Kuninkaan-alut | Page 2

el?m?n oloihinkin.
Norjalainen teaatteri Kristianiassa, jonka johtajana Ibsen oli, teki v. 1862 konkurssin, ja Ibsen oli sen j?lkeen ilman vakavata elatuskeinoa. Pian h?nen ulkonainen el?m?ns? taivas synkistymist??n synkistyi, samassa kuin h?nen yst?v?ins? piirikin harveni: pieness? maassa ei ole mahdollista koskea ajan heikkouksiin suututtamatta monta yst?v??kin. Eik? Ibsen s??st?nytk??n kansalaisiansa. Tanskan sodan aikana, kun norjalaiset eiv?t l?hteneet Tanskan avuksi, h?n kirjoitti tuon innokkaan runon "Veli h?d?ss?" (En broder i n?d), joka sis?lt?? ankarampia sanoja kuin mit? ehk? mik??n runoilija on kansallensa lausunut.
Tuli siis Ibsenille viimein liian ahtaaksi Kristianiassa. Mutta oli h?nell? viel? niin monta yst?v?? j?ljell?, ett? h?nelle voitiin hankkia apurahaa matkaa varten, ja siten h?n v. 1864 p??si l?htem??n pois Norjasta ensiksi Roomaan.
Mutta viel? sen j?lkeen oli h?nell? kotimaassaan taistelu taisteltava. H?n oli hakenut "runoilijan-apurahaa" (digtergage), mit? jo oli Bj?rnsonille annettu, vaan kirkollistoimiston p??llikk? ensin ei tahtonut siihen suostua, koska muka Ibsen "Rakkauden komediassa" oli solvaissut kirkkoa. Onnistui kuitenkin Ibsenin yst?ville lievent?? valtioneuvoksen intoa, ja kun kerran hallitus oli apurahaa ehdottanut, niin valtiop?iv?t my?nsiv?t sen melkein yksimielisesti (1866).
Ennenkuin Ibsen l?hti pois kotimaastansa, oli h?n j??hyv?isiksens? kirjoittanut "Kuninkaan-alut" (Kongsemnerne, 1863). Ja tultuansa Roomaan h?n pian l?hetti kotiin toisen suurenlaisen teoksen, jonka nimi oli Brand (1866), ja joka hankki h?nelle taatun ja pysyv?isen paikan pohjoismaiden runoilijain joukossa. Brandia seurasi samanlaatuiset syv?aatteiset kappaleet Peer Gynt (1867) sek? "Keisari ja Galilealainen" (_Keiser og Galil?er, 1873).
Yh? edelleen oleskellen ulkomailla, milloin Italiassa, milloin Saksassa, on Ibsen viimeisen? 15 vuotena julistanut ryhm?n draamoja, jotka ovat her?tt?neet mit? suurinta huomiota ja mit? vilkkainta keskustelua, ne kun usein liikkuvat ajan "palavien kysymysten" alalla. N?m? kappaleet ovat "Nuorison liitto" (De unges f?rbund, 1869) "Yhteiskunnan tukeet" (Samfundets st?tter, 1877), "Nora" (_Et dukkehjem, 1879), "Haamuja" (Gengangere_, 1881), "Kansan vihollinen" (En folkefiende, 1882) ja "Mets?sorsa" (Vild?nden, 1884).
Niinkuin jo t?st? lyhyest? el?m?kerrasta n?kyy, on Ibsenin, varsinkin el?m?ns? alkupuolella, t?ytynyt k?rsi? jotensakin kovaa kohtaloa, ja n?m? kokemukset ovat tietysti vaikuttaneet h?nen runolliseen katsantotapaansakin. T?m? on ylip??t??n synkk?: tekij? havaitsee etup??ss? ihmisten puutteita ja heikkouksia. Sit? merkillisempi on siis, ett? kuitenkin se teos, joka yleisesti my?nnet??n h?nen tositaiteellisimmaksi, "Kuninkaan-alut", syntyi juuri siihen aikaan kuin runoilijan olot olivat mit? ahtaammalla. Ilmestyyp? t?ss? draamassakin kerran se katkeruus, joka silloin t?ytti runoilijan mielen, ja sen Nikolaus piispa lausuu viimeisiss? s?keiss??n. Mutta toiselta puolen esiintyy juuri t?ss? kappaleessa se henkil?, joka selvemmin kuin kukaan muu Ibsenin luomista henkil?ist? osottaa saavutettuna sen harmonian, joka muissa draamoissa enimmiten esitet??n ainoastaan vaadittuna.
N?ht?v?sti Ibsenin katsantotapa siis on ollut toisenkin vaikutuksen alaisena. H?n on n?et el?nyt aikakaudella, joka on ollut suuria maailman tapauksia t?ynn?, ja jolloin Norjassa tapahtui kansallinen her??minen, jossa Ibsen on my?s varsinkin nuoruutensa aikaan ollut osallisna. Jo Catilinaansa kirjoittaessaan h?n, niinkuin h?n itse kertoo, vilkkaasi harrasti aikansa pyrint?j?. Helmikuun vallankumous Ranskassa, Unkarilaisten vapaussota ja Tanskan sota Saksaa vastaan, kaikki ne tapaukset vaikuttivat syv?sti h?neen: h?n kirjoitti hehkuvia lauluja Unkarilaisille kehoittaaksensa heit? urhoollisesti taistelemaan tiranneja vastaan; samaten koko joukon sonetteja kehoittaaksensa kuningas Oskaria rient?m??n Tanskalaisten avuksi. Ja samalla aikaa oli h?n itse sotatilassa rehellisi? Grimstadilaisia vastaan, joita h?n oli suututtanut ivakuvilla ja pilkkarunoilla.
Kummako siis ett? h?nen Catilinansakin taistelee "vapauden ja oikeuden", viel?p? "muinaisen roomalais-hengen" edest?, kummako ett? draaman p??sankari on kuvailtu rohkeaksi ja jalomieliseksi, jota vastoin h?nen toverinsa ovat kurjia ja pettureja?
Samaten on, niinkuin ?sken mainittiin, tekij? mit? hartaimmalla my?t?tuntoisuudella seurannut Tanskan sotaa Saksaa vastaan 1863-64, ja n?ihin tapauksiin viittaavat muutamat paikat Brandissa ja Peer Gyntiss?.
Mutta juuri t?m? valtiollinen harrastus on ep?ilem?tt? monessa kohden kehitt?nyt Ibsenin historiallista katsantotapaa. Olkoonpa ett? Catilinan kuva v?list? on liian paljon kaunisteltu, mutta toiselta puolen jo t?m? Ibsenin draamallinen esikko osottaa merkillist? kyky? historiallisten ristiriitaisuuksien ymm?rt?misess? ja kuvailussa. Samaten "Inger ?strootin rouva" liikkuu historiallisella alalla, ja sek? Norjan valtiollinen asema, ett? kansan ja sen eri luokkien mieliala 1500-luvun alkupuolella ovat siin? kuvaillut aivan historian mukaisiksi.
"Kuninkaan-alut" on kuitenkin t?ss? kohden edellisi? draamoja viel? etev?mpi, sill? monessa yksityiskohdassakin tekij? on tarkasti seurannut vanhan Hookon kuninkaan historiaa eli "tarinaa". Siin? l?ytyy esim. Dagfinn Bonden neuvo "kylm?st? ter?ksest?", riita jaarlin miesten ja Iivari Bodden v?lill?, viel?p? Hookonin ja Margaretan yhtyminen kun Skule on ottanut kuninkaan nimen. Tietysti tekij? muuten on k?ytt?nyt semmoisia yksityiskohtia jotensakin vapaasti, draamallisten tarkoitustensa saavuttamiseksi, ja mit? taitavimmin h?n on osannut sovittaa ne draamalliseen kokonaisuuteen: niin on tarinassa esim. Vegard V?radalin surma, pyrst?t?hden ilmestyminen ja hyv? vuodentulo Hookonin hallitus-aikana j.m.s. kerrottu ilman oikeata yhteytt? t?rke?mp?in tapausten kanssa, kun ne sit? vastoin draamassa vaikuttavat suoraan p??ristiriitaisuuden kehitykseksi taikka luonteiden kuvailemiseksi. Samoin on tekij?, enent??ksens? Skulen ep?ilemist?, itse keksinyt Trondin tunnustuksen, josta historia ei tied? mit??n. T?rke?mpi kuin n?m? yksityiskohdat on kuitenkin se seikka, ett? draama kokonaisuudessaan antaa oikean kuvan niist? historiallisista pyrinn?ist?, jotka Hookon Hookoninpojan aikana taistelivat kesken?ns? Norjassa. "Norja on valtakunta, se on tuleva kansaksi" sanoo Hookon, ja t?m? h?nen "kuninkaan-ajatus" on todellakin per?ti historiallinen; seh?n oli Hookon Hookoninpojan teht?v? historiassa, sent?hden h?nen hallituksensa oli niin onnellinen ja hy?dyllinen Norjalle. Jos lukee Norjan etevimpien historioitsijain kertomukset t?st? ajasta, niin t?ytyy ihmetell? sit? erinomaista taitoa, jolla Ibsen on voinut draamassansa kuvaella