Kuningasverta | Page 6

Minä kun laitoin siellä kaikki niin joulukuntoon, ja löylynkin pitäisi
olla oikein hyvää.
ISÄNTÄ
Uskon, Mari, mutta olen jo viipynytkin niin kauan. Pojat jo kai pian
palaavat?
MARI
Kyllä kai. Minne se Anna meni? Onkos se ulkona?
ISÄNTÄ
Ei, tuolla kamarissa. Pian hän tulee. -- (Itsekseen.) Tulee ja -- menee.
MARI
Nyt tulevat pojat. Niillä on kiire joulupuurolle.
(POJAT tulevat.)
10:s kohtaus.
PAAVO
Terveisiä saunasta, isä!
KALLE
Niin, terveisiä saunasta!
PAAVO
Tähtikirkasta on, oikea joulusää.
ISÄNTÄ
(itsekseen):
Tähdet syttyivät hänen polkuaan valaisemaan -- joulutähdet.
KALLE
(on mennyt ikkunan luo):
Niin, kirkasta on, se on vuoden pimeimmän yön kirkkautta. Otava
palaa kuin kirkon joulukynttilät. Mutta -- kuka hiihtää tuolla yli
riihipellon? Yksinäinen mies. Isä, Paavo, se on Tapani!
PAAVO
Tapani! Ei meidän kynnyksen yli, ei!
ISÄNTÄ
(on noussut):
Paavo, kuinka lieneekin, mutta nyt on joulu. Ja -- ihmisille hyvä tahto.
Emme me ole toisten tuomareita.
PAAVO
Isä, ethän tarkota totta? Et saa tarkottaa!

ISÄNTÄ
Tarkotan. »Älkää tuomitko», sanoo Herra »ettei...»
PAAVO
Mutta minä tuomitsen, ja minä tahdon kostaa sille, joka oli vähällä
saattaa meidät kaikki häpeään! Ei meidän tupaan, sanon minä!
ISÄNTÄ
Kyllä, *minun* tupaani! Mutta hiljaa, eteisen ovi jo narahti.
(TAPANI tulee.)
11:s kohtaus.
TAPANI
Siunattua joulua, te täällä kotona! Vihdoinkin siis olen täällä.
(Äänettömyys.)
(ISÄNTÄ epävarmana. POJAT kääntyvät pois vastenmielisyyttä
osottaen.)
TAPANI
(katsoen vuoroin kutakin):
Isäntä, mitä on tapahtunut? Mikä suru teitä painaa? Isäntä, missä on
Anna?
ISÄNTÄ
(kääntyy)
Terve tultuasi, Tapani. Joulu sovittakoon katkerat muistot meidän
väliltämme.
TAPANI
Isäntä, mitä tarkotatte? Suuri Jumala, minä aavistan... (Käskevästi:)
Selittäkää!
ISÄNTÄ
(raskaasti):
Mitä on selittämistä? Sinä, jonka olin valmis pojakseni sanomaan, sinä
olit -- pelkuri tai -- petturi.
TAPANI
(kuohahtaen):
Isäntä! (Rauhallisemmin): Ei, älköön vihani kuohahtako, siitähän sen
täytyi näyttää. Mutta vastaukseni, se on täällä. (Panee käden poveensa.)
(POJAT kääntyvät päin.)
KALLE
Suunnitelma!
PAAVO

Karttako?
KALLE
Hänellä on kartta...
ISÄNTÄ
(nousten):
Tapani, tässä käteni, anna anteeksi erehdykset ja epäluulot.
TAPANI
(kädenpuristuksen jälkeen):
Syyssä olin minäkin. Hetkeksi peittyi minulta velvollisuus ja isänmaa
Annan silmien kirkkaaseen loistoon. Minä unohdin silloin -- viime
viikolla -- mikä oli kysymyksessä.
ISÄNTÄ
Sinä viivyit täällä --
KALLE
Ja me odotimme turhaan.
TAPANI
Mutta kun täältä ulos syöksyin, käsitin, mitä oli tapahtunut, ja minulla
oli vain yksi mahdollisuus --
PAAVO
(uudestaan epäluuloisena):
Paeta! Sinä olit ainoa joka tunsit sen mahdollisuuden.
TAPANI
(häntä kuulematta):
Tiesinhän miten ryssät janosivat juuri minun vertani. Minä annoin
heille mahdollisuuden...
KALLE
Ja he uhrasivat voittonsa?
TAPANI
Niin saadakseen minut vangikseen. Hiihdin tahallani niin, että luulivat
minun syystä tai toisesta pyrkivän metsään tuonne pappilan taakse.
Koko lauman sain jälkeeni.
KALLE
He saavuttivat sinut.
TAPANI
Tuonnempana. Se oli tarkotuskin. Minulla oli heille asiaa. Vaikka
Luoja tietää, ettei se helppoa ollut. Ajatelkaa, heittää aseensa, ja heittää
ne heille!

ISÄNTÄ
Mutta miten säästyi henkesi? Miten olet nyt täällä?
TAPANI
Täytyi toimia ripeästi. Minut vietiin riemukulussa vihollisleiriin. Suurin
juhlallisuuksin kai ne aikoivat tuomioni langettaa. Mutta minä tiesin,
mitä tahdoin, enkä ole luotu kahleissa kuolemaan! Viime hetkessä
pakenin -- mukanani --
(ANNA tulee samassa kamarista.)
12:s kohtaus.
TAPANI
(keskeyttäen, astuen askelen Annaa kohti):
Anna!
ANNA
(on pysähtynyt kuin kivettyneenä. Itsekseen):
Suo voimaa, Herra, ei hänen luokseen!
ISÄNTÄ
(kärsimättömästi):
Mutta, Tapani, jatka!
KALLE
Jumalan tähden, jatka!
PAAVO
Ja mukanasi...
TAPANI
...mukanani tämä! (Ottaa kartan poveltaan.)
ANNA
(riemusta kirkaisten, juoksee Tapanin luo, jonka syliin puoleksi
tajuttomana vaipuu):
Suunnitelma! Kartta!
(TAPANI ja ANNA äännettömänä syleillen toisiaan. Kartta putoaa
lattialle, mistä PAAVO sen nostaa ja näyttää ISÄNNÄLLE ja
KALLELLE. KAIKKI KOLME yhdessä ryhmässä karttaa
tarkastamassa.)
ISÄNTÄ
Tuossa se musta pilkku, johon vahdit on ensi yönä pantava. Ei hätää
mitään, nyt vietämme rauhallista joulua.
KALLE
Eläköön, nyt on meidän pitäjän turva taattu! Ja eläköön Tapani,

urhoollisista urhoollisin!
PAAVO
(lähestyy Tapania):
Tapani, minä sanoin kerran, vaikket sinä sitä kuullut, jotakin josta saisit
iskeä minut tapparalla kahtia. Se onkin vallassasi, sillä kuule: sanoin,
että sinussa on orjan veri. En jaksanut uskoa suomalaiseen vapaaseen
vereen.
KALLE
(nuoruuden innostuksella):
Et tiennyt, veli, että suomalaisissa suonissa virtaa kuningasveri, niin
palkollisen kuin talokkaan takin alla.
Eläköön se kuningasveri! Älköön se vuotako kuiviin tai aateluuttaan
kadottako.
TAPANI
Ja eläköön suomalainen kuningasajatus, vapauden vaatimus ja
vapauden riemu!
ISÄNTÄ
Sitä kuningasajatusta on meillä nyt syytä juhlia. Anna, tyttöseni, sytytä
kirkkain silmin joulukynttilät palamaan joululle ja onnellesi. Mari,
onko joulupuuro valmista?
MARI
On, isäntä, ja kaunista ja vaaleata se on kuin kotipellon puuro ainakin.
(ANNA sytyttää pöydällä olevat kynttilät. MARI tuo ruoan pöytään.
KAIKKI kokoontuvat pöydän ääreen.)
ISÄNTÄ
Lapset, nyt on joulu. Kiitos Herralle, että jälleen näen kaikki tutut
kasvot pöytäni ympärillä. Nyt voimme keventynein mielin yhtyä joulun
ylistyslauluun: »Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha,
ihmisille hyvä tahto.»

End of the Project Gutenberg EBook of Kuningasverta, by Helvi
Herlevi
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KUNINGASVERTA ***
***** This file should be named 16069-8.txt or 16069-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/6/0/6/16069/

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Updated editions will replace the previous one--the old editions will