Kuningas Lear | Page 3

j?? Minussa lemmen leimun sytytt??. -- Osaton tytt?res, tuo mulle suotu, Nyt kauniin Ranskan haltijaks on luotu. Nevainen Burgund kaikin ruhtinoineen Mult' armast' aarrettan' ei ostaa voine. -- Nuo j?t? lemmett?m?t rauha-miell?: Min t??ll? menet?t, sen voitat siell?.
LEAR. Vie h?net? h?n on sun. Me moista emme Tyt?rt? tunne, ?lk??n etehemme H?n koskaan tulko. -- Pois, ?l' ole tiell?n'! Sult' armon, lemmen, siunauksen kiell?n. -- Tulkaatte, jalo Burgund.
(Torventoitauksia. Lear, Burgund, Cornwall, Albania, Gloster seuralaisineen l?htev?t.)
RANSKA. Hyv?sti heit? siskos.
CORDELIA. Is?mme hemmut, vesisilmin teid?t Cordelia j?tt??. Hyvin teid?t tunnen, Ja siskona ma vikojanne suoraan Nimitt?? kammon. Is?? lempik??tte. Tunnettuun hellyyteenne h?net suljen. Mut ah! jos armon h?lt? viel? saisin, Paremman turvan h?lle valmistaisin. Hyv?sti kumpikin.
REGAN. Me teht?v?mme tied?mme.
GONERIL. Sa koita Vaan miest?s miellytt??, jok' otti sun Kuin onnen almun. Niskuruuteen taivut, Siis kuoppaan omaan kaivamaasi vaivut.
CORDELIA. Viel' aika vilpin lymyt paljastaapi, Ja piillyt rikos pilkan palkaks saapi. No, onneks vaan!
RANSKA. Cordelia armas, tule!
(Ranskan kuningas ja Cordelia l?htev?t.)
GONERIL. Sisko, mulla on sulle paljonkin puhuttavaa asiasta, joka likelt? koskee meit? kumpaakin. Luulen, ett? is? aikoo t?n? iltana t??lt? l?hte?.
REGAN. Niin varmaankin, ja teille; sitten seuraavassa kuussa meille.
GONERIL. Sin? n?et, kuinka t?ynn? oikkuja vanhus on; havaintomme ei ole siin? kohden v?h?inen ollut. H?n suosi aina enimmin sisartamme; ja se ?lytt?myys, jolla h?n nyt h?net luotaan sys?si, on varsin h?mm?stytt?v?.
REGAN. Se on vanhuuden heikkoutta; vaikk'ei h?nell? juuri koskaan ole t?ytt? selkoa itsest??n ollut.
GONERIL. Parhaan voimansa aikanakin oli h?n jo liiaksi tuittup?inen; ja t?ll? ij?ll? saamme h?ness? suvaita, ei noita syv??n juurtuneita luonteen vikoja yksin??n, vaan lis?ksi viel? tuota hillit?nt? itsepintaisuutta, jota heikko ja ?rtyis? vanhuus vaikuttaa.
REGAN. Tuollaisia oikun puuskia, kuin tuo Kentin maanpakoon ajaminen, saamme mekin viel? h?nelt? odottaa.
GONERIL. J??hyv?ismenot Ranskan kuninkaan ja h?nen v?lill?ns? eiv?t viel? ole lopussa. Sisko hyv?, pit?k??mme yht? me. Jos is?mme tuollaisella luonteella s?ilytt?? arvonsa, niin on t?m? viimeinen vallan luovutus meille vaan pahennukseksi.
REGAN. Miettik??mme tarkemmin tuota.
GONERIL. Pit?? takoa, kun rauta on kuumaa.
(L?htev?t.)

Toinen kohtaus.
Sali Glosterin linnassa. (Edmund tulee, k?dess? kirje.)
EDMUND. Sa luonto, jumalattareni! Sinun Lakias palvelen. Miks olen min? Tapojen kiroissa ja sallin ett? Mun kansain pyh? kammo paljaaks riist??, Jos veli kaks- tai nelj?toist' on kuuta Mua vanhempi? Miks ?p?r?? miks laiton? Vaikk' yht? vankka mull' on ruumiin luonto, Miel' yht? uljas, yht? jalo muoto Kuin siivon rouvan vesoilla? Miks meihin ?p?r?n tahra? ?p?r?n ja hyljyn? Me, jotka luonnon hurjan salanautteiss' Enemm?n v?ke? ja tulta saamme Kuin vanhass', ik?v?ss? vihkivuoteess', Unessa puoleks, puoleks valvehella Kuluupi koko narrilauman tekoon. -- Haa, laillinen sa Edgar! maas vien min?: Is?mme samoin suosii jalkalasta Kuin laillistakin. Laillist': oiva sana! Niin, laillinen, jos t?m? kirje tepsii Ja p?in k?y tuumat, ?p?r?inen Edmund Pois sys?? laillisen. -- Ma kasvan, kostun: Jumalat, avuks nouskaa ?p?rille!
(Gloster tulee.)
GLOSTER. Kent maanpaossa! Vihass' eris Ranska! Kuningas tiess??n! luovuttanut vallan! Ja tullut el?tiks! Ja t?m? kaikki Yht'?kki?! -- No, Edmund, mit? uutta?
EDMUND (salaten kirjett?). Anteeksi, teid?n armonne, ei mit??n.
GLOSTER. Miksi niin kiirein koetit tuota kirjett? salata?
EDMUND. En tied? mit??n uutta, mylord.
GLOSTER. Mit? paperia sin? luit?
EDMUND. En mit??n, mylord.
GLOSTER. Vai et mit??n? Miks sitte niin peloissasi sit? taskuus k?tkit? Ei tyhj?n ole tarvis noin pilleill?. Tuo t?nne se; joutuun! Jos se ei mit??n ole, niin enh?n silloin silm?laseja kaipaa.
EDMUND. Ma pyyd?n, suokaa anteeksi; se on kirje veljelt?ni, jota en viel? ole loppuun lukenut; vaan siit?, mink? lukenut olen, huomaan ett'ei se ole aiottu teid?n silm?ilt?v?ksenne.
GLOSTER. Kirje t?nne, kuuletko!
EDMUND. V??rin teen, joko sen annan tai pid?n. Sis?lt? on, minun ymm?rt??kseni, moitittavaa.
GLOSTER. Anna t?nne se, anna!
EDMUND. Veljeni puolustukseksi toivon, ett? h?n on sen kirjoittanut vaan tutkiakseen ja koetellakseen minun kuntoani.
GLOSTER (lukee). "Tuo valtioviisas keksint?, tuo vanhusten kunnioittaminen tekee meille katkeraksi el?m?mme parhaat hetket; pid?tt?? meilt? omaisuutemme, kunnes vanhuutemme t?hden sit? emme en?? voi nauttia. Minusta alkaa kurjalta, tyhm?lt? orjuudelta tuntua tuo vanhuuden hirmuvaltainen sorto, joka ei senvuoksi hallitse, ett? sill? on voimaa, vaan sent?hden, ett? sit? k?rsit??n. Tule luokseni, niin saamme enemm?n t?st? puhua. Jos is?mme suvaitsisi nukkua siks, kunnes min? h?net her?tt?isin, niin saisit sin? puolet h?nen tuloistansa iki-omakses, ja suuresti sinua rakastaisi veljesi Edgar." -- Hm! -- Kapinata! -- "Nukkua siks, kunnes min? h?net her?tt?isin, -- saisit puolet h?nen tuloistansa iki-omakses!" -- Poikani Edgar! Oliko h?nell? k?tt? tuota kirjoittamaan? syd?nt? ja p??t? sit? hautomaan? -- Milloin sait t?m?n? Ken sen toi?
EDMUND. Sit? ei kukaan tuonut; siin?p? se mutka. Sen l?ysin huoneeseni ikkunasta heitettyn?.
GLOSTER. Tunnetko k?si-alan veljesi omaksi?
EDMUND. Jos sis?lt? olis hyv?, niin tahtoisin vannoa, ett? se on h?nen; mutta nyt tahtoisin mieluummin luulla, ett? niin ei ole laita.
GLOSTER. Se on h?nen.
EDMUND. Se on h?nen, mylord; mutta toivon, ett? sis?lt? on vieras h?nen syd?mellens?.
GLOSTER. Onko h?n koskaan ennen mielt?si t?ss? asiassa urkkinut?
EDMUND. Ei koskaan, mylord; mutta olen kuullut h?nen arvelevan, ett? kun pojat tulevat t?yteen ik??n ja is?t vanhoiksi, is?n pit?isi olla pojan holhottina ja pojan hoitaman h?nen omaisuuttaan.
GLOSTER. Oi, konnaa, konnaa! -- Aivan sama ajatus kuin kirjeess?! -- Kirottua konnaa! Luonnotonta, inhoittavaa, petomaista konnaa! Petomaista pahempi! -- Mene, etsi h?net joutuun; vankeuteen h?net panen.