Kumarrusmatka | Page 8

sormeen kun tämä lukko ei tahdo --
SELMA. Annappas kun autan sinua.
MILLER. Mutta mitä hän täällä teki? Ketä hän --?
ALBERT. Ei siitä tullut selkoa. Mutta kuuleppas pappa, kyllä meidän
tässä tapauksessa on kysyminen: Ou est la femme? sillä --
MILLER. Mitä vielä, suurimmat petturit ovat juuri noin viattoman --

PALVELIJATAR (tuo kahvia).
VIIVI (joka on saanut auki lukon): No, vihdoinkin! (Aukaisee kapsäkin)
Mutta mitä tämä on -- mitä Herran nimessä tämä on --?!
SELMA. Mitä se -- mitä se --? (Ottaa kapsäkistä mustan
vaatekappaleen, vilkaisee siihen, viskaa sen lattialle ja juoksee nauraen
pois) Voi taivas, mikä erehdys! Hahaha, hahaha, mikä erehdys!
VIIVI. En voi oikein hyvin -- Saanko pyytää lasin vettä --? Olkaa hyvä,
lasi vettä --!
MILLER. Lasi vettä! Pian, pian! Mitä on tapahtunut? Mitä siinä --?
ALBERT (nostaa vaatekappaleen ilmaan levittäen sitä niin että se tulee
täydellisesti näkyviin): Ainoastaan yhdet mustat miesten nimettömät!

KOLMAS NÄYTÖS
Sama huone kuin edellisessä näytöksessä.

ENSIMÄINEN KOHTAUS
SELMA (yksin)
SELMA (oikealla, tirkistää lukon reijästä ja kuuntelee) Vait! -- Jos
vaan puhuisivat vähän kovemmin! En kuule mitään -- Nyt Eero taas --
Ah pappa! (Jättää paikkansa. Ovi avataan ja sisältä kuuluu Millerin ääni:
»Onko Selma siellä? Tulehan tänne!»)
SELMA. No, nyt kohtaloni ratkaistaan. Voi voi, kun sydämeni tykyttää!
(Pyyhkii silmiään ja juoksee oikealle) Täällähän minä, täällähän minä
--
(Lyhyt äänettömyys).

TOINEN KOHTAUS
Albert. Palvelijatar.
ALBERT (kamarinsa ovella yönutussa ja tohveleissa): Halloo! Onko
siellä ketään? (Tulee sisään) Missä hiidessä se Mari --?
PALVELIJATAR (kantaen saappaita ja vesikarahvia): Tullaan, tullaan.
Mutta kun ensin piti juosta apteekkiin noita Viivi neidin rohtoja
hakemaan, niin --
ALBERT (ottaa häneltä saappaat ja karahvin): Vai niin, onko hän
sairas?
PALVELIJATAR. Kova päänsärkyhän sillä on ollut raukalla eilisestä
asti. Tietäähän sen että vähemmästäkin harmista kuin tuosta kapsäkin
vaihdosta -- Mutta nyt se asia taitaa kumminkin tulla selville, koska
poliisikomsarjus tuolla kadulla juuri kysyi minulta, josko meille eilen
on tullut eräs vieras neiti eli rouva, joka --
ALBERT. Soo, soo. (Ottaa pitkän kulauksen karahvista): Mitä kello on?
Minun seisoo.
PALVELIJATAR. Käy kahtatoista. Täällä on vieraita. Herra Salmela
tuli tänne äsken frakissa ja valkoisessa huivissa ja meni suorastaan
hovineuvoksen kamariin ja siellä Selma neitikin taitaa --
ALBERT (erikseen): Mitä peijakas! Olisiko hän todellakin --? (Ääneen)
Onko siitä kauan kuin hän tuli?
PALVELIJATAR. Noin puoli tuntia luullakseni --
ALBERT (erikseen): Puoli tuntia. Häntä ei siis ole ajettu ulos. Ukko
antaa suostumuksensa. No, se kihlajaisseksa, joka tänään syödään, sen
pitää kerrassaan olla hieno, siitä minä huolta pidän. Vai niin, vai pikku
siskoni jo --

KOLMAS KOHTAUS
Edelliset. Viivi.
VIIVI (shaali hartioillaan): Eikö se tyttö sieltä jo --?
ALBERT (ottaa saappaat toisen ja karahviinin toisen käsivarren alle ja
poistuu vasemmalle): Pardon, serkkuni!
PALVELIJATAR (Viiville): Tässä olisi pulverit ja rahaa takaisin. Ja
nyt voin kertoa neidille oikean ilosanoman. Tuo kapsäkki, joka --
VIIVI. Onko se tuotu tänne?
PALVELIJATAR. Ei mutta poliisikomisarjus, joka tapasi minut
kadulla, kysyi jos neiti asuu täällä ja --
VIIVI. Poliisi! Mitä? Hän kysyi jos minä täällä --!?
PALVELIJATAR. Niin, ja kun kuulin neidin eilen sanovan että itse
ajatte tuolla kapsäkillä ensin asemalle ja jos ei siellä tule selkoa, niin
sitten poliisikamariin, niin arvasin heti että --
VIIVI. Kuulkaa, kysyikö hän mitään muuta minusta? Tunsiko hän
nimeni? Mitä?
PALVELIJATAR. En tiedä. Kysyi vaan milloinka neiti saapui meille
eilen ja --
VIIVI. Milloinka minä saavuin -- Hyvä! Kiitoksia vaan vaivastanne!
Saatte mennä. En enää teitä tarvitse.
PALVELIJATAR. Niin, niin, ei pidä olla niin levoton. Kyllä poliisilla
jo on asia selvillä ja kyllä kaikki kohta tulee ilmi.
(Menee).

NELJÄS KOHTAUS
VIIVI (yksin, kävelee edestakaisin): Niin, hän on oikeassa -- kyllä
kaikki nyt tulee ilmi. Oi, mitä minun pitää tekemän! Jumalani, mitä
minun pitää tekemän! Eihän poliisi tästä kapsäkistä tiedä ei niin mitään.
Tuossa hotellissahan vaan kävin kanttoria hakemassa, mutta hän oli
muuttanut, ei tietty minne. Ei, se on tuosta nimenmuutoksesta, josta
poliisi -- Siitä sitten tulee tutkinto ja maineeni on pilattu. Mitä minä
teen, voi mitä minä teen? Jos voisin salaa paeta koko kaupungista? Niin,
jos ottaisin ajurin, sanoisin täällä meneväni jollekulle asialle ja
ajaisinkin asemahuoneelle, jossa ehkä voisin päästä johonkin
tavarajunaan. Kotiin tultuani sitten kirjoittaisin sedälle kirjeen, jossa
selittäisin käytöstäni, pyytäisin anteeksi ja antaisin hänen toimekseen
selvittää asiat poliisin kanssa. Niin, jos uskaltaisin -- jos tietäisin että se
onnistuisi -- jos ei poliisi vaan -- (menee ikkunan luo). Taivas, en pääse
minnekään enää! Tuossa se poliisi kävelee ja katsoo tänne ylös. Hän
vartioitsee minua ja minä olen hukassa!

VIIDES KOHTAUS
Miller. Selma. Salmela. Viivi. Albert.
MILLER (lyhyesti ja jäykästi): Niinkuin jo sanoin, en ollenkaan ole
tyytyväinen teidän tuumaanne. Käytöksenne on molemmin puolin ollut
kevytmielistä. Varsinkin teiltä, herra Salmela, olisin odottanut
enemmän ymmärrystä. Mutta koska nyt kerran tietämättäni, olette
sopineet keskenänne, ja minä en siihen enää mitään voi, niin --
ALBERT (muutetussa puvussa): Hyvää huomenta! No mitä täällä
tapahtuu, koska olette niin juhlallisen näköisiä. Saako --?
MILLER (jatkaa): Niin koska en enää voi sitä estää, niin