Kuningas Lear | Page 8

perille vienyt.
(Lähtee.)
NARRI. Jos olisi aivot kantapäissä, eikö ne silloin piankin voisi
paleltua?
LEAR. Voisi kyllä.
NARRI. No, ole iloinen sitten sinä: sinun järkesi ei kaipaa tallukoita.

LEAR. Ha, ha, ha!
NARRI. Saatpas nähdä, että toinen tyttäresi kohtelee sinua kauniisti;
sillä vaikka hän on tämän kaltainen niin kuin raakila omenan kaltainen,
niin tiedän ma sentään mitä tiedän.
LEAR. No, mitä sitten tiedät, poikaseni?
NARRI. Hän maistuu tälle niin kuin raakila raakilalle. Tiedäthän, miksi
nenä on keskellä naamaa?
LEAR. En.
NARRI. Siksi että on silmä kummallakin puolen nenää, niin että voisi
nähdä sitä, mitä ei voi haistaa.
LEAR. Ma väärin hälle tein. --
NARRI. Voitko sanoa, miten simpukka tekee kuortaan?
LEAR. En.
NARRI. En minäkään; mutta minä voin sanoa, miksi koteloisella on
kota.
LEAR. Miksi?
NARRI. Siksi että saisi päänsä siihen kätkeä eikä antaa sitä pois
tyttärilleen ja jättää omat sarvensa kotelotta.
LEAR. Unohtaa tahdon luontoni. -- Niin hellä isä! -- Ovatko hevoset
valmiit?
NARRI. Aasisi ovat niitä noutamassa. Syy, minkätähden
seitsentähtösiä on seitsemän, on kelpo syy.
LEAR. Koska niitä ei ole kahdeksan.
NARRI. Niin, aivan niin! Sinusta tulisi hyvä narri.

LEAR. Takaisin väkivallallako ottaa! -- Riittämättömyys, sa hirviö!
NARRI. Jos sinä, setä, olisit minun narrini, niin saisit selkääsi siitä, että
olet ennen aikojasi tullut vanhaksi.
LEAR. Kuinka niin?
NARRI. Sinun ei olisi pitänyt vanhentua, ennenkuin olit viisastunut.
LEAR. Älä hulluks tee mua, hyvä Jumal', älä! Älyän' auta: hulluks en
ma tahtoisi -- (Ritari tuke.) No, ovatko jo hevoseni valmiit?
RITARI. Ovat, mylord.
LEAR. Tule, poika.
NARRI. Se, joka impenä nyt mulle lähteiss' ilkkuu, Ei immeks jää, jos
vaan viel' osuu nuoli pilkkuun.
(Lähtevät.)

TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Kreivi Glosterin linnan piha. (Edmund ja Curan tulevat eri haaroilta.)
EDMUND. Terveeksi, Curan!
CURAN. Samaa teille, herra. Olen ollut isänne luona ilmoittamassa
hänelle, että Cornwallin herttua ja Regan, hänen herttuattarensa, ovat
tänne tulossa tänä iltana.
EDMUND. Mikä nyt on?
CURAN. En tiedä minä. Oletten kai kuullut päivän uutisia? Tarkoitan
mitä huhutaan, sillä vielä se on pelkkää korva-kuiskutusta.

EDMUND. Minäkö? En. Sano, mitä se on?
CURAN. Ettekö ole kuullut, että sota nähtävästi on tulossa Cornwallin
ja Albanian herttuain välillä?
EDMUND. En sanaakaan.
CURAN. No, saatte vielä kuulla. Hyvästi!
(Lähtee.)
EDMUND. Tän' yönä herttua täällä? Hyvä! Oivaa! Tuo väkisinkin
hankettani auttaa. On isä pannut vahdit veljeäni Kiinn' ottamaan; yks
pulma vielä purkaa Mun täytyy. Avuks, rohkeus ja onni! -- Sananen,
veikko! Tule alas, veikko! (Edgar tulee.) Sua isä väijyy. -- Pois, pois
pakene! Hän tiedon lymypaikastas on saanut. Hyv' etu sull' on yöstä. --
Pahaa lietkö Cornwallin herttuasta lausunut? Hän tänne tulee, lentäin,
nyt tän' yönä, Ja Regan myötä. Puoltanut hänt' olet Ehk' Albanian
herttuata vastaan? Tuumipa vaan.
EDGAR. En, totta, sanallakaan.
EDMUND. Jo kuulen isän tulevan. -- Suo anteeks, Näöksi miekkailla
mun täytyy kanssas. Vetäise! Pidä puoltas nyt, mut hyvin. -- Antaudu!
-- Isän luo käy! -- Tulta, hoi! -- Pakene! -- Tulta! tulta! -- Hyvästi!
(Edgar lähtee.) Pisara verta uskottaa, ett' ollut On leikki tuima: (Viiltää
haavan käsivarteensa.) juopon olen nähnyt Ratokseen pahempaakin
tehneen. -- Isä! Seis! isä, seis! Mua eikö kenkään auta?
(Gloster tulee ja palvelijoita soihdut kädessä.)
GLOSTER. No, Edmund, miss' on konna?
EDMUND. Tässä seisoi Hän pimeässä tuima miekka maalla, Kiroja
jupisi ja kuuta loihti Suotuisaks auttajakseen, --
GLOSTER. Mut miss' oo, hän?
EDMUND. Kah! verta vuodan.

GLOSTER. Edmund, miss' on konna?
EDMUND. Hän tuonne juoksi. Kun ei millään voinut --
GLOSTER. Jälessä! -- Joutuun! -- (Palvelija lähtee.) -- Kun ei voinut --
mitä?
EDMUND. Mua houkutella teitä murhaamaan; -- Vaan kun ma kerroin,
kuinka koston herra Kaikk' iskee nuolens' isänmurhaajaan; Kun näytin,
kuinka monet vahvat siteet Isäänsä lapsen kiinnittää; -- niin vihdoin,
Kun huomas hän, ett' tuota julmaa hankett' Inholla vastustin, niin
raivoissansa Ja miekka paljaana hän äkkipäätä Minuhun karkas ja mua
käteen iski. Mut nähdessään, kuin rohkealla miellä Asiat' yllyin selvää
puoltamaan, Hän pakoon riensi.
GLOSTER. Paetkoon hän kauas: Pian tässä maassa kiinni siepataan
hän, Ja silloin -- pää pois! -- Tänään tulee herttua, Päämieheni ja jalo
suosijani; Ma hänen nimessään teen tiedoks, että Se kiitokseni saa, ken
hänet löytää Ja murhaajan sen kurjan kaakkiin saattaa, Vaan surman se,
ken hänet kätkee.
EDMUND. Kun kielsin häntä hankkeestaan ja näin, Kuink' oli
kiihkoinen hän, sadatellen Sen ilmi antaa uhkasin. Hän vastas: "Sa
maaton lehtolapsi sa luuletkos, Jos esiin astun minä, että sulla Avuja,
kuntoa ja luottamust' on Puheesi todeks saamaan? Ei, jos kiellän, -- Ja
teenkin sen, teen, vaikka esiin toisit Käs'alanikin, -- kaikki käännän
työkses Ja vehkeikses ja pirun-juonnikses. Ja jos et maailmaa tee
pöllöks aivan, Niin luulee se, ett' etu surmastani Se valtava on kiihoitin
ja syy, Miks sitä etsit."
GLOSTER. Konnaa paatunutta! Käs'alan kieltää! -- Min' en isä hälle.
(Torventoitauksia kuuluu.) Haa! herttua! -- Miks tulee hän, en tiedä.
Satamat suljen, pois ei pääse konna; Se täytyy herttuan myöntää.
Kuvansakin Lähetän kaikkialle valtakuntaan, Ett' tulis tunnetuks hän; ja
mun maani Perilliseks ma sinut tehdä koitan, Sa vilpitön ja