Kuninkaan-alut | Page 9

Nyt sopii torvien kutsua miehet kent?lle aseleikkiin, jos teit? haluttaa, herra.
HOOKON. Hyv?. T?n??n olkoon ilo valloillaan; huomenna saamme taasen ajatella Ribbungeja ja Orkn??jaarlia.
NIKOLAUS PIISPA. Niin, h?n kuuluu kielt?v?n veronmaksua?
HOOKON. Kun vaan saisin Ribbungit niskoiltani, niin l?htisin itse l?nteen.
(Hookon menee lavaa kohti, tarjoo k?tens? Margaretalle ja vie h?net ulos oikealle; v?hitellen seuraavat toiset j?ljest?.)
NIKOLAUS PIISPA (Iivari Boddelle). Kuulkaapas sananen. Kuka on mies nimelt? Jostein Tamb?
IIVARI BODDE. T??ll? on er?s Orkn??l?inen kauppias senniminen.
NIKOLAUS PIISPA. Orkn??l?inen? Vai niin. Ja nyt h?n purjehtii kotia?
IIVARI BODDE. Niin varmaankin.
NIKOLAUS PIISPA (hiljemmin). Kallis lasti mukana, Iivari Bodde!
IIVARI BODDE. Jyvi? ja kankaita, luullakseni.
NIKOLAUS PIISPA. Ja yksi kirje Skule jaarlilta.
IIVARI BODDE (h?mm?styy). Kellenk??
NIKOLAUS PIISPA. En tied?; siin? oli kuninkaan sinetti --
IIVARI BODDE (tarttuu h?nt? k?sivarteen). Herra piispa, -- onko niinkuin sanotte?
NIKOLAUS PIISPA. Hys, elk?? sekoittako minua t?h?n asiaan, (syrj?ytyy.)
IIVARI BODDE. Silloin minun kohta t?ytyy --! Dagfinn Bonde! Dagfinn, Dagfinn --! (tunkeutuu ovella olevan kansan l?pi.)
NIKOLAUS PIISPA (osan-ottavaisesti Gregorius Juhonpojalle). El p?iv??, jona ei jonkun omaisuutta ja vapautta h?iritt?isi!
GREGORIUS JUHONPOIKA. Kuka nyt on vaarassa?
NIKOLAUS PIISPA. Er?s kauppias parka, -- Jostein Tambiksi luullakseni h?nt? mainittiin.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Jostein --?
NIKOLAUS PIISPA. Dagfinn Bonde tahtoo est?? h?nt? purjehtimasta.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Tahtooko Dagfinn est?? h?nt?, sanotteko niin?
NIKOLAUS PIISPA. Nyt juuri h?n meni.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Suokaa anteeksi, herra, minun t?ytyy kiirehti? --
NIKOLAUS PIISPA. Niin, tehk?? niin, kunnon l??nitysmies; -- Dagfinn Bonde on niin pahan-ilkinen.
(Gregorius Juhonpoika kiirehtii ulos oikealle toisten l?sn?olevien keskitse, ainoastaan Skule jaarli ja Nikolaus piispa j??v?t saliin.)
SKULE JAARLI (k?y miettien edes takaisin; yht?kki? on ik??nkuin h?n her?isi; h?n katsoo ymp?rilleen ja lausuu). Kuinka t??ll? kerrassaan tuli hiljaiseksi.
NIKOLAUS PIISPA. Kuningas meni.
SKULE JAARLI. Ja kaikki miehet seurasivat h?nt?.
NIKOLAUS PIISPA. Kaikki, paitse meit?.
SKULE JAARLI. Suurta on olla kuningas.
NIKOLAUS PIISPA (varovaisesti). Tahdotteko sit? kokea jaarli?
SKULE JAARLI (hymyilee totisesti). Min? olen sit? kokenut; joka y?, kun n?en unta, olen Norjan kuningas.
NIKOLAUS PIISPA. Unet ennustavat.
SKULE JAARLI. Ne kiusaavat my?s.
NIKOLAUS PIISPA. Tuskinpa teit?. Ennen aikaan, sen voin k?sitt??; -- mutta nyt, kun teill? on kolmas osa valtakuntaa, kun hallitsette ensimm?isen? miehen? valtakunnassa ja teid?n tytt?renne on kuningatar --
SKULE JAARLI. Nyt enemm?n kuin ennen, -- juuri nyt.
NIKOLAUS PIISPA. Elk?? mit??n salatko! Ripitt?k??; sill? teill? on varmaan suuri tuska.
SKULE JAARLI. Nyt enemm?n kuin ennen, sanon min?. Se on koko el?m?ni kirous seisoa korkeinta niin l?hell? -- ainoastaan juopa on v?lill? -- hypp?ys vaan yli, -- toisella puolen on kuninkaan nimi ja purppuraviitta ja hallitsija-istuin ja valta ja kaikki; joka p?iv? on tuo silmieni edess? -- mutta en koskaan p??se ylitse.
NIKOLAUS PIISPA. Totta, totta, jaarli.
SKULE JAARLI. Kun Guthorm Sigurdinpoika otettiin kuninkaaksi, olin min? nuoruuteni kukoistavassa voimassa; silloin huusi kova ??ni minun sis?ss?ni: poistettakaan lapsi, -- min? olen t?ys-ik?inen, voimakas mies! -- mutta Guthorm oli kuninkaan poika; siin? oli juopa minun ja valta-istuimen v?lill?.
NIKOLAUS PIISPA. Ja teilt? puuttui uskallusta --
SKULE JAARLI. Sitte Slittungit tunnustivat Erling Steinv?gin kuninkaaksi. Silloin huusi minussa ??ni j?lleen: Skule on etev?mpi p??llikk? kuin Erling Steinv?g! Mutta minun olisi t?ytynyt rikkoa v?lini Birkebeinien kanssa, -- siin? oli juopa t?ll? kertaa.
NIKOLAUS PIISPA. Ja Erling tuli Slittungein kuninkaaksi, ja my?hemmin Ribbungein, ja te odotitte!
SKULE JAARLI. Min? odotin Guthormin kuolemata.
NIKOLAUS PIISPA. Ja Guthorm kuoli, ja Inge Boordinpoika, teid?n veljenne, tuli kuninkaaksi.
SKULE JAARLI. Sitten odotin veljeni kuolemaa. H?n oli kivuloinen alusta aikain; joka aamu kun me pyh?ss? messussa kohtasimme toisemme, istuin min? ja vilkistelin, eik? tauti kiihtynyt. Joka tuskan vavahdus, mik? ilmestyi h?nen kasvoissaan, oli minulle kuin tuulen puuska purjeihin ja saatti minut l?hemm?ksi valta-istuinta. Joka huokaus, jolla h?n helpotti vaivaansa ja kipuansa, kuului minusta kuin torvien ??ni kaukaa kunnasten takaa, kuin l?hettil?s, joka oli pitk?t taipaleet k?ynyt, ilmoittaaksensa, ett? pian saisin tarttua valtaruoriin. Siten h?vitin min? juurinensa p?ivinens? jok'ainoan ajatuksen veljellisest? rakkaudesta; ja Inge kuoli ja Hookon tuli, -- ja Birkebeinit valitsivat h?net kuninkaaksi.
NIKOLAUS PIISPA. Ja te odotitte.
SKULE JAARLI. Minun mielest?ni t?ytyi avun tulla ylh??lt?. Min? tunsin itsess?ni kuninkaan voiman, mutta vuodet vieriv?t; jok'ainoa mennyt p?iv? v?hensi minun el?m?ni ty?t?. Jok'ainoa ilta ajattelin: huomenna on ihme tapahtuva, joka kaataa h?net ja asettaa minut tyhj?lle istuimelle.
NIKOLAUS PIISPA. Hookonin valta oli silloin mit?t?in; h?n oli ainoastaan lapsi; muuta ei olisi tarvittu kuin askel vaan, mutta te ette sit? ottanut.
SKULE JAARLI. Se askel oli vaikea ottaa; se olisi minut erottanut koko suvustani ja kaikista yst?vist?ni.
NIKOLAUS PIISPA. Niin siin?p? solmu, Skule jaarli, -- siin? juuri se kirous, joka on painanut teid?n el?m??nne. Te tahdotte h?d?n hetkeksi pit?? kaikki tiet avoinna, -- te ette uskalla purkaa kaikkia siltoja paitse yht?, puollustaa sit? ainoata ja sill? voittaa tai kaatua. Te virit?tte ansoja vihamiehellenne, te kaivatte kuoppia h?nen polullensa ja ripustatte ter?vi? miekkoja h?nen p??ns? ylitse, te ripoitatte myrkky? kaikkiin vateihin ja teill? on sadoittain pauloja pantuna; mutta jos h?n on yhteen kietoutumaisillaan, niin ette uskalla h?nt? siihen kiert??; jos h?n tarttuu myrkkyyn, niin katsotte miekkaankuolemista turvallisemmaksi; jos h?n on kiinni joutumaisillaan aamup?iv?ll?, niin te pid?tte iltap?iv?? sopivampana.
SKULE JAARLI (katsoo h?neen totisesti). Ja mit? te tekisitte, herra piispa?
NIKOLAUS PIISPA. Elk?? minusta puhuko; minun toimenani t?ss? maassa on rakentaa kuninkaan-istuimia, eik? istua siell? ylh??ll? kansaa