Kuningasverta | Page 5

noin -- hetkeksi vain!
ISÄNTÄ
Mielelläni, lapseni. En saunaa kaipaa, kun sinä minua tarvitset.
(MARI tulee.)
6:s kohtaus.
MARI
Tässä on isännälle paita.
ISÄNTÄ
Laske tuohon tuolin selkämykselle.
MARI
Nyt minä menen vähän lehmille joulua tekemään. Panen parasta eteen.
On niin lysti pitkästä aikaa! (Menee.)
7:s kohtaus.
ISÄNTÄ
Nyt, lapseni...
ANNA
Isä, rakas isä, sydämeni on raskas. Minun täytyy se sinun helmassasi
keventää. (Painaa päänsä isän syliin.) Kovin heikko on naisen sydän.
Katsos, isä, se tunto, se kumma värinä, jonka Luoja sinne pani, se on
niin pelottavan voimakas. Ja -- oi, isä, -- minun sydämeni värinä pyrkii
tuntemattomille poluille, sinne, missä kulkee Tapani.
ISÄNTÄ
Tapani! -- Lapsi, älä ajattele pelkuria, petturia, Minun tyttäreni täytyy
olla toista maata.
ANNA
Isä, älä tuomitse! Se on niin katkeraa. Tiedänhän, että minun tulisi
häntä vihata ja halveksia, ja toisin vuoroin vihaan ja halveksinkin,
mutta en voi kestää, että muut ... ja voi, isä, usein tahtoisin heittää
sydämeni kuin taakan luotani ja pitää joulua teidän kanssanne, mutta
sitten taas -- --
ISÄNTÄ
Anna, minä näin kerran, että tyttäreni rakasti renkiäni. Ei se toiveitteni
mukaista ollut, mutta rakkaimmaltani en hennonnut mitään iloa kieltää.
Mutta jos tyttäreni rakastaa velvollisuutensa unohtanutta suomalaista,

täytyy minun se miehenä ja suomalaisena kieltää!
ANNA
(uljaammin)
Isä et voi käskeä ihmissydäntä! (Taas liikutettuna.) Isä, miksi olet kova,
miksi et tahdo minua ymmärtää? Luuletko, että sinun täytyy hävetä
tytärtäsi? En voi sydäntäni heittää luotani, sillä silloin heittäisin
parhaimpani. Rakastan häntä, maan petturia -- voi, isä, mikä pohjaton
tuska -- minun *täytyy* tehdä jotakin, muuten kuolen! Isä, etkö käsitä,
että minun täytyy?
ISÄNTÄ
Tehdä jotakin? Niin, sinun täytyy raivata ajatuksistasi mies, joka itse
kantakoon häpiänsä.
ANNA
En voi, en tahdo! Ei ole syntiä niin suurta, ettei rakkaus sitä voisi
sovittaa. Isä, minä tunnen itseni maalleni velalliseksi.
ISÄNTÄ
Älköön ihminen ottako toisten velkoja harteilleen.
ANNA
Oma se on, isä, oma ja -- rakas. Isä, minä maksan sen!
ISÄNTÄ
Lapsi -- et sinä mitään voi.
ANNA
Tässä juuri sinä istuit menneenä pyhänä, isä, ja itse kerroit siitä tytöstä,
joka lähti vihollisleiriin ja läheni ryssiä heidän juotuaan vähän liiaksi.
Sanoit, että tyttö toi sieltä tärkeitä tietoja ja että sen tytön isä sai olla
ylpeä...
ISÄNTÄ
Tyttö, mikä nyt aivoissasi askartelee?
ANNA
Ja silloin puhui Paavo siitä toisesta tytöstä, jonka sulhanen oli vankina,
ja se meni ja pääsi taloon, jossa ne majaili. Leikkasi poikki nuorat yön
aikaan ja pakeni pojan kanssa. Isä, olisinko minä huonompi.
ISÄNTÄ
Mitä tarkotat, lapsi?
ANNA
Isä, etkö vieläkään käsitä ... kartta -- --
ISÄNTÄ

Sinä -- sinä aikoisit yrittää?
ANNA
Monet ovat yrittäneet. Oi, isä, älä kiellä! Se on ainoa, mitä voin tehdä,
ainoa, millä voin sen sovittaa!
ISÄNTÄ
Mitä ymmärrät sinä, lapsi? Miten voisit saada kartan haltuusi?
ANNA
En tiedä, isä -- en tiedä mitään. Lähden suksilla, tien tiedän -- Jumala
ohjaa, siihen luotan.
ISÄNTÄ
Surman suuhun menet.
ANNA
Menen hakemaan -- elämäni hintaa.
ISÄNTÄ
Pahempi sinua odottaa kuin kuolema. Anna, älä lähde! -- Ja minne
lähtisit? Ethän tiedä, missä vainolainen oleilee.
ANNA
Maunun talo siellä Sääksjärvellä vain kuuluu säilyneen. Niille itselleen
oli onni, että se säästyi liekeiltä. Naapurin isäntä sanoi päällikön siellä
majailevan.
ISÄNTÄ
Ja sinnekö aiot?
ANNA
Voi, isä, en ole vielä paljoa sitä ajatellut! Kaikki sitten selviää. Ehkä
menen ensin siinä vieressä olevaan kankurin mökkiin. Jätän sinne
sukset... Älä kysy, isä, en vielä tiedä...
ISÄNTÄ
Laskisinko lapseni tuntemattomaan tuhoon?
ANNA
Tämä tuska on tuhoa pahempi. Isä, isä -- en voi elää muuten,
sydäntänihän syö ja kiduttaa joka hetki tuo musta tieto. Se on velka,
velka, se painaa minut maahan! Ja sitten -- kadotinhan enemmän kuin
kaiken. Isä, minua väsyttää...
ISÄNTÄ
Menisit lepäämään, lapseni!
ANNA
Lepäisinkö? Ei, ei! Minä lähden!

ISÄNTÄ
En anna lastani. (Rukoilevasti.) Älä jätä minua!
ANNA
Isä, pojat jäävät luoksesi. Anna minut uhriksi -- -- isä, en osaa puhua,
niinkuin tahtoisin -- vaan -- eikö totta -- et voi liian paljoa milloinkaan
uhrata.
ISÄNTÄ
Lapsi, oikein sanoit.
ANNA
Oi, isä, sinä suostut! Minä lähden, mutta sitten -- sitten vielä yksi
pyyntö, rakas isä. Kun kaikki on sovitettu, ettehän te sitten enää täällä
kotona ajattele katkeruudella pettäjää? Minä -- minä olen häntä niin
paljon rakastanut.
ISÄNTÄ
Mene, lapsi. Kuka ajattelisi katkeruutta silloin, kun sinä olet muistossa.
ANNA
(itkien)
Siis nyt, isä, nyt heti sen täytyy tapahtua! Sen täytyy olla minun
joulunviettoni. Huomenna olisin jo liian arka ehkä... Pois siis
lämpöisestä kotipirtistä tiettömään pimeyteen; (Huomaa isänsä
liikutetuksi.) Isä, suo anteeksi, että pimennän joulusi; Älä sure minua!
Nyt menen pukeutumaan, ja sitten hiihdän pimeään jouluyöhön ja
pyhän yön enkelkuoro seuraa minua ja varjelee minua vaaroilta,
Niinhän, isä?
(ISÄNTÄ ei vastaa. ANNA syleilee häntä vielä kerran. Sitten
kamariin.)
8:s kohtaus.
ISÄNTÄ
(yksin, äänettömyyden jälkeen):
Tyttäreni -- ainoani -- joululahjaksi isien maalle.
9:s kohtaus.
MARI
(tulee);
No, täälläkö olette vielä, isäntä? Joutukaa nyt jo saunaan, jouluateria on
pian valmis.
ISÄNTÄ
Kiitos, Mari, mutta en nyt jaksakkaan saunaan.

MARI
Oletteko sairas? Ehkä sauna virkistäisi? Koettakaa nyt sentään, isäntä!