Kullervo | Page 7

torelen t?st? p??lles, koska kaikki onnekseni k??ntyi?
PALVELIJA. Siis tulis sinun meit? kiitt??, vaan ei kostaa, koska sinulle onnen saatoimme.
KULLERVO. Kostossapa onneni, juuri siin?, ett? n?in on k?ynyt: t?st? jotain tehd? taitaan.
I:N EM?NT?. Mit? siit? tehd??n, kohta sun n?kem?n pit??. (Palvelijalle). Anna tieto Ilmarille, rienn?!
PALVELIJA. H?n pajassa on, ja pian h?nen t?nne saatan. (Menee oikealle).
KULLERVO. H?n tulkoon ja miehens? kaikki, vasaroilla ja pihdeill?.
I:N EM?NT?. Orjako n?in korskailee?
KULLERVO. Orja! Ell?s mainittako sit? sanaa.
I:N EM?NT?. Miksi en, koska orjaksi merkitty olet ja orjana ostettu?
KULLERVO. Puhees taitaa sokeaksi, hurjaksi mun saattaa. Vaikene, vaimo!
I:N EM?NT?. Min? edess?si vaijeta? H?vyt?n! Miksi karjani menetit, sin? villisusi, peto?
KULLERVO. Niin, kuin ei vaan orja.
I:N EM?NT?. Orja, viheli?inen orja!
KULLERVO. Tuli ja leimaus! (Ly? veitsell?ns? I:n em?nt?? rintaan). Veitseni pystyy viel?.
NYYRIKKI. (Juosten vasemmalta yli teaterin). Murha, murha! T?nne rient?k??! Murha! (Katoo oikealle. Palvelija tulee).
PALVELIJA. Ken huutaa murhaa?--Onneton hetki! Em?nt? tapettu on! Ken on tehnyt t?m?n? (Em?nn?lle). Her?y ja toinnu, n?yt? viel? kerran mailmalle lempe?t, siniset silm?s. Mutta h?n kylmenee. (Kullervolle). Mies, sinun tekos t?m? on? (Ty?nt?isee h?nt? vasten rintaa). Sin? pahahenki, sin? h?nen tapoit!
KULLERVO. Sen tein. Onko h?n kuollut?
PALVELIJA. Kuollut, ijankaikkiseksi. T?ss? tulee meid?n miehi?. Rient?k??! (Nyyrikki ja muutama Ilmarin miehist? tulevat oikealta).
NYYRIKKI. Tuossa h?n seisoo. Suomikaat h?n ensin, sitten nykist?k??t, tappakaat, niinkuin h?n em?nt?nne tappoi. Karatkaat kiinni h?neen kaikki yksimielisesti. Kas niin! Hyv?sti l?ylytt?k??t h?nt?.
1:N MIES. Onneton, mit? olet tehnyt?
2:N MIES. Sin? h?nen murhasit?
PALVELIJA. J??kylm?n? makaa t?ss? Pohjolan tyt?r, jos h?nt? arvossa piditte, niin kuolemansa kostakaat. Kitukoon murhamiehens?, kitukoon, ett? mailma kauhistuu.
NYYRIKKI. Aika mekosti h?nt? piesk??t.
PALVELIJA. Miksi viipyy Ilmarinen?
NYYRIKKI. H?n viipyy l?hteell?; toki n?en h?nen l?hestyv?n. Tuossa h?n tulee.
KULLERVO. Mik? on aikomuksenne miehet?
1:N MIES. Hyvin ansaittu rangaistukses!
2:N MIES. Rangaistus kova.
NYYRIKKI. Ensin p?iv?n pitk?t pieksi?iset, sitten kuolema.
KULLERVO. En usko sit?. Pois! (Viskasee ?kisti tyk??ns? miehet, jotka kiiriv?t nurin h?nen ymp?rilleen).
NYYRIKKI. Sin? riivattu, mit?s teet?
PALVELIJA. Enemmin voimaa t?nne, enemmin voimaa ja v?ke?!
KULLERVO. Ole huutamatta, neito; t?ss? minua ei kuriteta.-- Laveammaltakin kostoni liekin taitaisin riehua antaa, mutta t?ksi kertaa olkoon t?ss? kylliksi.--Nyt vapaa olen ja asetan tieni, mihin mielin; se metsiin k?y. (Menee).
PALVELIJA. Niink? annatte h?nen menn??
1:N MIES. Mit? taidamme tehd??
NYYRIKKI. Se on Hiisi itse.
PALVELIJA. T?ll? hinnallako p??see em?nt?mme surmaaja, kauniin Pohjolan tytt?ren murhamies? (Kullervon torvi kuuluu).
1:N MIES. Ken voi h?nt? hallita?
2:N MIES. Ei t?m? v?ki.
PALVELIJA. Mutta miss? ovat joutsenne? Ampukaa se peikko, l?hett?k?? hartioihinsa tulinen nuoli.
1:N MIES. Mets?n rannan h?n ehtii jo ja katoo. Tuossa tulee sepp? itse.
ILMARI. Miksi t?m? meno?
PALVELIJA. Nyt valita ja itke, Ilmari, koska kuolleena naises l?yd?t. (Ilmari ryhtyy em?nt??ns?). T?m?n teki paimenesi, Kullervo.
ILMARI. Oi p?iv? hirmuinen! J??kylm? h?n on, ja t?m? on kuolema. (Kaukaa kuuluu Kullervon torvi).
PALVELIJA. Mennyt lempe? henkens? on, Ilmari. Mutta murhamies, miss? h?n on?
1:N MIES. Pakeni kuin ilves. Torvensa kaukana korvessa kuuluu.
ILMARI. Miksi p??stitte h?nen? (Tempaa ensim?ist? miest? kauluksesta). Sin? kirottu, sun paikalla mustalle Tuonelle viskasen, ett?s sen rosmon laskit.
PALVELIJA. Malta, Ilmari, ja kuule: kaikin voimin he h?nt? hallita koetit, mutta peikolla oli peloittava voima.
NYYRIKKI. Totta haastelee tytt?. H?n tallukkoina miehet kimpustansa karisti ja juoksi matkoihinsa; ja t?m? tapahtui niin pikaisesti, etten, pahasti kyll? min?k??n heit? ehtinyt apuun. Usko minua, Ilmari: ei ole h?nt? pilana pidett?v?, sen t?n?p?n? jo toisen kerran n?in. Noin korkean kiven h?n mets?ss? viskasi per??ni, koska aioin panna h?nt? selk??n, siit? syyst?, n?et sepp?, ettei k?ynyt h?n kanssani lehm?raukkoja pelastamaan petojen kynsist?.
PALVELIJA. Hirve?sti tirkistellen, katsahtelee maahan Ilmarinen. Oi p?iv?? t?t?, jona ik?vyyden saimme ikivieraaksemme!
ILMARI. Siin? lep??t, naiseni, alkaen kuolon pitk?? unta, jossa avattiin etees Manan ??ret?n maa! Mik? muutos! ?sken rehoittaen kukoistit, mutta nyt lakastuneena makaat t?ss?. ?sken ortteni alla iloisena em?nn?itsit, hy?reit ja py?reit, mutta unohtanut olet nyt askareet kaikki. Pata tulella keitt?j?? vartoo, mutta miss? viipyy h?n? Oi, miss? viipyy h?n?
PALVELIJA. Tulisijalta ja p?yt?s ??rest? on ilo j??hyv?iset ottanut.
ILMARI. ?sken lempe? ja tointa t?ynn?, nyt kuollut kappale, kivi, maa ja multa.
PALVELIJA (istuu ruumiin viereen ja itkee). Itke, Ilmari, itke!
ILMARI. Itken y?t ja p?iv?t, ja elk??n kes?ll? t?ll? pajastani nousko s?ken?itsev? sauhu; nyt lev?tk??t, palkeeni, ja vaikene, alasimen helin?, koska naistaan itkee Ilmarinen, ik?v?itsee Pohjolan keltakiharaista!--Oi kaipaus ja murhe! nyt teit? vieraikseni tervehdin. (Menee huoneesensa).

V?liverho.
(Kalervon huone Kalalammilla. Y?. Kimmo kutoo verkkoa p?revalkealla).
KIMMO (yksin). Huomenna, jo ennen p?iv?n nousua, matkustan Ilman taloa kohden ja Kullervon johdatan uuteen kotiinsa, t?nne syd?nmaahan. Kiusaksesi kovaksi nyt sep?n naisen karjaa sinun kaitsea t?ytyy; syd?nt?s t?m? kivist??, sen tied?n, mutta huomisp?iv? p??sinp?iv?s on. Ei aavista isos, ei emos, ei kaunis sisares, ett?s n?it? kankaita viel? samoilet, enk? heille tietoa anna ennenkuin t?ss? kattonsa alla seisot. Siit?p? riemu nousee, silloin ilon auringon paisteen ja kyynelten lempe?n sateen yhteen liitym?n pit??. Silloin, Kalervo, partas t?risee kuin haavanlehti myrskyss? ja em?nt?s ilon kyllyydest? valjentuu, ja murheenne sen per??n, joka teilt? mets??n eksyi ja, niinkuin n?ytt??, ainiaksi katosi, keventym?n pit?? h?nen kauttansa, jonka siaan saatte, h?nen, joka teit? l?hestyy niinkuin mies vuosia sitten turpeen alle peitetty.--Mutta murhe raskas teit? painaa nyt, ja v?sym?tt? te mets?t ristiin rastiin kiertelette, etsien sit? onnetonta.--Mutta j?rvelle nyt, verkkoani laskemaan, sill? ilma on lempe? ja