Kotka-Wappu

Kotka-Wappu, by Wilhelmine von Hillern

The Project Gutenberg EBook of Kotka-Wappu, by Wilhelmine von Hillern This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kotka-Wappu Kertomus Tyrolin vuoristosta
Author: Wilhelmine von Hillern
Translator: Elisabeth L?fgren
Release Date: May 28, 2007 [EBook #21631]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTKA-WAPPU ***

Produced by Tapio Riikonen

KOTKA-WAPPU
Kertomus Tyrolin vuoristosta
Tehnyt
Wilhelmine von Hillern, syntynyt Birch
Suomentanut saksasta ["Die Geier-Wally"] E. [Elisabet L?fgren].
Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877. Uuden Suomettaren kustantama.

SIS?LLYS:
I. Karhu-Jooseppi II. Taipumaton III. Hylj?tty IV. Murzoll'in lapsi V. Yksi p?iv? kotona VI. Kovaa ainetta VII. Klotz'it Rosen''issa VIII. Er?maassa IX. Ylimystalon em?nt? X. Viimeinkin XI. Y? XII. Is?lle takaisin XIII. Armoa

Oetz-laakson pohjassa kulki vieras matkustaja. Py?rrytt?v?n korkealla vuorenrinteell? h?nen yll?ns? seisoi tytt?, joka tuolta alhaalta ei n?ytt?nyt suuremmalle, kuin alppi-ruusu, vaan kuitenkin selv?sti n?kyi kirkkaan sinist? taivasta vasten ja vuorien loistavain j??-piikkien v?liss?. Tyynen? ja huoletonna seisoi h?n siin? tuulen raivotessa h?nen ymp?rill??n ja katsoi py?rtym?tt? alas syvyyteen, jossa Ache kuohuen sy?ksi eteenp?in ahtaassa laaksossa ja auringon s?teet loivat hohtavia ilmankaaria sen hyrskyst?. H?n n?ki my?skin matkustajan ja t?m?n saattajan kun he, hyvin pienille n?ytt?en, k?viv?t yli kapean portaan, joka oli korkealla Achen yli, mutta tuolta ylh??lt? oli ainoastaan olenkorren n?k?inen. H?n ei kuullut heid?n puhettaan, sill? tuosta syvyydest? ei muuta kuulunut sinne yl?s, kuin veden jyrisev? pauhu. H?n ei huomannut ett? saattaja, pulska vuorivuohen ampuja, uhaten nosti nyrkkins? h?nt? vastaan ja osoittaen h?nt? lausui vieraalle:
-- Se on varmaankin Kotka-Wappu, joka tuolla ylh??ll? seisoo, sill? tuommoiselle rinteelle niin likelle syvyytt? ei kukaan toinen tytt? uskalla menn?; katsokaa vaan, n?ytt?? silt? kuin tuulen pit?isi la'asta h?net alas, mutta h?n aina tekee toisin, kuin muut kristityt ihmiset.
He astuivat nyt pime??n nuoskeaan ja kylm??n havumets??n. Viel? kerran saattaja seisahtui ja katsahti haukantapaisella silm?ll?ns? siihen paikkaan, jossa tytt? seisoi ja pieni kyl? somasti levisi kapealla vuori-lakealla aamu-auringon kirkkaassa valossa, vaikka t?m? ei viel? uskaltanut luoda salaisintakaan silm?yst? tuohon ahtaasen laaksoon, joka oli kolkko kuin hauta.
-- ?l? sin? niin ylpe?sti katsele t?nne alas, tuonne yl?s k?y my?skin yksi tie! -- N?in h?n mutisi ja katosi vieraan kanssa.
Ik??nkuin t?t? uhkausta pilkataksensa p??sti tytt? kimakan huudon, joka her?tti kai'un vuoriloissa ja l?hetti sen kepeill? siivill? alas havumets?n syv??n hiljaisuuteen. Siell? se laantui vaadintahuutona Oetz-laakson tuimilta haltioilta vuorivuohen-ampujalle.
-- Huuda sin? vaan -- huudan min? kuitenkin kovemmin! -- uhkasi mies taas, ja pit?en molemmat k?tens? niskassansa, rupesi h?n posti-torven ??nell? toitottamaan pilkka-laulua vuorelle p?in. -- Kuuliko tytt? sen?
-- Miksi nimitit tuota tytt?? Kotka-Wapuksi? kysyi vieras pime?ss? humisevassa mets?ss?.
-- Sent?hden, Herra, ett? h?n jo lapsena kerran oli k?ynyt er??n korppikotkan pes?n kimppuun, -- vastasi tyrolilainen. H?n on kauniin ja voimakkain tytt? koko Tyrolissa sek? julmasti rikas, ja pojat ottavat vastaan rukkasia h?nelt? niin, ett? on oikein h?pe?. Ei ainoakaan heist? viel? ole uskaltanut n?ytt?? itsens? olevan h?nen voittajansa! Notkee h?n on kuin mets?kissa ja niin v?kev? ett? sanotaan h?nt? voittamattomaksi; -- jos joku h?nt? l?hestyy enemmin kuin h?nt? mielytt??, niin h?n ly? sen maahan. Mutta -- jos min? kerran sinne l?htisin, niin kyll? h?nt? opettaisin, tai itse repisin h?yhentupsun hatustani!
-- Miksi et ole jo koettanut onneasi h?nen luonaan, koska h?n on niin rikas ja kaunis? -- kysyi vieras.
-- Ah, tied?ttek? -- en k?rsi tuommoisia tytt?j?, jotka ovat puoleksi poikia. H?n on kyll? syyt?n siihen: -- Vanhus -- Stromminger on h?nen nimens? -- on ilke?, paha ihminen. H?n oli aikanansa suurin tappelija ja kamppailija koko vuoristossa ja sama veri viel? t?n? p?iv?n? h?ness? kuohuu. H?n on h?peem?tt?m?sti r??k?nnyt tuota tytt?? ja kasvattanut h?nt? niinkuin poikaa; ?idit?in on h?n my?skin ollut, sill? h?n oli niin iso ja vahva lapsi, ett? vaimo ei voinut j??d? eloon h?net synnytetty?ns?, vaan kohta kuoli. Sill? tavoin on tytt? varmaankin tullut noin villityksi.
N?in kertoeli tyrolilainen vieraalle laaksossa, eik? h?n erehtynyt. Tytt?, joka seisoi tuolla korkealla, syvyyden ??ress?, oli Walburga Stromminger, mahtavan "talollis-kuninkaan" lapsi, jota my?s sanottiin Kotka-Wapuksi; h?n puhui totta, tytt? ansaitsi t?m?n nimen. Voimakas ja uskalias oli h?n kuin kotka; luontonsa oli niin karkea ja l?hestym?t?in, kuin nuo kallio-piikit, joille korppi-kotkat pesi?ns? rakentavat ja jotka repiv?t repaleiksi taivaan pilvet.
Semmoisissa asioissa, joissa rohkeutta kysyttiin, oli Wappu lapsuudesta asti ollut osallisna ja voittanut kaikki pojat. Kun Wappu tuskin oli nelj?toista vuotta t?ytt?nyt, oli er?s talonpoika jyrk?ll? kallion-sein?ll? havainnut korppi-kotkan pes?n, poikanen pes?ss?, vaan ei kukaan kyl?ss? uskaltanut menn? sinne sit? h?vitt?m??n. Silloin ilmoitti ylimys-talollinen, pilkataksensa kyl?n miespuolista nuorisoa, ett? h?n antaisi Walburgansa toimittaa sen ty?n. Aivan oikein, Wappu oli valmis siihen, naisten kauhistukseksi ja miesten harmiksi. -- Stromminger'in tahto oli tapahtuva, koko mailman piti tiet?m?n ett? Stromminger'in suku lapsissa ja lasten lapsissakin oli verraton.
-- Saatte n?hd? ett? yksi tytt? Stromminger'in suvusta maksaa enemm?n kuin kymmenen teid?n poikia, -- huusi h?n nauraen talonpojille, jotka olivat kokoontuneet n?kem??n uskomatonta. Moni s??li