Kuuluisia naisia 1 | Page 9

Kaikkien yhteinen mielipide oli, ett? Preussi oli It?vallan vaarallisin vastustaja, kaikkien mielest? Ven?j? oli luonnollinen, mutta ep?luotettava liittolainen. Suhteesta Ranskaan oltiin sit?vastoin eri mielt?. Keisarista t?m? maa oli It?vallan perivihollinen ja sen uskottomuus viime sodassa n?ytti h?nest? todistavan sit?, mit? t?lt? vallalta aina voitiin odottaa. Vastoin t?t? ehdotti nuori ministeri Kaunitz, joka oli her?tt?nyt huomiota Aachenin rauhankokouksessa, ett? It?vallan pit?isi koettaa voittaa Ranska puolelleen, sill? ainoastaan se valta voisi auttaa It?valtaa valloittamaan Schlesia takaisin.
Keisarinna, jonka hallussa oli p??t?svalta, taipui Kaunitzin puolelle. T?m? l?hetettiin Parisiin ministeriksi 1750, ja It?valta koetti sen j?lkeen l?hesty? Ranskaa. T?m?n vallan uskottomuuden voi Maria Teresia valtiollisesta viisaudesta antaa anteeksi, mutta Schlesian menett?mist? ei h?n arvellut voivansa eik? saavansa unohtaa. Kuitenkin puhui h?n suoraan, kun h?n ranskalaiselle l?hettil??lle Wieniss? lausui: ?En tarkoita, etten surisi Schlesian menett?mist?. En my?sk??n sano, etten aikoisi sit? anastaa takaisin, jos aikojen kuluessa suotuisa tilaisuus tarjoutuisi. Mutta toistan Teille viel?, ett? nykyhetken? en sit? ollenkaan ajattele.?
Vuosikausia olikin kest?v? ennenkuin It?vallan onnistui voittaa Ranskan luottamus ja suurta valtiollista viisautta vaadittiin, jottei ep?luulo ennenaikojaan her?isi. Vuosisatoja kest?neen eripuraisuuden j?lkeen oli ranskalais-it?valtalainen liitto uskaliaimpia ja huomiotaher?tt?vimpi? valtiollisia n?ytelmi?, mit? eurooppalainen valtiotaito koskaan on esitt?nyt. Siihen p??maaliin pyrki Maria Teresia ja se saavutettiin, vaikka vasta toukokuulla 1756.
Kaunitz oli silloin jo aikoja sitten j?tt?nyt Parisin. Jo 1753 kutsuttiin h?n takaisin Wieniin ja nimitettiin valtiokansleriksi eli kuten nyky??n sanottaisiin ulkoasiainministeriksi. Ulfeldt, kuuluisan Leonora Kristina Ulfeldtin pojanpoika, jolla ennen oli ollut t?m? virka, sai hoviviran, ja Bartensteinille, jolla my?skin oli ollut vaikutusvaltaa ulkopolitiikkaan, annettiin ylh?inen virka, joka h?net kuitenkin erotti h?nen entisest? toiminta-alastaan. Antonius Wenzel Kaunitzista tuli siit? ajasta alkaen Maria Teresian vaikutusvaltaisin virkamies, ja h?nen vaikutusvaltansa kasvoi vuosi vuodelta. Keisarinnalla oli suuri luottamus h?neen, ja siin? kohdin kuten muissakin osottaa h?n ihmistuntemistaan, sill? Kaunitz oli erinomainen mies. Ter?v? p??, nerokas itsen?isyys, laajat tiedot ja suuri ty?kyky. Mutta h?ness? oli monta vikaakin, joita Maria Teresia muuten ei siet?nyt. H?n oli naurettavan tarkka vaatteistaan ja ulkonaisesta esiintymisest??n, h?n oli ylen arka terveydest??n, tavoiltaan kevytmielinen ja lopuksi h?n ihaili liiaksi Voltairi?, jottei olisi syyt? ep?ill? h?nen oikeauskoisuuttaan. Sit?paitsi oli h?n luonteeltaan vallanhimoinen ja k?skev?. Mutta Maria Teresialla oli harvinainen kyky antaa anteeksi vikoja, kun h?n k?sitti ansiot. H?n alkoi senvuoksi kysell? h?nelt? neuvoja sis?asioissakin. Valtiokanslerin ja keisarinnan v?lill? syntyi sellainen yhteisty?, sellainen yhten?isyys p??t?ksiss? ja toimeenpanossa, ett? historia voi n?ytt?? ainoastaan harvoja samantapaisia esimerkkej?. Heid?n kesken solmittiin mit? jaloin yst?vyysside, ja Kaunitz ihaili ja kunnioitti Maria Teresiaa yht? suuresti, kuin Maria Teresia h?nt?. Mutta se, joka ei aina n?ytt?nyt tyynesti kest?v?n Kaunitzin kasvavaa valtaa, oli keisari. Etenkin n?ytt?? h?n paheksuneen ranskalaisyst?v?llist? politiikkaa, johon Kaunitz oli neuvonut Maria Teresiaa. Kerrotaanpa kiivaasta v?ittelyst?kin valtiokanslerin ja muuten niin tyynen keisarin kesken. Keisari ei kuitenkaan voinut olla kauvan sopimatta ja lausui piakkoin katuvansa ajattelemattomasti lausuttuja sanojaan.
Versailles'in sopimus 1756 Ranskan ja It?vallan kesken sis?lsi sen, ett? Ranska hankkisi Schlesian It?vallalle, joka korvaukseksi antaisi osan Alankomaista Ranskalle. Sopimuksen tekoa olivat etup??ss? vaikeuttaneet ne seikat, ett? Ranska tahtoi suunnata liiton Englantia vastaan, ja It?valta Preussia vastaan, Ranska tahtoi Alankomaat kokonaan, It?valta tahtoi antaa osan Espanjan kruununperij?lle Don Filipille. Kaunitzin tahdonlujuus voitti kuitenkin kaikki vastukset ja h?nen onnistui saada mielipiteit??n puolustamaan kuuluisa markisinna Pompadour. Onpa v?itetty ett? Maria Teresia olisi alentunut kirjoittamaan kohteliaan kirjeen t?lle kuninkaalliselle rakastajattarelle, mutta t?m? v?ite on kokonaan v??r?. Semmoinen teko olisi sotinut keisarinnan luonnetta vastaan.
Maria Teresia sanoi, ettei h?n koskaan niin iloisella mielell? ollut allekirjoittanut sopimusta, kuin t?t? yll?mainittua Ranskan kanssa, ja kuitenkin saattoi h?n tuskin olettaakaan ettei siit? olisi seurauksena suuri sota. Mutta h?n luuli, ett? t?st? sodasta olisi It?vallalle hy?ty?, ja h?nell? oli suuria voitonvarmoja toiveita.
Yleisesti tunnettua on etteiv?t ne toteutuneet. Vuodesta 1756 vuoteen 1763 raivosi n. s. seitsenvuotinen sota, jossa It?valta, Saksi, Ranska ja Ven?j? ja lopulta Ruotsi olivat toisella puolen, Englanti ja Preussi toisella. Fredrik II alkoi itse sodan, kun h?n huomasi, ettei sit? voinut v?ltt??. H?nen rohkeutensa, h?nen neronsa t?ss? taistelussa ylivoimaisia vihollisia vastaan her?tti h?nen vastustajissaankin ihailua. Maria Teresialle oli kova koetus n?hd? vuosikausien valtioviisaiden ja sotaisten ponnistusten menev?n tyhjiin n?iss? taisteluissa. H?nell? ei ollut sotap??llikk??, joka sotaisessa nerossa olisi vet?nyt Fredrik II:lle vertoja. Varmaankin oli h?nest?, ylpe?st? itsevaltijattaresta katkeraa tuntea vihatun vastustajan edess? voimansa ja valtansa rajoitetuksi. H?n turvautui Kaunitzin apuun, jonka n?in? levottomina vuosina t?ytyi antautua sota-asioihinkin. Keisarinnan ja keisarin huomio oli kiintynyt etup??ss? sodan rahalliseen puoleen. Ei ollut niink??n helppoa hankkia rahoja ja It?vallan valtiovelka nousi sodan loputtua 300 miljoonaan guldeniin.
Sodan eri tapahtumia emme t?ss? rupea selitt?m??n. Kuten tietty petti Ven?j? It?vallan, Ranskan voimat v?s?htyiv?t, ja kun Fredrik II oli valloittanut Schweidnitzin, kadotti Maria Teresia kokonaan toivon valloittaa takaisin Schlesia, ?It?vallan helmi?, ja h?nen t?ytyi tehd? Hubertsburgin rauha 1763, jossa Preussin valloitukset vahvistettiin ja tunnustettiin samalla Preussin suurvalta-asema Saksassa.
Rauhanteko oli Maria Teresialle n?yryytt?v?. Olisi voinut odottaa, ett? Kaunitz olisi saanut maksaa t?m?n n?yryytyksen, h?n kun oli ehdottanut poliitista suunnitelmaa, jonka j?rkev?isyytt? oli syyt? ep?ill?. Mutta niin ei ollut asian laita. Kaunitz oli entist? suuremmassa suosiossa. Sen