lempe?n Jumalan nimeen, kunnia olkoon maailman hallitsijalle! Olen valmis sua seuraamaan minne vain tahdot. Palvelijani my?k??t liiat karjastani."
Havaitsetko p?lypilve? tuolla aavikon reunalla, Alheidi? Tied?tk?, mit? se merkitsee? Salik se siell? miehinens? ry?st?retkelt? palajaa. Alheidi, joka on istunut kummulla katsellen ulos et?isyyteen, nousee. H?nen huntunsa h?ilyy tuulessa, k?si varjostaa tummia, mustia silmi?, katse t?hyst??. "H?n se on! Saatan jo erottaa h?nen turbaaninsa v?rin. Mutta miksi niin hitaasti tulet, Salik? Eik? syd?mesi Alheidia ik?v?itse? Oletko hankkinut aarteita ja onko niiden vaaliminen sulle lemmittysi kohtaamista rakkaampi? Vai oletko ehk? haavoitettu? Haa, balsamipuu er?maassa! Salik, Salik, rienn?! Syd?nt?ni kalvaa tuli! Hennot ovat jalkani, mutta kantavat ne minut kuitenkin sinua vastaanottamaan!"
Samassa sy?ksyi vaimoja ja lapsia hurjasti huutaen l?hestyvi? vastaan. Alheidia v?risytti ja h?n pys?htyi hetkeksi. Silloin riensi ratsujoukko naisten ja lasten seuraamana riemuhuutojen kajahtaessa, ohitse sen paikan, miss? Alheidi seisoi. Salik ei h?nt? huomannut. Ja katso, Salikin edess? hevosen sel?ss? istui nainen. Siin? oli Alheidikin kerran istunut, mutta kuka oli t?m?? Alheidin kasvot hehkuivat kuin leimuava liekki. Hitaasti seurasi h?n saapuneita ja meni asuntoonsa. Mutta siell? kohtasi h?nen silmi?ns? outo n?ky. Lepolavitsalla istui se nuori nainen, jonka Salik vasta oli tuonut muassaan. H?n oli valkoinen kuin laakson lilja, ainoastaan poskilla kajasti vieno ruusunhohde. Vaaleat kutrit aaltoilivat lumivalkeilla hartioilla ja lempe?t silm?t, siniset, kuin taivaankansi, olivat kyyneleit? tulvillaan. Sellaista ei ollut Persian mustasilm?inen tyt?r milloinkaan n?hnyt.
Salik astui Alheidia vastaan. "Tuon sulle siskon, Alheidi! Hoida h?nt? hyvin! Olen ottanut h?net kauppiailta, jotka kuljettivat h?nt? my?t?v?ksi. He olivat ostaneet h?net turkkilaisilta, jotka taas olivat h?net ry?st?neet kaukaa, hyvin kaukaa. Katso, h?n on kaunis. H?nen kauneutensa on y?n hopeakirkkaan kuutamon kaltainen. Olet usein sanonut et pit?v?si naisistamme, he kun ovat niin hurjia. No, t?m? on lempe? ja suloinen. Sit? paitsi, tuon sinulle viel? kallis-arvoisia koristeita ja kauniita kankaita."
"Kunhan tuot rakkautesi takaisin, Salik, niin on se mulle kaiken maailman aarteita kalliimpi."
Vieras tytt? nousi, astui Alheidin luo, lausui oudolla kielell? muutamia sanoja, otti Alheidia k?dest?, puristi sit? syd?mellisesti ja katsoi lempeill? sinisilmill??n herttaisesti h?neen. Alheidi sulki h?net yst?v?llisesti syliins?, sanoen: "Enh?n saata sinuun suuttua, kyyhky pieni!"
P?iv? p?iv?lt? l?henteli suloinen muukalaistytt? yh? enemm?n Alheidia ja Alheidi sai h?nt? rakastamaan. Mutta yh? katkerampaa tuskaa k?rsi Alheidin syd?n, sill? h?n n?ki Salikin silmien yh? l?mpim?mmin palavan, h?nen katsellessaan niin ihanaa, mutta aina alakuloista vierasta tytt??. Mutta syd?mens? sisimp??n sopukkaan k?tki Alheidi tuskansa.
Niin tuli Salik er??n? p?iv?n? h?nen luoksensa. "Alheidi! Hevoseni, lempiratsuni, on haavoittunut. Mene, Alheidi, er?maahan noutamaan balsamia haavan parantamiseksi."
Alheidi katsahti silm?nr?p?yksen Salikiin. "Salik Sardar Khaan, er?maassa asustaa tiikereit?. Rakastatko hevostasi hellemmin, kuin minua?"
"Onko Alheidi lapsellisen arka? Etk? tahdo tehd? mielikseni? Etk? tahdo