Kreikkalaisia satuja | Page 9

kuoleman maan-alaiseen valtakuntaan, Hadekseen, rukoilemaan, ett? Alkeste p??stett?isiin takaisin el?m??n. Hadeksen kuningas Plutonin korkea puoliso, tuo mainio Persefone, liikutettuna Alkesten hurskaudesta, olikin valmis t?h?n my?ntym??n; h?n teki viel? senkin kunnian Alkestelle, ett? h?n itse saatti h?nt? pois Hadeksen ilottomista tuvista el?m?n-iloon takaisin.
Admeto eli sitten uskollisen Alkestensa kanssa jos mahdollista viel?kin onnellisempana. Ja kun pian sen per?st? Admeton is? ja ?iti kuolivat, niin tuli Admeto is?ns? j?lkeen Feren kuninkaaksi ja Alkeste kuningattareksi, jonka vertaista ei muualla.
Ja mihin maailman ??reen levenikin maine Alkestesta, niin h?nt? ylistettiin koko sukupuolensa valioksi, ja jumalille uhrattiin kiitos-uhria, kun olivat niin erinomaisella tavalla uskollisuutta palkinneet. Sill? Hadeksesta palanneeksi ei tietty ket??n muuta, kuin ani-harva. Mutta Alkestelle avasi h?nen hurskautensa ja vilpit?n uskollisuutensa Hadeksen muille iki-suljetut portit.

VII.
Ekho elikk? Kaiku.
"Kuule, kuinka kaikuu!" olet sin? usein ihastuksella huudahtanut, kun n?kym?tt?m?t henget vuoren rotkoista tahi mets?n tummuudesta ovat kerranneet ??nt? eli jymin??, joka kuuluu sinun likell?si. Ja ihanahan kaiku on, kun se kaukaa vastaa nuorison iloisiin lauluihin, mets?st?j?in kajahtaviin torviin taikka ylpe?n juhla-saaton riemuisaan rymin??n.
Kaiku on usein yhdenkaltaisuutensa t?hden ihmis-??nen kanssa oikein peloittavainen. Muistan hyvin viel? tuon viile?n Elokuun-illan, jolloin hiljaa soutelimme j?rven tyynt? sinikalvoa. Kirkas kuu jakaeli hopeaista rikkauttansa niin runsaasti, ett? sanoit haluavasi ainoastaan sadannen osan t?st? rikkaudesta, voidaksesi sin? vuorostas jakaella sit? armaalle kansallesi. Veneemme oli tullut tuon korkean, rannalla kohoavan vuoren juurelle, ja jyrkk? kallio-sein? kertasi nyt sanojasi niin peloittavalla tarkkuudella, ett? selv??n n?in, kuinka hento olentosi vavahti.
"Se oli varmaan ihmis-henki, joka vuoresta vastasi", sanoit sin? viel? liikutettuna, kun maalle olimme laskeneet. Ja todellakin, ihmis-henkih?n se on.
Kaiku on kuitenkin sen ohessa yht? usein ilokas, leikittelev?inen ja pilkallinen. Riemua jos lasket, niin riemahtaapa kaikukin; laulua jos virit?t, niin viritt??p? kaikukin, ja lorua jos l?rp?ttelet, niin l?rp?tt??p? kaikukin.
Senp? t?hden koko kaiku v?list? on sinulle n?ytt?nyt suulaalta naiselta eli tyt?lt? kielekk??lt?, joka ilman aikojansa pajattelee. Ja niinp? se onkin; Kreikkalaisilla on h?nest? t?mm?inen satu:
* * * * *
Ekho (Kaiku) oli Oreadi eli vuori-Nymfa Boiotian maakunnassa suloisessa Hellaassa. H?n oli iloinen ja kaunis, niinkuin jumalalliset olennot ainakin, mutta sen ohessa my?skin leikillinen ja niin puhelias, ett? h?nen kauniit toverinsa kutsuivat h?nt? "moni-puheiseksi". He pitiv?t h?nest? kuitenkin h?nen ilo-mielisyytens? t?hden jopa hellitteliv?tkin, sill? sukkelan kielens? kautta oli h?n usein tilaisuudessa heit? auttaa.
Nymfat olivat, niinkuin tied?t, puoli-jumalallisia olentoja, joidenka el?m? oli autuaallista riemua ja ty?tt?myytt? vaan. He rakastivat iloa, laulua ja tanssia. Sent?hden oli heid?n seuransa varsin mieluinen kaikille, itse jumaloillekin. Sill? samaten kuin kuolon-alaiset, rakastivat kuolemattomatkin suloisia tansseja, lauluja ja riemullista iloa. Niin tuo lystillinen ruma Pan-jumalakin. Kun t?m? oli saanut valmiiksi sulo-??nisen huilunsa, jossa Syrinki-Nymfan henki eli, ja, t?t? mieluisaa soitinta soittaen, kulki vuoria, laaksoja, niin silloinpa iloisat vuori-Nymfat tanssivat h?nen ymp?rill?ns?, yhdistiv?t hele?t ??nens? h?nen soitantoonsa ja lauloivat h?nen kunniakseen jumalallisia ylistysvirsi?.
Mutta eip? yksist?ns? Pan mieltynyt vuoren-neitojen ilohon. Itse taivaan korkea is?kin, Zey Olympolainen, lievitti monta kertaa raskaita hallituksensa huolia, ottaen osaa soreain Nymfain seuroihin. H?n ilahutti silloin kuninkaallista syd?nt?ns? katsellen kaunokaisten armaita k??ri-tansseja, kuunnellen heid?n riemu-laulujaan. Ja joskuspa saattoi tapahtua, ett? jumalain korkea is? niin riemastui n?ist? ilokisoista, ett? h?n, hetkeksi unhottaen olympillista majesteettiansa, itse ylh?isyydess??n otti osaa jumalallisten neitsyjen riemuihin ja tanhueli heid?n parissansa. Ihanat immet olivat silloin ylin m??rin ihastuneet pilvein-johtajan suopeaan armoon.
Mutta yksi oli, jota t?mm?inen k?yt?s ei ollenkaan ihastuttanut. Se oli taivaan jalo ruhtinatar, korkeamielinen Hera elikk? Juno. Ei h?n voinut k?rsi? sit?, ett? h?nen korkea puolisonsa huvitteli itse?ns? puoli-jumalallisten Nymfain seuroissa, h?n joka oli korkein jumalallinen olento, taivaan ja maan herra, jumaloiden ja ihmisten luoja, luonnon ikivaltias ja hallitsija. Ja mik? paha huhu siit? voi nousta, ett? Olympon ruhtinas etsi huvitusta Olympon ulkopuolelta!
Kaikin mokomin oli t?m? estett?v?.
T?h?n tarkoitukseen h?n koetti ?kki-arvaamatta ilmestyen h?mm?stytt?? puolisoansa, kun t?m? oli Nymfojen seurassa. Mutta turhaanpa h?n koetti heid?n tanssi-kisoihin p??st? kenenk??n huomaamatta. Joka kerta kuin h?n jo luuli p??sev?ns? tarkoituksensa perille, oli vilkas Ekho h?nen tiell?ns? viivytellen h?nt? vilkkaalla puheliaisuudellansa, siksi ett? kaikki Nymfat enn?ttiv?t hajota ja tulen-leimahuttaja palata takasin Olympoon.
N?in k?vi useita kertoja. Aina oli kielek?s Ekho h?nen tiell?ns?.
Viimein ei ollut Heralla muuta neuvoa, kuin toimittaa Ekho pois tielt?. Ja niin h?n tekikin.
Kiivastuneena monista yrityksist?ns?, jotka Ekho aina teki turhiksi, otti Hera h?nelt? pois puhe-taidon, j?tt?en sit? h?nelle ainoastaan sen verran j?lelle, ett? h?n voi matkia toisen viimeisi? sanoja, mutta ei itsest??n virkata yht??n sanaa, eip? edes antaa mit??n ??nt?k??n.
T?mm?isen rangaistuksen sai Ekho. Ja ett? se tuntui kovalta semmoiselle, joka oli tottunut aina puhumaan, aina kielt?ns? liikuttamaan, sen arvaa jokainen. Halu puhumaan, n?et s?, ei kadonnut taidon kanssa. Se yh? pysyy h?ness?. Senp? t?hden liehuu h?nen halukas henkens? kaikkialla, saadaksensa kuulla jotain ??nt?, jota h?n heti matkii.
Sill? matkimis-halunsa ei rajau ainoastaan ihmisten puheisin. Ei, kaikkia ??ni? h?n kertaapi. Ihmisi? h?n kyll? ei en??n voi pett??, mutta v?list? onnistuu se h?nelle el?inten suhteen. T?st?p? esm. tulee, ett? v?list? saapi kuulla koirien hurjasti haukkuvan ja haukkuessaan kiihtymist??n kiihtyv?n ihan silmitt?miksi, vaikk'ei siihen voi mit??n syyt? havaita. He haukkuvat silloin Ekhoa, jota he luulevat ilke?ksi ?rsytt?j?ksi, joka tahallansa tahtoo heit?