Kullankaivajat ja indiaanit | Page 9

suuremmat kuin kaikilla muilla ja niin pitk?t, ett? v?ltt?m?tt?m?sti tuli arvelleeksi kuinka niitten omistaja menetteli pit??kseen p??t??n pystyss? sellaisen painon alla. Se kumminkin kantoi ne koholla suurimmalla ylpeydell?, ja juuri sen oli Pedro kuullut polkevan jalkojansa ja ??nekk??sti pullistavan sieramiansa. Se uudisti viel? kerran t?m?n temppunsa, mutta viimeisen kerran. Kuivuneitten lehtien v?liss? oli karbiinipiippu ojennettu sit? vastaan.
Kaksi tulenliekki?, kaksi savupilve?, kaksi laukausta ja tuo vanha oinas sy?ksyi kuolijaana maahan. Sen seuralaiset olivat onnellisempia. Henryn kaksi luotia soluivat niiden nahkan yli kuin ter?shaarniskan ja el?imet pelastuivat tuoreina, tervein?.
?_Carrai!_? huudahti gambusino, kun h?nen piti nostaa yl?s saaliinsa, ?me emme onnistuneet yht? hyvin kuin edellisell? kerralla.?
?Miksi niin?? kysyi nuori englantilainen h?mm?styneen?.
?Miten voitte kysy? sit?, sennorito? Nen?nneh?n pit?isi sen teille ilmoittaa. Ettek? tunne tuota kauheata hajua??
Henry l?hestyi.
?Niin?, sanoi h?n vuorostaan, ?se on aivan k?rsim?t?nt?!?
?Sellainen mielett?myys! Uhrata luoti el?imelle; joka ei kelpaa sy?t?v?ksi,? jatkoi gambusino. ?Ja kaikki t?m? ainoastaan siit? syyst?, ett? minulla on jotain aivan toista mieless?ni.?
?No mit? teill? sitte on mieless?nne!?
?Savu! No, mik? on tehty, se on tehty. ?lk??mme sitte enemp?? puhuko koko asiasta, vaan j?tt?k??mme tuo elukka kojooteille. Huh! L?htek??mme matkalle niin pian kuin mahdollista!?

Viides luku.
Indiaanein aamiainen.
Jos valkoihoiset olivat nousseet yl?s aamuruskon kanssa, niin olivat punaihoiset olleet viel? pirakampia, sill? samalla tavalla kuin se el?in, josta ovat nimens? saaneet, hekin mieluummin l?htev?t saaliille y?ll? kuin p?iv?ll?. Toinenkin asia viel? oli syyn?: toivo ehti? Nauchampa-Tepetlille ennenkuin p?iv?n kovin kuumuus alkoi. Villit ihmiset eiv?t suinkaan halveksi mukavuutta, ja kun viel? lis?ksi retken menestys oli heid?n hevosiensa voimien varassa, eiv?t he tahtoneet v?sytt?? niit? ratsastamalla juuri puolip?iv?n kuumuudessa. Kojoteerot olivat siis jalkeilla ennen p?iv?n koittoa. He liikkuivat puoli h?m?r?ss? ik??nkuin punertavat haahmut ja toimien syvimm?ss? hiljaisuudessa, ei sent?hden ett? pelk?siv?t ilmaista l?sn?oloaan vihollisilleen, koska tiesiv?t olevansa yksin, vaan sent?hden ett? niin oli heid?n tapansa.
Ensimm?inen ajatuksensa oli muuttaa hevosensa, jotka olivat sy?neet ruohon sen paikan ymp?rilt?, mihin ne olivat sidotut. Toinen oli itse sy?d? aamiaisensa. Kiitt?en edellisen p?iv?n valmistuksia eiv?t he tarvinneet muuta kuin nostaa kannen uudenaikuiselta paistinuuniltansa nostaakseen yl?s valmiiksi paistuneet metskalit.
Viisi, kuusi indiaania otti teht?v?kseen t?m?n v?hemm?n hauskan toimen. He nostivat ensiksi k?sill?ns? h?yry?v?t turpeet. Tuhkaksi muuttunut maa vaati suurempaa varovaisuutta, sill? se oli tulikuumaa, mutta nuo villit ruuanlaatijat tiesiv?t miten asiassa oli menetteleminen ja kohta n?htiin hevosennahka, joka, vaikka hiiltyneen?, kumminkin oli niin luja, ett? se voitiin kantaa keskelle leiri?. Ymp?rys avattiin veitsell? ja mehukas ruokalaji levitti oitis ruokahalua kiihoittavan lemunsa, joka suloisesti kohtasi punanahkaisten hajuaistia ja antoi heid?n aavistaa odotettavaa nautintoa.
Siin? oli todellakin herkullinen ruoka my?s muille kuin villeille. Puhumattakaan hevosen lihasta, jota muutamat herkuttelijat pit?v?t erinomaisena, kun sit? t?ll? tavalla valmistetaan, ovat metskalit yht? hyv? kuin omituinenkin ravintoaine. Se ei muistuta mit??n muuta, jota tunnemme.
Metskalit ovat apakilaisten herkkuruokaa. Siisp?, niin pian kuin ky?kkimestarit olivat lausuneet sanansa ?valmis,? heitt?ytyi kojoteerolauma ahneesti r?iskyv?n pasteijan kimppuun ja k?vi kiinni sormin ja hampain huolimatta siit?, ett? se heilt? polttikin sormet. Kohta ei l?ytynyt mit??n j?lell? ja jos hevosennahkainen kuori ei mennyt samaa tiet?, niin siihen oli syyn? se, ett? raakalaiset olivat saaneet kyll?ns?, sill? muun sy?t?v?n puutteessa sy?v?t he hevosen nahkankin pitemmitt? mutkitta ja on se heist? hyvinkin hyv??. T?n? p?iv?n? j?ttiv?t he sen nelijalkaisille kaimoillensa, kojooteille.
T?m?n oivallisen aterian per?st? asettuivat he tupakoimaan. Tupakoivat kaikessa hiljaisuudessa, niinkuin ainakin, ja kun heid?n piippunsa olivat tyhj?ksi poltetut ja takaisin asetetut s?ilytyspaikkaansa, nousivat he yl?s, p??stiv?t hevosensa irti, k??riv?t huolellisesti kokoon ne nuorat, joilla hevoset olivat olleet sidotut, ottivat v?h?iset matkatavaransa ja heitt?yiv?t satulaan yhtaikaisella tempulla. Nyt he asettuivat niinkuin edellisen?kin p?iv?n? kaksittain pitk??n riviin ja katosivat nelist?en.
[Kuva: T?m?n oivallisen aterian per?st? asettuivat he tupakoimaan.]
Tuskin olivat viimeiset punaihoiset j?tt?neet leirin, ennenkuin toiset el?v?t olennot hy?kk?siv?t esille joukottain anastaakseen heid?n paikkansa. N?m? viimeksi tulleet olivat susia, jotka olivat viett?neet koko y?n hirve?sti ulvoen. Kuolleen hevosen haju oli ne sinne viekoitellut ja nyt ne odottivat ainoastaan raakalaisten l?ht?? p??st?kseen osalliseksi kestiin.
Hetki t?m?n per?st? kojoteerot eiv?t en?? voineet n?hd?k??n tuota Salaper?ist? vuorta. Syyn? siihen oli maanpinnan muuttuminen, jota kesti monta peninkulmaa, mutta matka oli heille kumminkin niin tuttua, etteiv?t ensink??n tulleet huolelliseksi t?ss? suhteessa.
S??st??kseen mustangejansa ratsastivat he kohtuullisen nopeasti. Muuten heill? ei ollut mink??nlaista syyt? kiirehtimiseen, sill? heill? oli hyv? aika joutua perille, ennenkuin kova kuumuus alkoi rasittaa. Eiv?tk? he en?? vaeltaneet hiljaa, vaan rupattivat meluten ja t?ytt? kurkkua. He olivat nukkuneet hyv?sti, murkinoineet viel?kin paremmin eiv?tk? pel?nneet mit??n hy?kk?yst? selke?ll? p?iv?ll?. Kaikesta huolimatta ja tottumuksen mukaan katselivat he koneentapaisesti ymp?rillens? ja kiinnittiv?t huomionsa v?h?p?t?isimpiinkin seikkoihin.
?kki? ?lysiv?t he jotain, joka suuressa m??r?ss? antoi heille ajattelemista. T?m? ei ollut taivaan rannalla eik? aavikollakaan; olipahan jono mustia lintuja sinitaivaalla. Mit?p? kummia siin? olikaan ja mitenk? voi n?itten lintujen n?keminen saattaa indiaanit levottomiksi. Niin, asianlaita oli se, ett? linnut olivat korppikotkia kahta lajia gallinazos ja _zapilotes_, n?it? Meksikon katujen puhtaanapit?j?it?, sek? ett? ne sen sijaan ett? tapansa mukaan liiteliv?t kiinteiss? ympyr?iss? tai kiehkuroissa, ohjasivatkin kulkuaan suoraan m??r?tty? paikkaa kohden, jossa joku haaska luultavasti heit? odotti.
Lintuja l?ytyi lukematon lauma ja kaikki seurasivat ne samaa suuntaa,