Kumarrusmatka | Page 8

se tytt? sielt? jo --?
ALBERT (ottaa saappaat toisen ja karahviinin toisen k?sivarren alle ja poistuu vasemmalle): Pardon, serkkuni!
PALVELIJATAR (Viiville): T?ss? olisi pulverit ja rahaa takaisin. Ja nyt voin kertoa neidille oikean ilosanoman. Tuo kaps?kki, joka --
VIIVI. Onko se tuotu t?nne?
PALVELIJATAR. Ei mutta poliisikomisarjus, joka tapasi minut kadulla, kysyi jos neiti asuu t??ll? ja --
VIIVI. Poliisi! Mit?? H?n kysyi jos min? t??ll? --!?
PALVELIJATAR. Niin, ja kun kuulin neidin eilen sanovan ett? itse ajatte tuolla kaps?kill? ensin asemalle ja jos ei siell? tule selkoa, niin sitten poliisikamariin, niin arvasin heti ett? --
VIIVI. Kuulkaa, kysyik? h?n mit??n muuta minusta? Tunsiko h?n nimeni? Mit??
PALVELIJATAR. En tied?. Kysyi vaan milloinka neiti saapui meille eilen ja --
VIIVI. Milloinka min? saavuin -- Hyv?! Kiitoksia vaan vaivastanne! Saatte menn?. En en?? teit? tarvitse.
PALVELIJATAR. Niin, niin, ei pid? olla niin levoton. Kyll? poliisilla jo on asia selvill? ja kyll? kaikki kohta tulee ilmi.
(Menee).

NELJ?S KOHTAUS
VIIVI (yksin, k?velee edestakaisin): Niin, h?n on oikeassa -- kyll? kaikki nyt tulee ilmi. Oi, mit? minun pit?? tekem?n! Jumalani, mit? minun pit?? tekem?n! Eih?n poliisi t?st? kaps?kist? tied? ei niin mit??n. Tuossa hotellissahan vaan k?vin kanttoria hakemassa, mutta h?n oli muuttanut, ei tietty minne. Ei, se on tuosta nimenmuutoksesta, josta poliisi -- Siit? sitten tulee tutkinto ja maineeni on pilattu. Mit? min? teen, voi mit? min? teen? Jos voisin salaa paeta koko kaupungista? Niin, jos ottaisin ajurin, sanoisin t??ll? menev?ni jollekulle asialle ja ajaisinkin asemahuoneelle, jossa ehk? voisin p??st? johonkin tavarajunaan. Kotiin tultuani sitten kirjoittaisin sed?lle kirjeen, jossa selitt?isin k?yt?st?ni, pyyt?isin anteeksi ja antaisin h?nen toimekseen selvitt?? asiat poliisin kanssa. Niin, jos uskaltaisin -- jos tiet?isin ett? se onnistuisi -- jos ei poliisi vaan -- (menee ikkunan luo). Taivas, en p??se minnek??n en??! Tuossa se poliisi k?velee ja katsoo t?nne yl?s. H?n vartioitsee minua ja min? olen hukassa!

VIIDES KOHTAUS
Miller. Selma. Salmela. Viivi. Albert.
MILLER (lyhyesti ja j?yk?sti): Niinkuin jo sanoin, en ollenkaan ole tyytyv?inen teid?n tuumaanne. K?yt?ksenne on molemmin puolin ollut kevytmielist?. Varsinkin teilt?, herra Salmela, olisin odottanut enemm?n ymm?rryst?. Mutta koska nyt kerran tiet?m?tt?ni, olette sopineet kesken?nne, ja min? en siihen en?? mit??n voi, niin --
ALBERT (muutetussa puvussa): Hyv?? huomenta! No mit? t??ll? tapahtuu, koska olette niin juhlallisen n?k?isi?. Saako --?
MILLER (jatkaa): Niin koska en en?? voi sit? est??, niin t?ytyy minun nyt siis suostua, mutta niill? ehdoilla, joita jo mainitsin, nimitt?in ett? --
ALBERT. Onnittelen, onnittelen --!
VIIVI (l?hestyy).
MILLER. Ei ole syyt?. Niin niill? ehdoilla ett? kihlaus pidet??n aivan salassa siksi kun herra Salmela on hankkinut itselleen vakinaisen viran, sek? ett? h?n my?skin siksi aikaa keskeytt?? k?yntins? talossamme eik? muutenkaan --
SELMA. Mutta pappa kulta, miksi et voi seurata minun neuvoani. Anna Eerolle tuo Uuden vieraskodin hoitajan paikka. Siin?h?n on suuri palkka ja sill? me kyll? tulisimme --
MILLER. Johan min? sanoin ettei se k?y p?ins?. Mit? maailma, mit? valtioneuvos sanoisi, jos min? tytt?reni sulhaselle --? Niin no, olen nyt puhunut suuni puhtaaksi ja toivon siis ett? herra Salmela t?ydellisesti minut k?sitt??. Onko niin?
SALMELA (nolona): Kyll?, herra hovineuvos -- kyll? min? ymm?rr?n. Koetan parastani enk? luulekaan ett? niin kauan kest?? ennenkuin olen hankkinut --
SELMA. Mutta rakas pappa, emmek? edes saa tavata sunnuntaisin?
(Hyv?ilee h?nt?).
MILLER. Ei suinkaan, ei mill??n muotoa. Min? olen j?rk?ht?m?t?n, aivan j?rk?ht?m?t?n.
SELMA. Voi voi pappa, et sin? tarkota niin pahasti kuin puhut --
ALBERT (erikseen): N?ytt?? silt? kuin tuo seksa tulisi v?h?n lyk?tyksi.

KUUDES KOHTAUS
Edelliset. Palvelijatar.
PALVELIJATAR. Siell? on er?s herra, joka kysyy ottaako hovineuvos vastaan.
MILLER. Er?s herra? Mik? herra se on?
PALVELIJATAR. En tunne. Se on frakissa ja sill? on paperirulla k?dess?.
ALBERT. Frakissa! No, sitten se varmaan on joku, joka tulee sinua kumartamaan tuon vieraskodin viran johdosta, pappa.
MILLER. Kumartamaan! (Erikseen) Olisiko se todellakin --? Se olisi ensim?inen kerta kun minulle t?mm?ist? --
SELMA. Me menemme siksi aikaa t?nne minun huoneeseeni. Tule pois, Eero!
PALVELIJATAR. Mit? min? sille herralle?
MILLER. Kutsu sis??n -- seh?n on tietty! Etk? niin paljon ymm?rr?!
ALBERT. Kuules pappa, enk? saa olla l?sn? t?ss? seremoniiassa? Se olisi niin opettavaista ja --
MILLER (aikoo vastata, mutta hillitsee itse??n): Mene! Menk?? kaikki tyyni!
ALBERT (erikseen menness??n): No, nyt saa ukko kerran esiinty? suurena herrana.
MILLER (yksin): Vai niin, vai tulevat minua kumartamaan. Mik? kunnia! Jos nyt vaan tiet?isin kuinka oikeastaan -- Seisonko vai istunko? Parasta istua niin se n?ytt?? arvokkaammalta.

SEITSEM?S KOHTAUS
Miller. Vinqvist.
VINQVIST (keski-ik?inen, lihavanlainen mies, juopon n?k?inen, mutta hienosti puettu. Lipev? hymy huulilla ja eritt?in kohteliaat liikkeet): Herra hovineuvos! Saan kunnian esitell? itseni. Nimeni on Vinqvist, ravintolan pit?j? Wiipurista.
MILLER (ny?k?hytt?? ylh?isesti): Mik? asia?
VINQVIST. Olen matkustanut Helsinkiin j?tt??kseni itse omak?tisesti hakemukseni tuohon hoitajan paikkaan Uudessa vieraskodissa ja rohkenen, vaikka valitettavasti en persoonallisesti ole tunnettu, n?yrimm?sti anoa herra hovineuvoksen puoltosanaa t?h?n virkaan.
(Rykii).
MILLER. Saanko n?hd? hakemuspaperit?
VINQVIST. Olkaa niin hyv?.
(Hiljaisuus).
MILLER. Hm! Teill? ei en?? ole ravintolaa?
VINQVIST. Ei, herra hovineuvos. Vastuksia -- vaikea kilpailu -- hyv? syd?meni -- Te ymm?rr?tte.
MILLER. Te tied?tte, ett? t?m? Uusi vieraskoti on raittiusravintola. Mik? on teid?n mielipiteenne raittiusasiasta?
VINQVIST. Oh, herra hovineuvos, minulla on mit? syvin kunnioitus raittiutta kohtaan. Se on suuri aate -- suuri aate.
(Rykii).
MILLER. Te olette sitten my?hemmin ollut lankkivoiteen valmistajana ja lasimestarina n?en m?.
VINQVIST.