Kuuluisia naisia 1

Kuuluisia naisia 1, by Ellen Fries

The Project Gutenberg EBook of Kuuluisia naisia 1, by Ellen Fries
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kuuluisia naisia 1 Maria Teresia - Johanna d'Arc
Author: Ellen Fries
Release Date: June 15, 2005 [EBook #16072]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KUULUISIA NAISIA 1 ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed
Proofreaders.

KUULUISIA NAISIA.
Kirjoittanut
fil. toht. Ellen Fries.

Suomennos.
Ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1901.

Maria Teresia.
Vuonna 1740 lokakuun 20 p:nä nukkui keisari Kaarlo VI, vanhan
kuuluisan Habsburgin suvun viimeinen miespuolinen jäsen, kuoleman
uneen. Keisari oli ainoastaan viidenkymmenen viiden vuoden vanha,
hänellä oli ollut hyvä terveys ja hän oli viettänyt säännöllistä elämää,
jotenka kuolema tuli odottamatta ja herätti yleistä hämmästystä.
Itävallan sisälliset ja ulkonaiset olosuhteet olivat siksi epävarmat, että
hallitsijan muutos helposti saattoi aikaansaada arveluttavia selkkauksia,
ja se vaara oli tarjona, että niin monen eri kansakunnan muodostama
valtakunta hajoaisi Habsburgin suvun sammuessa miespuolelta. Tätä
tapausta välttääkseen oli Kaarlo VI jo huhtikuussa v. 1713 julkaissut n.
k. *pragmatisen sanktionin*, joka valtakunnan perustuslakina osaksi
vahvisti keisarikunnan jakamattomuuden, osaksi oikeutti
perinnöllisyyden siirtymisen naispuolelle miehisen sammuttua, jolloin
perintöoikeus ensi kädessä oli joutuva keisarin omille, toisessa hänen
veli vainajansa keisari Josefin tyttärille. Sen nojalla oli keisarin
ulkopolitiikka, hänen ainoan poikansa kuoltua 1716, yksinomaan
tähdännyt hänen vanhimman tyttärensä Maria Teresian perintöoikeuden
turvaamista, eikä hän ollut pelännyt uhrauksia tätä päämaalia
saavuttaakseen. Euroopan vallat olivatkin tunnustaneet pragmatisen
sanktionin, mutta varovaisen valtiomiehen olisi pitänyt käsittää, että
nämä vallat tunnustaisivat Maria Teresian perintöoikeuden ainoastaan
niin kauvan, kuin pakko vaati tahi heidän oma etunsa sen salli.
Pysyväisesti turvatakseen pragmatisen sanktionin olisi Kaarlo VI:nnen
pitänyt seurata sotapäällikkönsä Savoyin Eugenin viisasta neuvoa,
järjestää vankka puolustuslaitos. Mutta sen sijaan oli tämä kokonaan
laiminlyöty, ja viimeinen Turkin sota oli vielä puolestaan heikontanut
valtakunnan sotavoimia. Monet kenraalit olivat siitä pitäen
vankeudessa, sotajoukko ei ollut läheskään täysilukuinen ja oli
hajallaan laajassa valtakunnassa, se oli puutteellisesti varustettu, ja
linnoitukset olivat rappeutuneet. Ei ollut mahdollista kiireisesti pestata

joukkoja, sillä rahasto, jota ei oltu ajanmukaisesti hoidettu, oli tyhjä,
vaikka kansa huokasi raskaan ja epätasaisen verokuorman alla.
Tyytymättömyys olikin yleinen alemmissa kansankerroksissa, ja mitä
aatelistoon tuli, oli se masentunut tahi välinpitämätön valtakunnan
kohtalosta. Pelättiinpä Unkarin nousevan kapinaankin.
Neuvoskunnassa istui epäröiviä ja saamattomia
seitsenkymmenvuotiaita. Yleinen mielipide arveli, että riitojen
välttämiseksi oli yhtä hyvä ottaa hallitsijaksi baijerilainen kuuriprinssi
kuin habsburgilainen arkkiherttuatar.
Valtiopursi oli siis puutteellinen ja vaarojen ympäröimä, kun sen
peräsimeen tarttui kaksikymmentäneljä-vuotias kokematon nainen.
Mutta Maria Teresia käsitti asemansa hankaluudet, ja eräs sen aikuinen
arvostelija lausuu, että jos olisi ollut valittava maailman kaikkien
naisten parista, olisi pitänyt valita juuri hänet.
Maria Teresia oli harvinaisen lahjakas: terävä arvostelukyky, hyvä
muisti ja taito lausua mielipiteensä selvästi ja varmasti. Tähän liittyi
vielä hurskas usko Jumalaan, syvä lain- ja oikeudentunto, voimakas,
vallitseva tahto, luja luottamus vaatimustensa oikeudenmukaisuuteen,
lämmin halu ylläpitää sukunsa kunniaa ja tehdä alamaisensa
onnellisiksi. Maria Teresia oli yhtä rikaslahjainen sydämen kuin
ymmärryksen puolesta. Hän oli todellinen persoonallisuus.
Hänen ulkomuotonsakin oli omiaan herättämään mieltymystä. Hän oli
kookas, käynti keveä, kaunis vartalo, tumman siniset silmät, vaaleat
hiukset, miellyttävä suu ja häikäisevän valkeat hampaat.
Nuoren kuningattaren taipumukset hallitustoimiin olivat kuitenkin vielä
koettelematta. Hän oli kyllin viisas valittaen tunnustamaan sen ja
huolimatta vallanhimoisesta luonteestaan alistumaan kokeneiden
miesten johdettavaksi, kunnes hän tunsi voimiensa ja taitonsa
kasvaneen vastaamaan niitä tärkeitä toimia, jotka oli uskottu hänen
käsiinsä. On omituista, ettei hänen isänsä, joka oli uhrannut niin paljon
turvatakseen hänelle kruunun, ollut häntä kasvattanut kykeneväksi sitä
kruunua kantamaan. Muissa suhteissa ei hänen kasvatustaan nähtävästi
oltu laiminlyöty, joskohta hänen lapsuutensa on meille jotenkin

tuntematon. Tiedetään ainoastaan että hän valtaistuimelle noustessaan
puhui ja kirjoitti saksaa ja ranskaa hyvin, ja että hän myöskin taisi
latinaa, espanjankieltä ja itaaliankieltä.
Mutta jos Kaarlo keisari oli laiminlyönyt kasvattaa tytärtään
hallitsijaksi, oli hän sitävastoin varhain ajatellut puolison hankkimista
hänelle tueksi. Hän oli suunnannut ajatuksensa Lothringin sukuun ja
siellä Frans Stefaniin, suuren sotapäällikön Lothringin Kaarlon
jälkeläiseen, joka päällikkö oli taistellut keisarin isän lippujen alla. Jo v.
1723 saapui Frans Stefan Wieniin kasvatettavaksi itävaltalaisten
prinssien tavoin. Maria Teresia, joka oli syntynyt 13 p. toukok. 1717,
oli siis silloin vain kuuden vuoden vanha. Lothringilainen prinssi oli
iloinen, avomielinen ja vilkas viisitoistavuotias poika. Vasta 1729,
isänsä kuoltua palasi Frans Stefan Lothringiin. Pian sen jälkeen
ilmaantui kaikenlaisia esteitä aijotulle avioliitolle, jota suuri puolue
Itävallassa ei koskaan ollut hyväksynyt. Espanjalaisia tahi baijerilaisia
prinssejä pidettiin sopivampina. Mutta keisari tahtoi vävykseen Frans
Stefanin eikä ketään muuta. Vuonna 1732 tuli Frans Stefan uudelleen
Wieniin. Maria Teresia oli silloin täysikasvuinen, ja hänen ja herttuan
välillä syntyi tosi tunne. »Arkkiherttuattaren voimakkaasta luonteesta
huolimatta», kirjoittaa Englannin lähettiläs, »ovat hänen tunteensa
hellät Lothringin herttuaa kohtaan. Yöllä näkee hän hänestä unta, ja
päivällä puhuu hän hovineitsyensä