Kuolleet omenapuut | Page 3

kellert?v?, kukankuvilla kirjattu vaippa hartioillaan, ja kun hetkeksi luomensa ummistanut p?iv? avaa ne uudestaan, loistaen sis??n Aapelin ikkunoista, iloisesti s?ken?iden tuolta mets?isten kunnaiden takaa ja pilkist?en kukkivien tuomien lomitse, jotka h?n n?kee vuoteelleen avoimesta ovesta, -- kun pikkulinnut laulavat kilpaa k?kien kanssa, silloin Muttinen kuulee Lyygian huoneesta hillit?nt?, kiihke?? itkua, joka koettaa vaientua. Muttinen tiet??, mit? se merkitsee.
Silloin k??ntelehtii lihava Muttinen tuskissaan.
?Onnellinen p?iv??, mutisee h?n itsekseen. ?Niin, onnellisin p?iv? mennyt! Yksi vain, se riitt?? minulle. Kun en usko pitk??n onneen... Voisinpa antaa sinulle mit? kaipaatkin, raukka, -- onnenuskoja. Voisin, jos uskoisin. Ei pysy onni, se livist??, Lyygia: hellimm?tkin rakkaudet ovat sammuneet, sen tied?n min? vanha m?hk?le. Autuaimmat p?iv?t menev?t niinkuin armas kev?tkes?n p?iv?. T?ytel?isyys, lakastuminen...?
Muttinen, josta onnenhetket maailmassa ovat niin harvat, tuntee, ettei h?nell? ole *oikeutta* antaa toisille, j?lkel?isille, el?m?n taakkaa, joka sittenkin on enimm?kseen pahaa, inhottavaa...

HERRA JA MOUKKA
eli ?Mit? kylv??, sit? korjaa?.
Muttisen Aapelin tilan nimi on Putkinotko. Siell? h?nell? on vuokramies, jonka tulisi hoitaa tilaa ja sen puutarhaa ja vartioida talvisin huvilaa, asuen siit? hiukan syrjemm?ll?, pieness? m?kiss?.
Miehen nimi on Juutas K?kri?inen.
On kes?inen aamu, viel? melkoisen varhaista. K?kri?inen seisoo is?nt?ns? puutarhassa, sen pengermitt?in kohoavan rinteen alareunamaila. Edess? on h?nell? muutamia isoja kivi?, h?nen maasta irroittamiaan, joista h?nen pit?isi rakentaa puutarhaan aitaa. Niit? h?n nyt katselee, ja vuoroin ymp?rilleen, uneliailla silmill??n, joihin auringon aamuiset s?teet koskevat p??stess??n yh? enemm?n sinne viile??n notkopaikkaan.
Lahden rannalta h?lvenee kylm? usva verkalleen. Siell?, suopellolla, ojentuvat varjot mahdottoman pitkin?, yli monen saran. Rastaat r?k?tt?v?t, ja pienet linnut, mit? kaikkia lienev?tk??n, laulavat kime?sti.
Siin? seisoo K?kri?inen, hiukan k?ykkyselk?inen mies. H?nen k?sivartensa ovat tavattoman pitk?t, ik??nkuin gorillan; k?mmenet ovat leve?t, jalat hyvin lyhyet. P??ss? h?nell? on karvalakki, n?in kes?ll?kin: kuuma se on nytkin, auringon alkaessa jo v?hitellen l?mmitt??; siksi h?n onkin p??t??n raapiessaan sys?nnyt sen toiselle korvalliselle, niin ett? tukka p??see p?rr?tt?m??n esille oikealta ohimolta, tukka, joka on sekainen kuin tappurakuontalo. H?nen suustaan valuu, paitsi silloin t?ll?in sylk?istess?, muulloinkin ruskeaa m?llinestett?, vankkojen leukojen karkealle s?ngelle.
Housujen takalistosta riippuu riekaleita, joista jotkut hipovat kasteista ruohikkoa, pitkin? kuin r?ttimaton kuteet.
T?ll? hetkell? kiiluvat K?kri?isen silm?t, -- kaksi pient? silm?? itsepintaisen otsan alla ja ulkonevain poskip?itten v?liss?, -- kovin vihaisina ja synkkin?. Ne v?lk?htelev?t joskus, milloin auringons?de sattuu niihin, punaisina kuin koiran tai jonkun mets?nel?imen.
H?nen sisulleen pist?? niin jumalattomasti. Sill? h?nen pit?isi nyt, kuten sanottu, rakentaa tuohon kiviaitaa, rustata: korkea muuri kivist? Muttisen puutarhan ymp?rille, aluksi sen yhteen reunaan. Vy?rytt?? yh? m?hk?leit? tuolta louhesta. Is?nt?ns?, mokoman herra Muttisen, viinimarjapensaiden suojaksi, ja omenapuiden, jotka ovat kaikki kuolleet, -- syist? sellaisista, ett? K?kri?inen ne tiet??, heh, heh. Siin? ne nyt t?rr?tt?v?t mustina. Mutta herra istutti niiden juurille uusia pehkoja, joita nyt viel? pit?isi hoidella. Ent? sitten h?nen syreenipuitaan, jotka versovat ylh??ll? huvilan sein?m?ll?: ihan sein?ss? kiinni, m?d?tt?m?ss? hyv?t sein?t, sellainen t?rky. Se nouseva syreeniviidakko on Juutas K?kri?isest? ilke?n n?k?inen. Ja samoin muutkin kaunistukset ... joutavine kukkineen, joiden t?hden, mit? lienev?tk??n, pit?isi nyt tehd? t?m? aita, etteiv?t elukat p??sisi niit? sotkemaan.
Pit?isi viimeinkin! Ei t?ss? en?? muu auta. Sill? Muttinen teki h?nelle lopulta pakon: toi t?nne maalle todistajat ... herratuttaviaan; ja komentaa kontrahdin nojalla t?llaista tekem??n. Ja ajaa h?net tilalta pois, jos h?n ei tottele komennuksia.
Pois h?net, K?kri?isen! Joka on pit?nyt t?t? taloa, Putkinotkoa, jo kuin omanaan. Niin, melkein kuin omanaan, kymmenisen vuotta.
Siin? se nyt oli! Koko perhana tuo Muttinen. Herra ja petkuttaja! Oli h?net narrannut, K?kri?isen.
T?ll? tavalla oli Muttinen K?kri?isen narrannut:
Kymmenkunta vuotta sitten oli t?m? Aapeli ostanut t?m?n tilan. Ei t??ll? ollut silloin muuta rakennusta kuin tuo m?kki metsik?n takana, se sama, jossa K?kri?inen nykyisin asuu. Ei ollut huvilaa, -- eik? olisi tarvinnut ollakaan. Ei edes nuusniekkaa, -- ja olisi tuota tultu toimeen ilman sit?kin, kunnes Muttinen pakotti K?kri?isen rakentamaan nuusniekan. Oli rakentanut sen nuusniekan ... ja h?nk? ei ollut muutenkin t?ytt?nyt t??ll? velvollisuuksiaan... Sen niekan ja peltoa raivannut lis??... Silloin t??ll? ei ollut mit??n.
Huokealla sai Muttinen sent?hden t?m?n, osasi ostaa halpaan aikaan.
Sitten h?n rustasi tuon huvilansa. Ja pahimpaan louhikkoon... Siihen h?nen nyt piti se teett??. Ett? olisi n?k?alaa; mutta antaapa sitten syreenien tukkia ikkunansa! Ja t?h?n rupesi ja raivautti itselleen ryytimaan. Louhikkoon. On t?m? nyt viljelyspaikka.
Kun Muttinen oli saanut valmiiksi huvilansa, siihen verangot alakertaan ja vinnillekin, istuskellakseen niill? yksin??n, yksin?inen mies, h?n oli l?htenyt kulkemaan, kutvittelemaan, kylille: oli tiedustellut m?keist?, mist? saisi miehen, joka vartioisi talvella t?t? tyhj?? huvilaa, etteiv?t varkaat p??sisi h?nen tavaroitaan kaivelemaan. Ja mit? lie muuta tahtonut h?nen siell? tekem??n. Asua lupasi h?n sen vahtimestarin tuolla m?kiss?, josta oli jo hommannut v?en pois.
Juutas K?kri?inen oli silloin ?skett?in akoittunut. Oli asunut kestikievarin torpassa: tarkka mies se oli, kievari; kahdeksankymment? possakkap?iv?? otti, niist? hevosp?ivi? niin monta kuin tahtoi. Ja K?kri?isell? oli eukko jo kakaroinut, kovalle se oli ottanut el?minen siell?... Toista se oli kuin t?ss?, -- muuten, jos ei tuo Muttinen olisi h?nt? narrannut.
K?kri?inenkin oli kuullut, ett? se kirjanpit?j?, tai miksi h?nt? silloin lienee luullut, halusi huvilalleen tilanvoutia eli vahtimestaria. Ja h?n oli, kun akka kehoitteli, k?vellyt kys?isem??n t??lt?, ett? millaiset nuo possakat ja muut