Kuvauksia ja unelmia | Page 8

takaisin."
"Olisit h?nt? vartijoinut!" ?rj?si Ben Hamoun. "Se olisi ollut parempi, kuin neuvo nyt."
"Oh ho," valitti hoitaja vanhain palvelijain tavallisella ??nell?. "Allah Ben Hamounin j?rke? varjelkoon! Eik? minun teid?n omasta k?skyst?nne t?ytynyt totella h?nt?, kuin itse Shahin ?iti?, ja eik? h?n aina kehottanut minua menem??n iltarukoukseen moskeaan? Miten sitten juuri sin? p?iv?n? olisin j?tt?nyt sit? tekem?tt?? Mutta jos Ben Hamoun olisi ?lyk?s, l?hett?isi h?n minut nyt heti sukulaisensa, kauniin Zaidan luo, koettaaksensa h?nen kauttansa saada Shahia, jonka varjon Allah aina pienentym?tt?m?n? s?ilytt?k??n, l?hett?m??n ry?v?reit? takaa-ajamaan."
T?m? neuvo oli Ben Hamounille mieleen. Hoitaja l?hetettiin kahden, kallis-arvoisia lahjoja kantavan orjattaren kera kauniin Zaidan luo, joka oli Shahin lempisultanittaria. Koko haaremissa puhkesi ilmoille suuri suru ja parku, kun Alheidin ry?st? tuli tiedoksi ja viel?, ett? h?n oli viety aivan p??kaupungin muurien luota. Kun Shahi hetken kuluttua astui sis??n, sy?ksi kaunis Zaida hiukset hajallaan, itkien ja huutaen h?nelle vastaan, sanoen: "Oi, ett? minun t?ytyy n?kem?n p?iv?n t?llaisen, jolloin moinen h?v?istys kohtaa herraani, jonka kunnia koko maailmata valaisee!"
Shahi kysyi, mik? oli h?t?n? ja Zaida vastasi kiihkein kyynelin: "Eik? tuskan katkerin neste syd?meni maljaa t?ytt?isi, kun n?en herraani ja kuningastani n?in h?v?ist?v?n? Katso! Er?maita samoavat rosvot ovat t?n??n rohjenneet tunkeutua aina pyh?n kaupunkisi porttien edustalle ja ovat ry?st?neet kotoansa pois sukulaiseni, ihanan Alheidin. Kuningas, jos saatat sellaisen h?v?istyksen anteeksi-antaa, niin ell?s en??n anna kasvosi loistaa haaremin porttien sis?ll?, sill? naisesi eiv?t kyynelilt? niiden valoa n?kisi!" Ja taaskin vuodatti h?n kyynelvirran.
Shahin k?skyst? astui nyt sis?lle haaremin katsontamies, Hojar Bashi.
"Kuka oli vasta ry?stetty Alheidi?" kysyi kuningas.
"Oi herra, h?n oli ihanin aarre. Palvelijallesi oli onnistunut l?yt?? t?m? jalokivi naisten joukossa ja h?n oli jo m??r?tty sit? ylenpalttista onnea nauttimaan, ett? olisi saanut haaremiasi koristaa. Kaunis h?n oli, kuin hohtava t?ysikuu, ihana, kuni hehkuva aamurusko. Ainoastaan ensitulevaan uuteen kuuhun saakka aikoi h?nen is?ns? pit?? h?nt? luonaan, valmistaaksensa h?nt? arvokkaasti onneansa vastaan-ottamaan."
Nyt astui sis?lle p??visiiri, jonka Shahi oli kutsuttanut luoksensa. "Sadratsan," lausui Shahi ankarasti h?nelle, "kelvoton palvelija, miksi et ilmoita minulle, miten p??kaupunkiani h?v?ist??n? Rosvot uskaltavat tunkeutua aina sen porttien edustalle asti."
Sadratsan heitt?ytyi kasvoillensa maahan, kosketti otsallansa lattiaa ja sanoi:
"Allah on suuri. Kuninkaan valta kest?? ijankaikkisesti. Kukapa voisi viisaudessa ja tarkkan?k?isyydess? h?nelle vertoja vet??? Sallikoon kuningas armonsa auringon paistaa halvan orjansa ylitse, joka on sy?nyt tuhkaa ja jonka tarkkaavaisuuden silm? on nukkunut, jotta h?n on velvollisuutensa laiminly?nyt."
"No niin. Jos ennen aamurukouksen julistusta olet tuonut neidon takaisin ja tuhonnut rohkean rosvon koko joukkoinensa, niin tahdon sinua armahtaa. H?nen p??ns? olkoon oman p??si lunnaana!"
Pehme?ll?, sametinnukkaisella nurmikolla l?hteen partaalla lep?si Alheidi. V?h?n loitompana nukkui tumma sotilasparvi, jota y?ss? tuskin n?kik??n. Kukin makasi satuloidun hevosensa vieress?. Miehist? valvoi ainoastaan Salik.
"Alheidi, armahin, huomenna saavumme omaisteni luo. Hetken lepo t?ytyy minun suoda miehille ja hevosillekin, he eiv?t muuten kest?isi. Miten et sitten sin?, hento sulotar, olisi uupunut? Miksi et tahdo uinua? Ja kuitenkin hennon tuskin pyyt?? sinua sit? tekem??n, sill? enh?n silloin saisi n?hd? silm?isi s?ihkynt??, en kuulla ??nesi sulosointua!"
"En saata. Niin outo on mieleni, niin monta ajatusta p??ss?ni risteilee, enk? kuitenkaan voi ajatella muuta, kuin yht?, -- ett? olen sinut tavannut."
"Kaipaat ehk? kotisi pehmeit? patjoja".
"En koskaan ole lev?nnyt niin pehmeill? patjoilla, kuin t?m? nurmi!"
?kki? hyp?hti er?s nukkujista pystyyn, mutta laskeutui heti korva maata vasten kuuntelemaan. Salik huomasi sen ja tuli tarkkaavaksi.
Mies nousi pian ja tuli Salikin luo.
"Salik Sardar Khaan, etk? kuule hevoskavioiden kopsetta? Onko sinutkin lumonnut nainen?"
Salikin silm?st? sinkosi salama y?h?n. "Abbas! Mutta sinuun en tahdo suuttua!"
Sitten kumartui Salikkin maahan kuuntelemaan. "N?it? hevosia on monta. Ne ovat varmaankin Shahin l?hett?m?t meit? takaa-ajamaan. Emme saa saattaa Alheidia vaaraan."
H?n vihelsi. Samassa silm?nr?p?yksess? olivat miehet ratsujensa sel?ss?. "Er?maahan, ??neti, varovasti, kuin v?ijyv? tiikeri, mutta nopeasti, kuin siivek?s lintu!"
Suhina s?v?hti kautta vuorten, kiit?vi? varjoja vilahti yli tanteren. Keveit? pilvi?k? yli kedon liiteli? Hiljainen y?tuuliko se henk?ili? Mutta taivaankansi oli kirkas, tummansininen, eik? liikkunut lehte? puissa sen l?hteen reunalla, jonka luona Alheidi vast'ik??n oli lev?nnyt. Ja nyt ovat varjotkin kadonneet ja hiljaista, ??net?nt? ja h?m?r?? on pienen l?hteen ymp?rill? kaikki.
Mutta y? kuluu edelleen ja hento, vain leikkiin ja leikki? seuraavaan suloiseen lepoon tottunut kukka herpoaa ja kalpenee. Alheidi tahtoo Salikilta salata v?symyst??n, h?n pysyttelee viel? pystyss?, vaikka horjuen. Salaman nopeudella hypp?? silloin Salik ratsunsa sel?st?, "Rient?k??, etsik??, olisiko mahdollista l?yt?? l?hde! K?ymme lep??m??n, vaikka tuhannet vainolaiset kintereill?mme olisi! Alheidi, v?hinkin vaaleuden vivahdus kasvoillasi, pieninkin silm?isi s?ihkynt?? himment?v? pilvi koskee minuun kipe?mmin, kuin koskaan Shahin tikarit!"
L?ytyip? l?heisyydess? l?hde. Sinne kantoi Salik k?sivarsillansa Alheidin ja, polvistuen h?nen viereens?, virvoitti h?n h?nt? viile?ll? vedell?.
Mutta vainolaiset eiv?t olleet j?ljilt? eksyneet. Taivaanrannalle ilmestyi kiilt?v? keih?srivi.
"El? pelk??, Alheidi! Sinun t?htesi on voitto meid?n!"
"Ratsun selk??n joka mies! Taistoon Alheidin puolesta! Jokainen, joka l?hestyy h?nen lepoansa h?iritsem??n, on kuoleman oma!"
Nopeasti riensi ratsujoukko yli kent?n. Alheidi yksin j?i levottomana l?hteen luo. Er?maassa vallitsi ??nett?myys, mutta ?kki? h?iritsi hiljaisuutta taistelevain kime?t huudot. Pian n?ki Alheidi poisp?in rient?vi?, pakenevia parvia, mutta l?hdett? l?hestyi hiljaa ratsastaen muutamia harvoja miehi?. Ket? kuljettavat he keskell?ns?? Salik Sardar Khaania, jonka he tuovat haavoittuneena taistelusta.
"Alheidi, nyt olet meid?n, olemme