Kuolleet omenapuut | Page 5

Muttinen teki itsekin ryytimaalla ty?t?, sitten seuraavana kev??n?. V??nsi kivi?, pehnasi pensaiden juurella kynsineen, niinkuin porsas k?rs? mullassa. Aivan kuin h?nen olisi tarvinnut. Jopa kukkien t?hden, ja muiden sellaisten; lyst?ili, herra...
Mutta K?kri?inen sen sijaan teki t?it?, omiaan. Vilkkaasti siin? menikin aika, kun sai nyt j?rjestell? elantoaan oman mielens? mukaan, availla viljelyksi? ja ly?d? kaskeksi niin ett? romisi. Kyll?h?n se Muttinen marisi ensin kaskesta, mutta kun selitteli sille, ett? uutta peltoa avatessa se aina sopii, niin tyytyi; tunnusti, ettei sellaisia asioita ymm?rt?nyt. Ja jos jokin kaskettu rinne onkin sitten j??nyt viljelem?tt?, niin tarvitseehan karja hein?alaa.
H?t?p?s t??ll? oli el??. Maa antoi ihan tuhottomasti perunoita, ja ellei ruista kasvannutkaan koko vuodeksi, niin voi sit? ostaa perunoilla, kuten muutakin mujua. Ja kaloilla. T??ll? on omat kalavedet. Ent?s kun saattoi antaa hiukan kalupuita t??lt? mets?st? tarvitseville; sit? on puuta t??ll? m?d?t?kin... Kyll?h?n t??ll? kelpasi. Toista oli siell? kestikievarin m?kiss?, josta sai v??nt?? kahdeksankymment? p?iv?? possakkaa vuodessa.
Ja kuitenkin tuo herra petti K?kri?isen. Petti se!
Sill? seh?n oli sanonut silloin, kun se kymmenen vuotta sitten tuli houkuttelemaan K?kri?isen t?nne, ett? h?n ehk? antaisi maata K?kri?iselle omaksi, jos... Ja siit? oli K?kri?isen p??ss? alkanut paisua sellainen ajatus, ett? se antaisi koko tilan, kun se oli niin hyv? ja h?lm?. Ja sitten, ett? tila olikin h?nen...
Tahi ainakin se oli sanonut, ett? h?n saisi hoitaa sit? kuin omaansa. Eik? se alussa tunkeutunutkaan toisen asioihin; pysyi siivosti verangollaan, verkkovivussa, kun tuli kaupungista kes?ll? t?nne maalle; tai miss? lienee oleskellut, paahtamassa mahaansa punaiseksi auringonpaisteessa. Talvet sai K?kri?inen el?? viel? mainiommassa rauhassa, jos muulloinkin hoidella Putkinotkoa mielens? mukaan. Eik? h?n ollut sit? hoidellut? Laajentanut oli peltojaan alussa. Nelj?nneksen kasvatti h?n nyt perunoita enemm?n kuin ennen. Oli talvella perunoita, oli niit? maha t?yteen, ja huoletta voi k?ll?tell? uunilla tai penkill?kin, sill? K?kri?inen saattaa siepata unen vaikkapa korttelia kapealla rahilla. Ja kuten ?sken ajateltu, tulihan toisiakin saatavia, joilla h?n osti jauhoja ja sokeria... Kaloilla, ja tukkipuilla: mit? ne t??ll? mets?ss?...
Niin meni vuosia.
Mutta sitten alkoi Muttinen, pitkien aikojen p??st? er??n? kev??n?, nurista, ett? Putkinotkon raja-aidat olivat rappiolla. K?kri?inen oli laskenut ne kaatumaan ja m?t?nem??n risukasoiksi. K?kri?inen kummastui t?st? niin, ettei saanut ensin yht??n sanaa suustaan vastaukseksi. Ja sitten Muttinen nurisi, ett? K?kri?isen tuvan ikkunat olivat menneet rikki ja paikatut p?reill? ja rievuilla, jopa yksi niist? tukittu umpeen oljista kyh?tyll? matolla, viime talvena. Mill?? Matollako? Aukiko sen sitten olisi pit?nyt olla, pakkaselle ja pohjatuulen vingalle? Kyll? K?kri?inen asiansa tiesi... Kelpasivat ne ikkunat h?nelle itselleen, jos ei... Ent? ne raja-aidat: ett? K?kri?isen lehm?t p??sev?t naapurien maille ... noista kymmeni? syli? leveist? ver?jist?? Niinkuin elukat eiv?t naapurien mailla saisi sit? laajempaa laidunta. Eik? ole naapurien lehmien t?nne tulemista: kyll? K?kri?isen lapset antavat niille kyydin...
Mutta kun se Muttinen pirisi yh? edelleen, ettei K?kri?inen viime vuosina huolinut koota kes?ll? itselleen edes polttopuita, vaan kaatoi talvella koivikoita, niin lopulta kiehahti K?kri?isen sisu ja h?n karjaisi aivan suoraan, ett? mit? Muttinen tulee pirisem??n t?nne h?nen m?kkiins?. H?n kun ei suvaitse sellaista piristely?.
Silloin oli Muttinen ?llistynyt, h?nen silm?ns? olivat lent?neet py?reiksi.
Mutta sitten h?n oli lupsahuttanut huuliaan, ja ny?kytellyt p??t?ns?, ilke?sti, ja toistanut: ?Vai niin...? Ja oli l?k?tellyt pois sen n?k?isen?, ett? K?kri?inen pel?styi.
H?nt? peloitti kauheasti, ett? mit?h?n t?m? Aapeli silloin tekisi. Mutta ei se tehnyt mit??n, varsinkaan, kun K?kri?inen v?h?n korjaili niit? aitoja, h?t?p?iss??n, muka mieliksi.
Kuitenkin ryhtyi h?n sitten saamaan varovasti selville, ihanko se oli totta, ettei se ollutkaan antanut t?t? Putkinotkoa h?nelle, sopimuksesta huolimatta. Ja silloin K?kri?inen huomasi, ettei se aikonutkaan h?nelle sit? antaa.
Miksi ei? Siksi, ettei h?n muka ollut t?ytt?nyt siell? toiveita, -- hoitanut noita pensaita, kukkia, -- tehnyt jos jotakin, mudan vetoa, -- mit? lienee aikoinaan vaatinut. Mutaa mokomille, -- ja vahtia piti niit? j?niksilt?, isoilta ryss?nj?niksilt?. Olisivat kasvut olleet lanttuja, kaaleja; mutta ovat t?rky?, punaisia ja sinisi? kukkia; ja nyt, kun omenapuut ovat kuolleet, sellaisia viinimarjapehkoja, etteiv?t pienetk??n voi maistaa heist?, kasvavat mustia r??hk?nmarjoja.
Ei, Muttinen petti h?net, vaikka K?kri?inen jo oli ajatellut, kuinka h?n el?isi t??ll? mukavasti, jos m?isi koko mets?n. Ja nyt antoi Muttinen h?nelle pitk?n nen?n!
T?m? petos vimmastutti K?kri?ist?. Muttiselle ei h?n tosin mahtanut mit??n, kun ei tuhmuudessaan ollut vaatinut kirjoja, ett? t?m? tila... Mutta kyll? h?n osasi muut temppunsa... N?ytt?? h?nen kukilleen ja muulle t?rylleen. Vaatiikin h?nelt?, herra, joutavia... Ilke??, rikas mies ... helpolla rahaa saanut, kirjan kaupalla ... imee kuin iili?inen. Vaikka on iso maha. Eik? ole kakaroita. K?kri?iselle on n?it? karttunut... Kahdesti on Luoja viime vuosien aikana kaksosiakin siunannut ... sittunut. Mutta Muttinen makaa my?h??n, mik?s herroilla; istuu tuolla verangoillaan kirja k?dess?, piika siihen passailee. Ja hilaa t?nne K?kri?isen kiusaksi kaikenlaisia vieraita, jotka iloittelevat, nauravat. Ihmek?s, jos nauravat: holkkivat viinaa varhaisesta aamusta, seh?n se miehi? naurattaa, mik?s muu. Ja se sama se soitattaakin heit?, pianoilla, pimputtimilla. K?kri?inen antaa himpun pimputtimille!
Ja armoton on Muttinen K?kri?isen lapsi-raukoillekin; kahdeksan niit? nyt on; niit? pit?isi lyk?t? kouluun, keng?t teetti kerran parille koulua varten, meniv?t ne kotonakin, nyt ei anna en?? kenki?, rikas ja saita. Mutta kouluun ne pit?isi, etteiv?t muka