Kuningas Lear | Page 2

ja mulle vieraaks J??t ij?ks p?iviks. Raaka skyyttalainen, Tai tuo, jok' omat siki?ns? ahmii Ahnaasen n?lk??ns?, on syd?mellen' Yht' armas, hell?, l?heinen kuin sin?, Muinoinen tytt?reni.
KENTIN KREIVI. Kuninkaani, --
LEAR. Vait, Kent! ?l? louhik??rmeen ja sen raivon V?lihin astu. H?n se mulle rakkain, Ja vanhuuteni turvaks h?nt? toivoin. -- Pois silmist?ni, pois! -- Niin totta hauta Leponi olkoon, kuin t?ss' is?n helman H?nelt? kiell?n! -- Ranskan prinssi t?nne! -- Ken siell? hiiskuu? -- Burgundia t?nne! -- Albania, Cornwall, kahden my?t?j?isiin Lis?tk?? kolmannenkin. Naittakoon H?nt' uhka, jota suoruudeks h?n sanoo. Ma teille yhteisesti valtan' uskon Ja herruuden ja kaikki majesteetin Etuudet laajat -- Joka toinen kuukaus -- Pid?tt?in sata ratsast' itsellemme, Joit' el?t?tte te, -- me asetumme Kummankin luokse vuoroin. Meille j??pi Kuninkaan nimi vaan ja kaikki arvot, Mut valta, tulot, kaikki toimet muuten J?? teille, rakkaat pojat. Vakuudeksi Tuo kruunu jakakaatte.
KENTIN KREIVI. Jalo Lear, Jot' aina kuninkaana kunnioitan, Is?n? lemmin, herranani seuraan, Ja rukouksiini turvanani suljen, --
LEAR. Vireiss? jousi on: pois nuolen tielt?!
KENTIN KREIVI. Sen anna lent??, vaikka syd?meeni Sen v?k? tunkis. T?rke? Kent olkoon, Kun Lear on hullu -- Mit? teet sa, vanhus? Luuletko sin?, ett? velvollisuus Puhua pelk??, vaikka imarruksiin Taipuukin mahti? Hupsuks kun k?y vallat, Suoruuteen kunnia on velkap??. Pelasta arvos, malta mieles, hiili Tuo julma hoppus. Hengell?ni vastaan, V?himmin ett'ei nuorimpas sua lemmi: Ei syd?n tyhj? sen, jonk' ??n' on heikko Ontolta soimaan.
LEAR. Vait, Kent, henkes t?hden!
KENTIN KREIVI. Vaan laina henken' ain' on ollut, altis Vihollisilles; sit' en koskaan pelk?is Menett?? turvakses.
LEAR. Pois silmist?ni!
KENTIN KREIVI. Paremmin katso, Lear; mun aina olla Suo silm?m??r?n?s.
LEAR. No, kautt' Apollon, --
KENTIN KREIVI. No, kautt' Apollon, kuningas, sa turhaan Jumaliis vannot.
LEAR. Katala! sa orja!
(Laskee k?tens? miekan kahvaan.)
ALBANIAN HERTTUA JA CORNWALL. Kuningas hyv?, heretk??tte!
KENTIN KREIVI. Mene Ja tapa l??k?ris ja kuppatautiis Sen palkka tuhlaa. Per?yt? lahjas; Niin kauan muuten kuin saan kurkust' ??nt?. Ma huudan: v??rin teit.
LEAR. Mua kuule, petturi! Vasallivalas nimess? mua kuule! Kun koitit meit? sanarikkoon saattaa (Mi meist' on kaukana), ja uhkamielin Kun tuomion ja vallan v?liin tunget (Jot' arvomme ja luontomme ei sied?), Voimamme n?yt?mme nyt, -- ota palkkas: Viis p?iv?? sulle suomme hankkiakses Maailman vastuksia vastaan turvaa, Ja kuudennella k??nn? vallallemme Vihattu selk?s. Kymmenennell? Jos pakolainen ruumiis maassa n?hd??n, Niin surmas saat. Pois! Jupiterin kautta, Sanaamme emme py?rr?t?.
KENTIN KREIVI. Hyv?sti, Lear! Jos tuolla olet p??ll?, Vapaus vieraiss' on, maanpako t??ll?. -- (Cordelialle.) Sua, tytt?, suojelkoot sua vallat taivaan, Mit' oikein mietit, lausuit suoraan aivan. (Reganille ja Gonerilille.) Puheenne suuret t?iss? ilmi tulkoon, Ja runsas lemmensanain sato olkoon. -- Hyv?iset Kent suo teille, ruhtinaat; Sen vanhaa mielt' ei muuta uudet maat.
(L?htee.)
(Torventoitauksia. Gloster palajaa, seurassaan Ranska ja Burgund ja seuralaisia.)
GLOSTER. Tass' ovat, herra, Ranska ja Burgund.
LEAR. Burgundin prinssi, k??nnyn ensin teihin. Te kositte tuon kuninkahan kanssa Mun tyt?rt?ni. Mit? my?t?j?isiks V?hint?in vaaditten, vai luovuttenko Te pyyteist?nne?
BURGUND. Jalo majesteetti, En enemp?? kuin my?nsitten, ja ette V?hemp?? suinkaan anna.
LEAR. Jalo Burgund, H?ll' oli kallihina kalliin arvo; Nyt laskenut on hinta. Tuossa on h?n: Tuo pikku koru-olento jos osaks Tai kokonaan, ei kapioina muuta Kuin is?n viha, miellytt?? voi teit?, H?n tuoss' on, viek??.
BURGUND. Vastata en taida.
LEAR. Puutteineen kaikkineen tuo suvun hyljyn, Vihamme lapsen, vieraaks vannomamme, My?t'-antimina kirous, tahdottenko Sen ottaa vaiko j?tt???
BURGUND. Anteeks; moisill' Ehdoill' on vaali turha.
LEAR. J?tt?k?? siis. Sen vallan nimeen, joka loi mun, kaikki Toin teille ilmi. -- (Ranskan kuninkaalle.) Suuri kuningas. Niin lempe?nne halvata en tahtois, Ett' teille tarjoisin mit' itse vihaan. Mielenne k??nt?k?? siis arvokkaampiin Kuin kurjaan tuohon, jota luonto melkein Omistaa h?pee.
RANSKA. Sangen kummaa t?m?: H?n, jok' ol' ?sken silm?ter?nne, Kehunne helmi, vanhuutenne sulo, Parahin, kallein, h?n yht'?kki?k? Niin julman teki ty?n, ett' auki ratkee Noin monet lemmen poimut. Rikos varmasti Niin luonnotont' on, ett? hirmuks k?y se, Tai ?sken lausumanne rakkaus Ep?ilt?v? on. Tuon jos h?nest' uskon, Niin uskon mit' ei j?rkik??n sais toteen Pait ihmeen kautta.
CORDELIA. Pyyd?n toki, is?, (Jos syyn' on ett'en liukkain, viekkain kielin Voi mieliks puhua: mit' aion, teen ma, Ennenkuin puhun) tietyks tehk?? ett'ei H?pe?n pilkku, murha tai muu tahra, Ei kunniaton ty?, ei rietas teko Vihaanne, ep?suosioonne syyn?, Vaan juur' sen puute, jok' on rikkauteni: Mairiva silm? sek? kieli moinen, Jot' ilokseni mull' ei ole, vaikk' on Sen vajaus multa rakkautenne vienyt.
LEAR. Parempi ett'et olis syntynytk??n, Kuin ett'et paremmin mua miellyt?.
RANSKA. Vai niin! ei muuta? Luonnon hitaisuutta, Jok' usein j?tt?? mainimatta ty?n, Mink' aikoo tehd?. -- Burgund, mik? mieli On teill? nyt? Ei rakkautt' ole rakkaus. Jos sill' on sivuhankkeita, jotk' et??ll' On m??r?st?ns?. Tahdotteko h?net? H?n jo on morsiuslahja.
BURGUND. Suuri Lear, Se osuus antakaa, mink' ehdotitte, Niin t?ss? Cordelian k?teen tartun Burgundin herttuattarena.
LEAR. En mit??n: sen jo vannoin; siin? pysyn.
BURGUND. Ma surkuttelen, ett? is?n kato Toi miehen kadon teille.
CORDELIA. Rauhaan j??k??! Kosk' on vaan rikkauksihin h?n rakas. En vaimoks mene h?lle.
RANSKA. Oi, Cordelia, Ihanin impi, k?yh?n' olet rikkain, Lasteena kallein, hylj?ttyn? rakkain, Sun ja sun avus t?ss? valloitan; Lie laillist' ottaa mink? hylk?? muut. Oi, taivaan ihme! Ylenkatseen