Kuningas Lear arolla | Page 9

mustat tasaiseksi leikatut viikset ja alinomainen, iloinen mutta iljett?v? hymy huulilla: h?n oli tunnettu suurena lahjakoirana jopa tyrannina, niinkuin siihen aikaan oli tapana sanoa. Mutta h?neen olivat tottuneet niin herrat kuin talonpojatkin ja mies oli yleens? rakastettu. Huolettomasti ja v?h?n pilkallisesti h?n katseli ymp?rilleen; t?m? prosessi n?ytti h?nt? huvittavan. Oikeastaan h?nt? huvitti vain viinaryypyt ja haukattavat, mitk? odottelevissa olivat. H?nen vieress??n istui piiriviskali, laiha pitk?kasvoinen mies, kapeat poskiparrat korvista nen??n, niinkuin tapana oli Aleksander Newskin aikana. T?m? p?invastoin otti kaikesta syd?mmest?ns? osaa Martin Petrovits'in aiottuun toimeen eik? k??nt?nyt h?nest? suuria, vakavia silmi?ns?. Kovin ponnistetusta tarkkuudesta ja my?t?tuntoisuudesta liikutti h?n huuliaan ja mommelsi alin-omaan, ottamatta suutaan kumminkaan auki. Souvenir meni h?nen luoksensa ja rupesi sopattamalla puhelemaan h?nen kanssaan, ilmoitettuaan minulle ensinn?, ett? t?m? mies on suurin vapamuurari koko l??niss?.
Maakuntaoikeuden v?liaikaiseen osastoon kuuluu, kuten tietty, ispravnikka, viskali ja stanovoi, mutta stanovoita joka ei ollut saapuvilla ensink??n tahi oli h?n niin piiloittunut muitten taakse, ett'en min? h?nt? huomannutkaan. Yleens? oli h?n tunnettu meid?n kihlakunnassa liikanimell? "olematon".
Min? istahdin Souvenir'in viereen, Kvitsinski minun sivulleni. K?yt?nn?llisen Puolalaisen kasvoilla asui ilmeinen harmi t?st? "per?ti sangen tarpeettomasta" mutkasta ja turhanp?iv?isest? ajan hukasta.
-- "Ven?l?isi? herrasv?en metkuja!" Niin h?n n?kyi puhelevan itsekseen. "Noita Ven?l?isi?!..."

XII.
Kun kaikki olivat istuneet, kohautti Martin Petrovitsh olkap?it?ns?, ryk?isi, katseli meihin karhun-omaisilla silmill??n ja kuuluvasti huoaten alkoi n?in:
"Hyv?t herrat! Olen kutsunut teid?t t?nne seuraavan asian johdosta. Min? k?yn vanhaksi, hyv?t herrat, voimat alkavat v?het? ... on minulle jo varoituskin annettu ja kuoleman hetki se l?henee, niinkuin varas y?ll?. Eik? niin, is? hyv??" K??ntyi h?n pappiin.
Toinen h?tk?hti.
-- "Kyll?, kyll?", morahti h?n, partaansa puistellen.
-- "Ja sen vuoksi", jatkoi Martin Petrovitsh, ?kki? korottaen ??nens?. "Koska en tahdo ett? mainittu kuolema tulisi ?kisti minun p??lleni, ennenkuin olen taloni toimittanut..." T?ss? toisti Martin Petrovitsh sanasta sanaan koko sen puheensa mink? h?n toissa p?iv?n? oli pit?nyt meill?. "Ja koska min? n?in p??tt?nyt olen", huusi h?n viel? kovemmin, "niin on t?m? asiakirja" (h?n l?i k?tens? p?yd?ll? oleviin papereihin) "minulta kokoonpantu, esivallan virkamiehet todistajiksi saapuville kutsutut ja niinkuin t?m? minun tahtoni on, niin se nyt seuraavissa pyk?liss? edestuodaan. Olen hallinnut -- piisaa!"
Martin Petrovitsh pani nen?lleen py?re?t, rautasankaiset silm?lasit, otti p?yd?lt? toisen paperiarkin ja alkoi lukea.
-- "Pes?njako-kirja virasta eronneen painettijunkkarin ja aatelismiehen Martin Harlow'in omaisuuden ylitse, h?nelt? itselt?ns? tehty, t?ydess? ja terveess? ymm?rryksess? kuin my?skin omasta vapaasta tahdosta, ja jossa tarkasti s??detty on, ei ainoastaan mitk? tavarat h?nen kahdelle tytt?rellens?, Annalle ja Eulampialle" ("kumartakaa!" -- tytt?ret kumarsivat) "tulevat ovat, vaan my?skin mitenk? talon v?ki ja muu omaisuus sek? karja sanottujen tytt?rien v?lill? jaettaman pit??. Omalla k?dell?ns?."
-- "Tuo on h?nen omia papereitansa", kuiskasi hymyillen, niinkuin ainakin, ispravnikka Kvitsinskille; "h?n tahtoo lukea sen noin kaunistukseksi vain, mutta lailliset kirjat on tehty m??r?tyn mallin mukaan, ilman tuommoisia kukkasia."
Souvenir oli jo ruveta tirskumaan.
-- "Minun tahtoni mukaan!" puuttui Harlow puheesen, jolta ispravnikan muistutus ei j??nyt huomaamatta.
-- "Aivan t?ydellisesti teid?n tahtonne mukaan", vastasi toinen nopeasti ja iloisesti; "mutta tied?tteh?n te, Martin Petrovitsh, ettei laillista muotoa voi v?ltt??. Kaikki liiat sanat on pantu pois. Turkin sultaanin parran kanssa ei ole oikeudella mit??n tekemist?."
-- "Tule t?nne sin?!" kiljasi Harlow v?vyllens?, joka oli astunut sis??n meid?n per?ss?mme ja teeskennellyll? n?yryydell? pys?htynyt oven suuhun. Nyt h?n hypp?si appensa luokse.
-- "He, ota ja lue! Min? en jaksa. Mutta ?l? papata! Lue selv??n ett? kaikki l?sn? olijat ymm?rt?? voisivat."
Sletkin otti paperin molempiin k?siins? ja alkoi vavahtelevalla mutta selv?ll? ??nell? sek? hyv?ll? aistilla ja tunnolla lukea jakokirjaa.
Erinomaisen tarkasti oli siin? m??r?tty mit? oli tuleva Annalle, mit? Eulampialle, ja kuinka heid?n piti kesken?ns? sopiman. Tuon tuostakin keskeytti Harlow lukemista, virkkaen: -- "kuuletkos, Anna, t?m? on sinulle, sinun uutteruutesi t?hden!" tahi: "t?m?n min? lahjoitan sinulle Eulampjushka!" ja sisaret kumartelivat kumpainenkin, Anna syv??n, Eulampia vain p??t?ns? nyyk?ytellen.
Hovin kartano (uusi rakennus) oli m??r?tty Eulampialle, "h?nelle, niinkuin nuorin tyt?r sen vanhan tavan j?lkeen". Omituisesti hel?hteli ja vavahteli lukijan ??ni n?it? h?nelle vastenmielisi? sanoja lukiessaan. Shitkow sit? vastoin lipaisi kielt??n. Eulampia vilkasi h?neen salaa. Jos min? olisin ollut Shitkow'in sijassa, en ensink??n olisi ollut mieliss?ni tuosta katseesta. Tuossa ylenkatseellisessa kasvojen lauseessa, joka oli omituista Eulampiassa, niinkuin ven?l?isess? kaunottaressa konsanaankin, oli t?ll? kertaa erityinen v?re.
Itsellens? oli Martin Petrovitsh pid?tt?nyt oikeuden asua nykyisiss? huoneissaan ja vaati itsellens? "erityisen? talon asukkaana" t?yden elatuksen "luonnollisessa traktamentissa" kuin my?s kymmenen ruplaa pankossa joka kuukausi vaatteiksi ja jalkineiksi. Jakokirjan viimeisen lauseen tahtoi h?n lukea itse.
-- "Ja t?t? minun is?llist? tahtoani", julisti se, "pit?? minun tytt?rieni pyh?sti noudattaman ja j?rk?ht?m?tt?m?sti t?ytt?m?n, niinkuin Jumalan k?skyj?, sill? min? olen, l?hinn? Jumalaa, heid?n is?ns? ja p??ns?, enk? ole velvollinen heist? mit??n tili? tekem??n, niinkuin en min? tehnytk??n ole; ja jos he minun tahtoni t?ytt?v?t, niin pit?? minun is?llisen siunaukseni heid?n kanssansa oleman, mutta elleiv?t minun tahtoani t?yt?, josta Jumala Kaikkivaltias varjelkoon, niin pit?? minun kulumattoman is?llisen kiroukseni heid?n p??llens? tuleman nyt ja aina ijankaikkisesti, amen!"
Harlow nosti paperin korkealle p??ns? p??lle, Anna laskeusi samassa polvillensa ja kolautti otsansa lattiaan; saman kuperkeikan teki heti senj?lkeen h?nen miehens?kin.
-- "Ent?s sin??" kysyi Harlow Eulampialta.
T?m? lensi tulipunaiseksi ja kumarsi my?skin