Kumarrusmatka | Page 9

täytyy minun
nyt siis suostua, mutta niillä ehdoilla, joita jo mainitsin, nimittäin että --
ALBERT. Onnittelen, onnittelen --!
VIIVI (lähestyy).

MILLER. Ei ole syytä. Niin niillä ehdoilla että kihlaus pidetään aivan
salassa siksi kun herra Salmela on hankkinut itselleen vakinaisen viran,
sekä että hän myöskin siksi aikaa keskeyttää käyntinsä talossamme eikä
muutenkaan --
SELMA. Mutta pappa kulta, miksi et voi seurata minun neuvoani.
Anna Eerolle tuo Uuden vieraskodin hoitajan paikka. Siinähän on suuri
palkka ja sillä me kyllä tulisimme --
MILLER. Johan minä sanoin ettei se käy päinsä. Mitä maailma, mitä
valtioneuvos sanoisi, jos minä tyttäreni sulhaselle --? Niin no, olen nyt
puhunut suuni puhtaaksi ja toivon siis että herra Salmela täydellisesti
minut käsittää. Onko niin?
SALMELA (nolona): Kyllä, herra hovineuvos -- kyllä minä ymmärrän.
Koetan parastani enkä luulekaan että niin kauan kestää ennenkuin olen
hankkinut --
SELMA. Mutta rakas pappa, emmekö edes saa tavata sunnuntaisin?
(Hyväilee häntä).
MILLER. Ei suinkaan, ei millään muotoa. Minä olen järkähtämätön,
aivan järkähtämätön.
SELMA. Voi voi pappa, et sinä tarkota niin pahasti kuin puhut --
ALBERT (erikseen): Näyttää siltä kuin tuo seksa tulisi vähän lykätyksi.

KUUDES KOHTAUS
Edelliset. Palvelijatar.
PALVELIJATAR. Siellä on eräs herra, joka kysyy ottaako hovineuvos
vastaan.
MILLER. Eräs herra? Mikä herra se on?

PALVELIJATAR. En tunne. Se on frakissa ja sillä on paperirulla
kädessä.
ALBERT. Frakissa! No, sitten se varmaan on joku, joka tulee sinua
kumartamaan tuon vieraskodin viran johdosta, pappa.
MILLER. Kumartamaan! (Erikseen) Olisiko se todellakin --? Se olisi
ensimäinen kerta kun minulle tämmöistä --
SELMA. Me menemme siksi aikaa tänne minun huoneeseeni. Tule pois,
Eero!
PALVELIJATAR. Mitä minä sille herralle?
MILLER. Kutsu sisään -- sehän on tietty! Etkö niin paljon ymmärrä!
ALBERT. Kuules pappa, enkö saa olla läsnä tässä seremoniiassa? Se
olisi niin opettavaista ja --
MILLER (aikoo vastata, mutta hillitsee itseään): Mene! Menkää kaikki
tyyni!
ALBERT (erikseen mennessään): No, nyt saa ukko kerran esiintyä
suurena herrana.
MILLER (yksin): Vai niin, vai tulevat minua kumartamaan. Mikä
kunnia! Jos nyt vaan tietäisin kuinka oikeastaan -- Seisonko vai istunko?
Parasta istua niin se näyttää arvokkaammalta.

SEITSEMÄS KOHTAUS
Miller. Vinqvist.
VINQVIST (keski-ikäinen, lihavanlainen mies, juopon näköinen, mutta
hienosti puettu. Lipevä hymy huulilla ja erittäin kohteliaat liikkeet):
Herra hovineuvos! Saan kunnian esitellä itseni. Nimeni on Vinqvist,
ravintolan pitäjä Wiipurista.

MILLER (nyökähyttää ylhäisesti): Mikä asia?
VINQVIST. Olen matkustanut Helsinkiin jättääkseni itse omakätisesti
hakemukseni tuohon hoitajan paikkaan Uudessa vieraskodissa ja
rohkenen, vaikka valitettavasti en persoonallisesti ole tunnettu,
nöyrimmästi anoa herra hovineuvoksen puoltosanaa tähän virkaan.
(Rykii).
MILLER. Saanko nähdä hakemuspaperit?
VINQVIST. Olkaa niin hyvä.
(Hiljaisuus).
MILLER. Hm! Teillä ei enää ole ravintolaa?
VINQVIST. Ei, herra hovineuvos. Vastuksia -- vaikea kilpailu -- hyvä
sydämeni -- Te ymmärrätte.
MILLER. Te tiedätte, että tämä Uusi vieraskoti on raittiusravintola.
Mikä on teidän mielipiteenne raittiusasiasta?
VINQVIST. Oh, herra hovineuvos, minulla on mitä syvin kunnioitus
raittiutta kohtaan. Se on suuri aate -- suuri aate.
(Rykii).
MILLER. Te olette sitten myöhemmin ollut lankkivoiteen valmistajana
ja lasimestarina näen mä.
VINQVIST. Niin, minulla on aina ollut se prinsiippi että jokainen on
velvollinen kehittämään luontaisia taipumuksiaan, herra hovineuvos.
MILLER. Tässä on myöskin yksi paperi -- koko joukko allekirjoituksia.
Mitä tämä on?
VINQVIST. Se on minun tuttaviltani ja entisiltä ravintolan vierailtani.
Kiitoslauseita eräästä sopasta, jonka olen keksinyt. Sen nimi on Soupe

à la Grand Espagnol ja on se kaikkialla herättänyt paljon huomiota.
MILLER. Jaa, jaa. Oojaa.
VINQVIST. Uskallanko kysyä onko minulla minkäänlaisia toiveita
siitä että herra hovineuvos minua --
MILLER. Tjaa. Saamme nähdä. Johtokunnastahan se riippuu.
VINQVIST. Oh, herra hovineuvos, kyllähän se on tunnettu että se on
herra hovineuvos, joka --
(Rykii).
MILLER. Hm! No, kyllä minä puolestani koetan mitä voin. Muuta en
voi sanoa.
(Antaa pienellä nyökähdyksellä merkin eitä audienssi on loppunut).
VINQVIST. Kiitoksia nöyrimmästi lupauksesta! Pyydän muistamaan
nimeäni: Entinen ravintoloitsija Vinqvist Wiipurista. Minulla on kunnia.
Soupe à la Grand Espagnol.
(Kumartaa ja menee rykien).
MILLER (yksin): Kohtelias ja säädyllinen mies, se on myönnettävä.
Ammattilainen myöskin. Ja tuo soppa sitten! Ehkä kyllä olisi sopiva.
Mutia minusta tuntui vähän niinkuin hän olisi haiskahtanut viinalle.

KAHDEKSAS KOHTAUS
Miller. Neiti Kraftman.
NEITI KRAFTMAN (keski-ikäinen roteva nainen, miehekkäästi puettu,
paperit kädessä, kumartaa miesten tapaan): Onko se herra hovineuvos
Miller itse jonka kanssa minulla on kunnia puhua.
MILLER. Niin, kyllä -- Millä tavalla voin --?

NEITI KRAFTMAN. Nimeni on Kraftman, naimaton, nykyään
köyhäinkodin johtajatar. Olen tullut tänne tuon Uuden vieraskodin
hoitajan paikan tähden.
MILLER. Jonkun hakijan puolesta?
NEITI. Ei, omasta puolestani.
MILLER. Omasta puol -- Mutta --?
NEITI. Tässä olisi hakemuskirjani ja todistukset. Saanko vaivata teitä
niiden lukemisella?
MILLER. No, miks'ei -- Mutta -- (Selailee papereita) Jaa-a, hyvin
loistavia -- parhaimpia kiitoslauseita mitä löytyy. Rehellisyyttä --
käytännöllisyyttä -- Niin, hyvä kyllä, mutta paikan olemme aikoneet
ainoastaan mieshenkilölle, niin että sen vuoksi --
NEITI. Sen kyllä arvaan. Siitä syystä tyydynkin 3/4 osaan palkasta,
vaikka se muuten on mielipiteitäni vastaan, koska tietysti samasta
työstä on maksettava sama palkka naisille kuin miehillekin. Mutta minä
otan sen affäärin kannalta. Sopiiko, niin sanokaa tykö.
MILLER. Se on suuri