Kullervo

Kullervo

The Project Gutenberg EBook of Kullervo, by Aleksis Kivi This eBook
is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kullervo
Author: Aleksis Kivi
Release Date: April 3, 2004 [EBook #11773]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KULLERVO ***

Produced by Tapio Riikonen

KULLERVO
Näytelmä viidessä näytöksessä
Kirj.
Aleksis Kivi
1919.

JÄSENET:
WÄINÄMÖINEN eli WÄINÖ. ILMARINEN eli ILMARI. ILMARIN
EMÄNTÄ. LEMMINKÄINEN. KALERVO. KALERVON EMÄNTÄ.

KULLERVO | AINIKKI | heidän lapsensa. KELMÄ | UNTAMOINEN
eli UNTO. UNNON EMÄNTÄ. TIERA. KÄPSÄ | WIKSARI | Tieran
metsäkumppania. TIIMANEN | KIMMO. KIILI. NYYRIKKI. Kaksi
paimenukkoa. Ilmarin palvelija (nais-). Ilmarin miehiä. Unnon miehiä.
Eräs sinipiika. Ilmarin emännän haamu. AJATAR.

Ensimäinen Näytös.
(Oikealla puolella Unnon huone, perällä vaihteleva luonto. Unto ja
Kiili tulevat vasemmalta).
UNTO. Siis kaikki hyvin.--Mutta tietäisitkö jotain Kullervosta?
Ihmettelen missä nyt oleskelee mies.
KIILI. Kaskea hän kaataa.
UNTO. Nyt muistan, että aamulla hänen, koetteeksi, käskin tähän
työhön.--Kuinka käyttelee hän kirvestänsä?
KIILI. Vimmatusti. Matkan päästä salaa katselin, kuinka hän
hirsistössä temmelsi.
UNTO. Hirsistössä? Viitaan, tuonne vuoren alle, hänen käskin, vaan en
hirsistöön.
KIILI. Parhaassa hongistossa hän kirveellänsä peuhasi: hän ristin rastin
hirret kaateli, ja sinkoilivat lastut ympärillään, kuin kipenät
tulikuumasta raudasta; ja riemuten katseli hän honkaa, koska ryskyen
se kaatui.--Mutta äkkiin taukoi hän, kirveensä kantoon iski, vihelteli
hetken ja sitten rupesi hän kiroilemaan, kiroili ihmiset, maan ja taivaan;
ja koska viimein hän vaikeni, niin äänetönnä hän seisoi tuijotellen
maahan, ja niinpä hänen jätin.
UNTO. Näin tekee hän työnsä; hävityspä aina käsialansa on. Täynnä on
hän kiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sisällänsä palava koski. Ei ole hän
ihminen, vaan Hiien henki hänessä ihmishaamussa käy.--Lähe
luoksensa ja katso, ettei edemmäs hän kurjaa työtänsä jatka.
KIILI. Minä menen, ehkei hyvä kanssansa leikitellä. (Menee. Unnon
emäntä tulee huoneesta).
U:N EMÄNTÄ. Vielä sama synkeä muoto, jokohan ero meistä tulleen?
Olkoon menneeksi! enpä siitä hirteen läksis.
UNTO. Sinä naasikka, jos tietäisit, niin etpä ihmettelis, että muotoni on
synkeä.
U:N EMÄNTÄ. Etkä tahdo mulle tietoa antaa?
UNTO. Uskoisitko, että mietiskelen yötistä unta, joka ei tahdo

mielestäni mennä?
U:N EMÄNTÄ. Mitä uneksuit?
UNTO. Että komeasti häitämme vietettiin: kanteleet soivat ja ilovalkeat,
joita Kullervo rakenteli, pihalla leimuit.
U:N EMÄNTÄ. Tämä kaikki hyvin.
UNTO. Vuota!--Vieraita suuri joukko meitä kunnioitti, toki kaipasin
seassansa veljeäni Kalervoa ja vaimoansa, mutta muistin viimein,
etteivät löytyneetkään enään eläväin seuroissa, vaan että vuosia sitten
heidät kuolemaan saattanut olin.
U:N EMÄNTÄ. Sen ansainneet olivat. Maatkoot makeasti, niin veljesi
kuin kälyni myös. Niin kauvan kuin hengittivät, ei ollut meillä rauhaa,
mutta huoletoin on elomme ollut siitä asti kuin Kalma heidän suunsa
tukkei.
UNTO. Kahdenpuolin riehui vaino veljesten välillä ja rauhaa toinen
toiselle ei suonut. Ne ajat ja riidat veriset muistan ja tahtoisinpa kaikki
nyt toisin päättyneeksi.--Mutta loppuun asti uneni kuule: Katosipa iloni
kaikki näiden heimolaistemme kohtaloa muistaissani, ja akkunasta
katsahtelin ulos ilman rantaa kohden. Kova myrsky lähestyvän näkyi;
pimeitä pilviä idästä taivaslaelle nousi ja päivä hämärtyi. Vaaraa
mieleni aavisteli ja pianpa oli se päällämme myös hirveällä
muodolla.--Äkisti tuleen pirttimme leimahti, sisään ryntäsi liekki joka
reijästä ja raosta, suomatta meille auki yhtään pelastuksen tietä; ja tämä
oli Kullervon työ. Hän naurulla vastasi hätähuutoomme ja
tuimemmaksi vaan aina kiihoitteli tulta, joka viimein sieppasi meidät
korkealle kierroksiinsa. Hyypiöinä manalasta nyt riensivät siihen myös
Kalervo ja emäntänsä ja sinkoillen tulessa lentelivät, kunnes siipensä
kärvennyit, ja tempais myöskin liekki heidät, samoin lopulta
Kullervonkin, että sekamelskassa keskellä tulta ja sauhua niin kaikki
pyöreimme maan ja taivaan välissä. Kohisten nyt pilvet idästä
lähestyivät ja edellä kiiti tuima tuulispää, joka meidät, niinkuin jostain
korkeasta jyrkästä, viskasi ales pohjattomaan syvyyteen, mutta silloin
heräsin toki.--Tämän kaltainen uneni; ja unohtaisinko sen, koska
muistelen Kullervoa? Onhan ennustettu, että hän meille surman saattaa.
U:N EMÄNTÄ. Kullervo sun unissasi surmasi, siis surmaat hänen sinä;
niinpä selitetään unennäöt. Hän sinulta kuoloansa vartokoon, ja onhan
kädessäsi elinkautensa mitta.
UNTO. Ettei niin ole, sen olemme nähneet. Muista, koska häntä

menettää koetimme, niin pettyipä neuvomme kaikki ja henki ei lähtenyt
Kalervon pojasta. Eihän lapsi pieni loihtia tainnut, mutta kuolo,
niinkuin näimme, ei häneen pystynyt. Tästä kummastuimme ja
ymmärsimme jumalten surmaansa ei suvaitsevan; ja pelkäänpä heidän
vihansa päällemme lankeevan, jos vielä kerran samaa keinoa kohtaansa
yrittäisimme uudistaa. Varoitti myös eräs tietäjä.
U:N EMÄNTÄ. Miksi eivät tämän herjän kuolemata suvaitsisi?
UNTO. Vaiti tästä! sitä kohden ei tuumiamme enään teroiteta; hän
eläköön.--Mutta lähestyyhän taloamme vieras.
U:N EMÄNTÄ. Ken lienee hän?
UNTO. Käyminen on Ilmarin, hartiat ja musta tukka myös; siinä takoja
kuuluisa.
U:N EMÄNTÄ. Ankara vieras; huonettamme siivomaan riennän.
(Menee).
UNTO (yksin). Että lähenee hän Untamoisen huonetta, joka vihattu ja
vainottu on! (Ilmarinen tulee). Terve tuloa vieraaksemme! Mitkä asiat
saattoivat seppä Ilmarisen näille tienoille? Kaiketi neitosten maitoa sinä
seliltä soitten ja tunturien lakeilta etsit; sinä teräs-ainetta etsit?
ILMARI. Asiani