Kotona Kerttulassa | Page 7

sanoi h?n sointuvalla ??nell??n ja suuteli Helkaa otsalle. -- Meid?n t?ytyy heti alusta tulla hyviksi yst?viksi, muista se!
Vilpoinen oli tuo suuri h?m?r? porrask?yt?v? ja seinill? kummalliset maalaukset; t??ll? saattoi olla vilu keskikes?ll?kin. Leve?ll? akkunalaudalla seisoi j??ll? j??hdytetty? vett?, joka maistui ihanalta l?mmitt?v?n k?velyretken per?st?. Lotta t?ti ehdotti ett? Meeri, joka oli tuttu talossa, n?ytt?isi Helkalle kaikki talon huoneet ja yleens? mit? n?ht?v?? oli. Siin? syntyi sitten oikea huonetarkastus. He juoksivat portaita yl?s ja alas ja pitkin kapeita pitki? k?yt?vi? ja taas sieviin vierashuoneisiin, joista Meeri ennen oli kertonut; sitte yl?s ullakkoon n?k?-alaa ihailemaan ja taas alas synkkiin kellariholveihin, joissa talon v?ki sanoi aaveitten kulkevan. Helka ei milloinkaan ollut huvittavampaa n?hnyt.
Alikerrassa olivat juhlahuoneet, kuten em?nt? niit? nimitti. Siell? oli iso sali komeine kalustoineen: pitkine sohvineen, joissa oli punaiset tamastip??lliset, korkeanojaisine tuoleineen ja p?ytineen, joiden jalat olivat taitehikkaissa kiemuroissa. Keltaisessa vierashuoneessa olivat sek? huonekalujen p??lliset ett? uutimet mit? vahvimpaa silkkibrokaatia, ja kiinalaisessa kammiossa oli jos jonkinmoisia kiinalaisia porsliinikapineita hyllyill?, kaappien ja p?ytien p??ll?. T?m? oli aivan kuin joku museo.
Viimeiseksi he tulivat ruokasaliin, pitk??n, kapeaan huoneeseen, jossa oli tummat paneilit, vanhat mahonkikaapit ja perhekuvia kaikilla seinill?. Siell? istuivat nyt Lotta t?ti ja rouva Bergendahl juomassa suklaatia, ja kun Helka ihastuneena kertoi kaikesta, mit? h?n oli n?hnyt, sanoi em?nt?:
-- Teid?n t?ytyy tulla olemaan t??ll? kokonainen p?iv?, silloin vasta pikku yst?v?ni oikein kodistuu Santaniemess?, ja sitte teid?n t?ytyy j??d? y?ksi ja maata viheri?isess? kammarissa -- tied?th?n Meeri -- siell?, jossa seiniss? naksahtelee ja jossa aina uneksitaan hauskoja unia.
-- Tuhansia kiitoksia, hyv? t?tiseni, en tied? mit??n hauskempaa -- huudahti Meeri. -- Tuo viheri? kammari vaikuttaa aina niin lumoavasti minuun.
-- Hyv?, asia on siis varma! -- Menk?? nyt alas puutarhaan kukkasia katsomaan, ansareissa ei n?in kes?-aikaan ole paljon n?ht?v??. Sitte me kaikin l?hdemme lammikolle katselemaan joutsenten toissap?iv?n? valmistunutta asuntoa.
-- Joutsenia, onko t??ll? todellakin joutsenia?
-- On kyll?, nelj? kappaletta. Ne uivat pitkin p?iv?? lammikossaan.
Meeri vei Helkan mukaansa talon komeita ansareita katsomaan. Kun olivat tarpeekseen katselleet kukkasia ja saaneet puutarhurilta suuret kukkavihot, l?ksiv?t he em?nn?n ja rouva Bergendahlin parissa v?h?n edemm?ksi puistoon ja tulivat pienen vieh?tt?v?n lammikon luo, joka kirkkaana kuvastimena oli heid?n edess??n. Lammikon keskell? oli keinotekoinen pieni saari, johon ennenmainittu joutsenten uusi huone oli rakennettu kiinalaisen pagodin tapaan, koristettuna pyk?harjalla ja tornilla. Kirkkaan lammikon pinnalla uiskentelivat joutsenet majesteettisen arvokkaasti.
Lotta t?ti oli ottanut leip?? mukaansa tytt?jen murennettavaksi noille kauniille el?imille, jotka niin siev?sti kurkoittivat pitk?? kaulaansa, ottaakseen heille viskattuja herkkupaloja.
Pieni lammikko vanhojen j?ttil?islehmusten siimeksess? muodosti sanomattoman kauniin taulun, eik? Helka v?synyt sit? katselemasta, siin? kun h?n seisoi nojautuneena v?h?isen sillan rautakaidepuita vasten. T?dit istuivat sohvalla l?hell? keinotekoista kanavaa, joka johti veden lammikkoon. My?hemmin he viel? k?viv?t tallia tarkastamassa sek? ihailemassa hevosia ja pient? varsaa, joka oli t?ysverist? englantilaista rotua ja em?nn?n erityinen suosikki. Vihdoin vieraat j?lleen l?htiv?t paluumatkalle, ja Lotta t?ti seurasi heit? puistover?j?lle. -- T?nne min? nyt j??n, omalle yksityiselle alalleni -- sanoi h?n iloisesti noikaten hyv?stij?t?ksi -- tulkaa pian j?lleen ja ottakaa kaikki Kerttulan nuoret mukaanne, sill? hy?tymansikat kypsyv?t jo pian ja teid?n t?ytyy auttaa minua niitten sy?misess?. -- H?n viittoi viel? heille viimeiset j??hyv?iset, ennenkuin he katosivat mets??n.

Juhannus.
-- Nyt on juhannus, nyt viett?? kes? h?it??n kautta koko Suomen -- lausui Meeri, kun h?n muitten nuorten kanssa sitoili pihamaalla k?ynn?ksi? verantaa varten.
-- Juhannus muistuttaa aina joulua -- sanoi h?n. -- T?n??n ajattelen: "mitenk?h?n viet?mme joulua", ja joulu-aattona muistelen juhannuskokkoa; ne ovat kuten kaksi rajakive? puolivuosien v?lill?.
-- Niin, mutta joulu-aatto on kuitenkin hauskempi kuin juhannus-aatto -- sanoi pieni Ester, joka auttoi tytt?j? antamalla kukkia ja oksia k?ynn?ksiin.
-- Niin minunkin mielest?ni -- vakuutti Eedit.
-- Louluputti tytyy "onto tiltti? laptia" -- huusi Lilli, joka my?skin tahtoi jotakin joukkoon puhua, ja h?nen pikku mansikka suunsa n?ytti niin suloiselta, ett? Helka orpanan t?ytyi viskata k?ynn?s syrj??n ja siepata pieni tytt? syliins? h?nt? syleill?kseen.
-- Lilli tattoo olla tiltti, Lilli pit?? louluputitta -- l?perteli lapsi.
-- Oi, ei h?n sinua unhota, pikku kultunen, siit? olen varma.
-- Voi, jos saisit viett?? joulua t??ll?, Helka, ehk? t?ti ja set? suostuisivat tulemaan t?nne, -- tuumi Meeri.
-- Se kyll? olisi hauskaa; mutta monet tuulet enn?tt?v?t sit? ennen puhaltaa, -- niin on meid?n vanhan Vapun tapana sanoa.
-- Niinh?n se on. -- Hurraa, nyt on minun k?ynn?kseni valmis! Noh, pikku tyt?t, etsik?? nyt pian pojat t?nne, heid?n t?ytyy kuitenkin auttaa meit? koristuspuuhissamme asettamalla n?it? paikoilleen, koska me yksin olemme saaneet niit? sitoa.
Eedit ja Ester l?htiv?t juoksemaan, niin ett? heid?n valkoiset palmikkonsa tuulessa heiluivat. He olivat kuten vaunuhevoset, niin yht?l?iset, ja posket punottivat ja silm?t loistivat ilosta, ja aina he olivat toistensa kaikuna. Pian ilmestyiv?tkin Freedrik ja Bruuno, ja monen keskustelun ja tuuman per?st? saatiin k?ynn?kset kiinnitetyiksi somiin kiemuroihin verannan ymp?rille. Se oli Bruunon n?pp?rien sormien ja ison veljen hyv?n tahdon ansio.
-- Nyt t?ss? vasta oikein juhannukselta n?ytt?? -- sanoi Meeri tyytyv?isen?. -- V?h?n vaivaahan meill? on ollut, mutta tuntuu juhlalliselta, kun on v?h?n viheri?? sis?ll? juhannus-iltana.
-- Suo anteeksi, ett? unohdin tulla apuun! -- Freedrik n?ytti olevan pahoillaan. -- Tulin viipyneeksi