Kullervo | Page 9

hyv?ksi ja ihanaksi huuttu?
KELM?. H?nen murhata taisit?
KULLERVO. Niin tapahtunut on.
KALERVO. Sin? peikko! Paikalla kostaisin naisen kuolon, sun miekallani maahan naulitsisin, jos en uskoisi, ett? kiivaudessa teit t?m?n ty?n ja jos en n?kisi mielesi levottomuutta. Kurja mies, mit? olet tehnyt?
KULLERVO. Kuuma tuska! Vierastanpa viel? kantaakseni verenvuodattajan syd?nt?, mutta aikaa voittain ehk? k?visi se p?isin, tottumuksen ihmeellisen voiman kautta, n?etk?s. Mutta sen tied?n, ettei ole nyt laitani oikein; y?seen metsi? kulkenut olen, v?syneen? seison t?ss? nyt ja odotan p?iv?n nousua, mutta kauvan viipyy kelme? Koi, joka meille aamusta tiedon antaa. Toki luulen, ett? tuolla id?ss? toisella puolella kunnasta tuossa, h?n jo pyristelee siipi?ns?.
KALERVO. Nouseva kuu se on, nyt on meill? puoliy?.
KULLERVO. Loppua ei tule y?lle t?lle: tuon valkeuden siinnon jo aamun koitteeksi luulin, mutta nyt, sanot sin?, on puoliy? vasta.--Mutta tieni jatkaa t?ytyy.
KALERVO. Mihin vaellat?
KULLERVO. Enp? tied?; kotoa ei miehell? ole.
KALERVO. Mik? nimesi on ja mist? olet syntyisin?
KULLERVO. Kullervo on nimeni.
K:N EM?NT?. Kullervo!
KALERVO. Vaimoni h?mm?styy kuullessaan nimen, joka on meille rakas ja tuttu.
KULLERVO. Ken olet sitten sin?, joka asut t?ss? er?maassa?
KALERVO. Nimeni Tyrj?nen on.
K:N EM?NT?. Sin? onneton, nuori mies, ken oli sun is?si?
KULLERVO. Kalervon poika olen.
K:N EM?NT? (itseks.) Kauhistus ja kuolema! Mutta t?m? mahdotonta on.
KELM? (itseks.) Hallitsija pilvien, mit? haastelee h?n?
KALERVO. Kalervon poika? Sin? h?vyt?n, sin? riivi?, miksi t?m? juoni, ett?s kuolleen haamussa kummittelet?--Tapauksen kuullut olen: Kalervon poika surmattiin ynn? is?ns? ja ?itins? kanssa.
KULLERVO. Mutta surma ei h?nt? toki silloin k?sitt?nyt, vaan temmattiin h?n kuolon kidasta, orjaksi Untolaan vietiin ja merkki t?m? viel? otsaansa painettiin.
K:N EM?NT? (itseks.) Min? tukahdun.
KALERVO (em?nn?llens?). Aatteles, ett? olis h?n poikamme ja l?hestyy meit? k?sill? tahrattuina Pohjolan ihanan naisen vereen.
K:N EM?NT?. En tahdo sit? aatella. Min? tukahdun ja n??nnyn.
KELM?. Mutta kaikesta t?st? ei Kimmo meille sanaakaan haastellut ole.
K:N EM?NT?. Ei, sit? ei h?n ole tehnyt, ja siis valehtelee t?m? mies, tahtoo meit? pett??. Asian meille Kimmo ilmoittanut olis.
KALERVO. Kavala kettu, nyt aikees ymm?rr?n: Mua tahdot ansaan viekotella ja vied? saaliis kiukkuisen Unnon kynsiin; mutta er?maan kontion kohtaat t?ss?, jonka nahka pit?? sinulle kalliiksi tuleman. Koetetaanpas, mies.
K:N EM?NT?. Kalervo, malta ett? taitais h?n, oi jumalat! oma poikamme olla. Kalervo, ne silm?t ja ne hiukset pient? Kullervoamme muistuttavat.
KALERVO. Vaimo, min? pelk??n, ett? niin on, ja taidan tuskin hengitt?? ja kylm? hiki otsastani kihoo.
K:N EM?NT?. N?k?ni pimentyy, enk? tied?, miss? seison; mutta kaiketi uneksun, uneksun.
KULLERVO (itseks.) Mit? sanoo t?m? vaimo? H?n ilmoitti jotain uumousta, ett? taitaisin poikansa olla. Maa ja taivas! Nyt immen puhe mets?ss? muistooni joutuu. (Kimmo tulee). Kimmo, nyt taidamme toinentoistamme k?dest? ottaa. Emmek? kiroo n?it? k?si?? Mutta sano minulle keit? n?m?t ovat.
KIMMO. Sin?k? t?ss?? Taidanko uskoa, mit? n?en?
KALERVO. Tunnetko miest?, Kimmo?
K:N EM?NT?. Sano pian!
KIMMO. Hyvin h?nen tunnen: poikanne, Kullervo, h?n on.
K:N EM?NT?. Kullervo! (rient?? syleilem??n Kullervoa).
KELM?. Korkeuden jumala!
KALERVO. Kaikesta nyt lopun tehk??n kuolema!
K:N EM?NT? (vet?en itsens? ?kisti Kullervosta pois). Mutta miksi sinun murhamiehen? kohtaan, min? onneton! Mik? aika meill? vuorokaudessa nyt, y? vai p?iv?? En nyt tied?, koska uneksun ja hourin, ja katkerasti unissa syd?mmeni k?rsii. Tulta iskeilev? jumal', miksi t?m? hetki, joka olis meille tainnut soma kohtaus olla, mutta murheen ??rett?m?n toi? Miksi h?nt? en??n, pilvien Pitk?inen, luoksemme viskasit, kosk'ei h?n iloa saattanut meille? Tuli h?n, jonka tuleman ei en??n pit?nyt olis, mutta eip? tullut h?n, ket? varroimme; niin mets??n tytt?reni ihana kuoli, kuolosta poikani palasi, mutta murhan haamulla, ett? kauhistuen h?nt? katselen. Tuli siis mies ?turpeen alainen?, mutta ei heimonsa iloksi h?n tullut. Ja koska tapahtui ennen niin ettei kuollut mies emonsa riemuksi takaisin tullut?
KULLERVO. Niin olet mun ?itini? Terve!
K:N EM?NT? (v?ltt?en Kullervoa). Ell?s mua l?hestyk?, poikani hirmuinen.
KULLERVO (k??ntyen Kalervoa kohden). Is?ni sin?? Terve, kunnioitettava mies! T?ss? on poikasi.
KALERVO. Pois! En tunne sinua; mutta jos s??st?? tahdot t?t? harmaap?ist?, niin rienn? t?st? matkoihis ja t?t?kohden ell?s koskaan k??ntyk?. Tee se ja kiiruusti!
KULLERVO. T?ss? minulle sisar? Terve, neito, terve!
KELM? (v?ltt?en Kullervoa, joka aikoo l?hesty? h?nt?). Oi veljeni! el? tule t?nne; sin? olet minulle kamoitus.
KULLERVO. Kimmo, t?m? taitaa mielen py?rrytt?? ja riivata. (Itseks.) Poika, orvoksi j??nyt, vuoskymmenien kuluttua is?ns? ja emonsa kohtaa taas, mutta eiv?t tunne h?nt? en??n, ei siitt?j?ns? eik? kantajansa armas, vaan oven h?nelle osoittavat, k?skein h?nen kauvas siirtym??n. Se ehk? nyt on parhain tehty, ja sent?hden rient?? tahdon. (Menee kiivaasti ulos).
KIMMO (itseks.) Voi minua! nyt viipymyst?ni alati kirota t?ytyy.
K:N EM?NT?. Kalervo, ken oli t?m? mies?
KALERVO. Ei muistella h?nt?, vaan niinkuin h?n huoneestamme katosi, niin kadotkoon h?n mielest?mme my?s.
K:N EM?NT?. Pojaksemme h?n itsens? sanoi, se oli h?n my?s, se Kullervo oli. Min? kuolen jos en en??n h?nt? n?hd? saa. (Kullervo tulee takaisin).
KALERVO. Oi, tuossa tulee h?n!
KIMMO. Oi, Kullervo! mit? on nyt sinulle tapahtunut?
KULLERVO. Min? kuullut olen, ett? el?v?t is?ni ja emoni viel? ja ett? asuntonsa t?ss? on, liek? se totta?
K:N EM?NT? (kiirehtii syleilem??n Kullervoa). Armas poikani, tule helmoihini! Tule, tule rinnoilleni ja lep?? siin? yht? hell?sti kuin ennen! Kovaa kovempi se emo, joka poikansa hyl?t? taitaa, ja min?p? olin n?in armotoin. Mutta tied?, koska puolestasi k??nnyin pois ja k?tesi tyhj?? haperoita annoin, niin silloinpa pakahtua syd?mmeni