Kuninkaan-alut | Page 5

siis voi muuta arvata, kuin että valtakokous vaan voi antaa
lainvoiman minun kuninkaanvaalilleni, joka jo tapahtui keräjillä kuusi
vuotta sitten.
USEAT JAARLIN JA SIGURDIN MIEHISTÄ. Ei, ei, -- me emme
myönnä sitä!
SKULE JAARLI. Ei koskaan niin ajateltu, kun valtakokous määrättiin
pidettäväksi täällä. Raudankannannan kautta te ette vielä ole
valtakuntaa voittanut, vaan ainoastaan todistanut oikeutenne astua tänä
päivänä meidän toisten kuninkaan-alkujen rinnalle koettamaan saada
hyväksytyksi vaatimusta, jonka luulette voivanne tehdä --
HOOKON (hillitsee itsensä). Lyhyesti ja suoraan sanottuna, olisin minä
siis vastoin oikeutta kuusi vuotta kantanut kuninkaan nimeä, ja kuusi
vuotta olisitte te, herra jaarli, vastoin oikeutta hallinnut maata minun
holhojanani.

SKULE JAARLI. Ei suinkaan. Yhden täytyi kantaa kuninkaan nimeä,
kun veljeni oli kuollut. Birkebeinit, ja Dagfinn Bonde etupäässä,
toimivat teidän asianne puolesta ja saivat teidän vaalinne toimitetuksi,
ennenkuin me toiset ehdimme tuoda esiin vaatimuksiamme.
NIKOLAUS PIISPA (Hookonille). Jaarli tarkoittaa, että se vaali antoi
teille ainoastaan käytäntöoikeuden, mutta ei omistamisoikeutta
kuninkaan valtaan.
SKULE JAARLI. Te olette pitänyt omananne kaikki oikeudet; mutta
sekä Sigurd Ribbung että Guthorm Ingenpoika ja minä pidämme
itsemme yhtä likeisinä perillisinä, kuin te itse, ja nyt on laki ratkaiseva
meidän kesken ja lausuva kenen tulee iäksi päiviksi omistaa perintö.
NIKOLAUS PIISPA. Totta sanoen on jaarlilla hyvät syyt käsitykseensä
SKULE JAARLI. Useasti on näinä vuosina puhuttu sekä
raudankannannasta että valtakokouksesta, mutta aina on joku este
ilmaantunut. Ja jos te Hookon herra piditte oikeutenne
peruuttamattomasti vahvistettuna ensimmäisen kuninkaanvaalin kautta,
miksi nyt annoitte suostumuksenne raudankannantaan?
DAGFINN BONDE (vihaisena). Käyttäkää aseitanne, kuninkaan
miehet, ja antakaa niiden ratkaista!
USEAT SEURUEESTA (ryntäävät esiin). Lyökäät kuninkaan
vihamiehet!
SKULE JAARLI (huutaa miehillensä). Elkää tappako! Elkää
haavoittako ketään! Torjukaa heidät vaan päältänne.
HOOKON (pidättää miehiänsä). Miekka tuppeen, joka mies joka siihen
tarttui! -- Miekka tuppeen, sanon minä! (levollisena.) Tällaisella
käytöksellä pahennatte asiani kymmenkertaisesti.
SKULE JAARLI. Sillä tavoin nousee mies miestä vastaan ympäri koko
maata. Siitä näitte, Hookon Hookoninpoika; nyt arvatakseni paraiten
näkyi, mitä teidän on tekeminen, jos maan rauha ja miesten henki on

teille kallis.
HOOKON (kotvasen mietittyään). Niin -- minä näen sen (ottaa Ingaa
kädestä ja kääntyy lähellä seisovaan mieheen.) Torkel, sinä olit
uskollinen mies isäni seurueessa; ota tämä vaimo kotiisi ja ole lempeä
häntä kohtaan; -- Hookon Sverrenpoika häntä hellästi rakasti. -- Jumala
siunatkoon sinua, rakas äitini, -- nyt minun on käyminen
valtakokoukseen. (Inga likistää hänen kättään ja menee Torkelin kanssa.
Hookon on hetken vaiti, astuu sitten esiin ja lausuu selvästi:)
Tuomitkoon laki; laki yksinänsä. Te Birkebeinit, jotka olitte läsnä
Örekeräjillä ja otitte minut kuninkaaksi, te olette nyt vapaat valastanne,
jonka siellä minulle vannoitte. Sinä Dagfinn, et enää ole minun
tallimestarini; en tahdo käydä kokoukseen tallimestarin tahi seurueen,
kuninkaan miesten tahi vannottujen soturein kanssa; minä olen köyhä
mies; koko perintöni on tämä solki ja tämä kultarengas; -- se on
vähäinen omaisuus palkitakseni niin monen kunnon miehen palvelusta.
Nyt, te toiset kuninkaan-alut, nyt on meidän välimme yhtäläinen; minä
en tahdo mitään edeltä käsin, paitse sitä oikeutta, jonka olen ylhäältä
saanut, -- sitä min'en voi, enkä tahdo jakaa kenenkään kanssa. --
Antakaa torvien soida valtakokoukseen, ja tuomitkoon sitten Jumalan
ja pyhän Olavi kuninkaan laki.
(Menee miehinensä ulos vasemmalle; torvien toitotus kuuluu kaukaa.)
GREGORIUS JUHONPOIKA (jaarlille, kansan poismennessä). Kun
rautaa kannettiin, näytit pelkäävältä, ja nyt olet iloisen ja luottavaisen
näköinen.
SKULE JAARLI (mielissään). Näitkös, hänellä oli Sverren silmät, kun
hän puhui? Vaali on onnellinen, tehkööt kumman tahansa meistä
kuninkaaksi.
GREGORIUS JUHONPOIKA (levottomasti). Elä vaan väisty. Muista
niitä kaikkia, jotka lankeevat sinun asiasi kanssa.
SKULE JAARLI. Tässä seison oikeuden pohjalla; nyt en lymyy
pyhimysten edestä.

(Menee ulos vasemmalle seurueensa kanssa.)
NIKOLAUS PIISPA. Kyllä onnistuu, kelpo Dagfinn, kyllä onnistuu; --
mutta pidä vaan jaarli kaukana kuninkaasta, sittenkuin hän on valittu; --
pidä hänet vaan kaukana!
(Kaikki menevät ulos vasemmalle kirkon taa.)
* * * * *
(Sali kuninkaan kartanossa. Vasemmalla kädellä etualalla on matala
akkuna, oikealla kädellä ovi ulkoa; perällä on isompi ovi kuninkaan
valtasaliin. Akkunan edessä on pöytä; muuten on huone sisustettu
tuoleilla ja penkeillä.)
(Ragnhild rouva ja Margareta tulevat pienemmästä ovesta; Sigrid
seuraa kohta heitä jäljissä.)
RAGNHILD ROUVA. Tänne sisään.
MARGARETA. Niin täällä on hämärin.
RAGNHILD ROUVA (menee ikkunan luo). Ja täältä voimme nähdä
alas keräjäkentälle.
MARGARETA (Katsoo varovasti ulos). Niin, tuolla kirkon takana ovat
he kaikki koossa, (kääntyy itkien.) Tuolla alhaalla nyt tapahtuu se, joka
on tuottava niin paljon seurauksia.
RAGNHILD ROUVA. Kuka hallitsee huomenna tässä salissa?
MARGARETA. Oi hiljaa. En koskaan olisi arvannut näin raskasta
päivää kohtaavani.
RAGNHILD ROUVA. Sen täytyi tulla; kuninkaanholhojan toimi ei
riittänyt hänelle.
MARGARETA. Niin -- sen täytyi tulla; kuninkaan nimi yksinänsä ei
voinut olla hänelle kylläksi.

RAGNHILD ROUVA. Kenestä puhut?
MARGARETA. Hookonista.
RAGNHILD ROUVA. Minä puhuin jaarlista.
MARGARETA. Etevämpiä miehiä kuin ne kaksi, ei maailmassa ole.
RAGNHILD ROUVA. Näetkö Sigurd Ribbungia? Kuinka kavalana
hän istuu, -- juuri kuin susi kahleissa.
MARGARETA. Niin katso --! Hän pitää kätensä miekan nupilla ja
nojaa niihin leukaansa.
RAGNHILD ROUVA. Hän puree huulipartaansa ja hymyilee --
MARGARETA. Kuinka ilkeästi hän hymyilee.
RAGNHILD ROUVA. Hän tietää, ett'ei kukaan tahdo puollustaa