Kotikuusen kuiskehia | Page 6

loistossa v?lkkyv?t meress?, ja siell? on kalansaalis hyv?. Niityt kasvavat apilahein??, ja pellot antavat runsaasti jyvi?, kun vain Herra hallalta varjelee. T?ss? talossani olen aina ty?t? tehnyt ajatellen, ett? sen kerran perinn?ksi j?tt?isin rakkaalle pojalleni?. Ukko oli hetken ??neti, mutta nyt h?n jatkoi vakavalla ??nell?: ?Yht? kumminkin vaadin sinulta, ennenkuin t?m?n sinulle annan. Kuuntele tarkasti! Kunniallinen talontyt?r pit?? sinun taloon em?nn?ksi tuoman, tuosta kraatarin tyt?st? en min? mini?ksi huoli. Se puhe, ett? sin? olet kihlannut Lyylin, on akkojen juorujuttuna; ole sen vuoksi paremmin varoillasi, kun Lyylin seurassa olet.?
?Is?ni! Lyylin silm?t ovat kirkkahammat kuin v?lkkyv? meri, Lyylin posket hohtavammat kuin apilaniitty, ja h?nen syd?mmens? on parempi, on minulle kalliimpi kuin Niemen talo.?
?Tyhm? poika, kyll? viel? toisin ajattelet. Muista, ett? min? en sanojani muuta?, sanoi ukko ja l?ksi pois, paiskaten oven kiinni.
Mikki j?i surumielin kamariin, surumielin h?n meni p?iv?lliselle, eik? maistunut ruoka; vaan illan tultua h?n l?ksi Kuuselaan p?in, menn?ksens? muitten nuorten kanssa merelle tervatynnyreit? polttamaan.
Mikki kulki alakuloisena eteenp?in. H?n tiesi, ettei is?ns? turhaan sanoja sanele; mit? h?n kerran on p??tt?nyt, siit? ei h?n luovu. ?Mutta min?kin olen p??tt?nyt?, ajatteli Mikki, ?min? olen perinyt is?ni luonnon: mit? olen sanonut, sen olen my?s tekev?, ja Lyyli on omakseni tuleva. T?ll? kertaa t?ytyy is?ni tahdostansa luopua. Muutoin olen h?nelle kyll? kuuliainen, vaan t?ll? kertaa en. En, vaikka kohta t?ytyisikin j?tt?? kotoni ja muualta hakea leip??ni. Min? ja Lyyli osaamme molemmat ty?t? tehd?.?
N?in ajatellen Mikki l?ksi eteenp?in kaunista mets?polkua, ja surunsa haihtui haihtumistaan, sill? koko luonto h?nen ymp?rill?ns? iloitsi. Lintuset laulelivat iloisesti, tuomet ja pihlajat tuoksuivat. Siell? ja t??ll? n?kyi valkea korkealle leimuavan palavista tervatynnyreist?. Mikki kiiruhti askeleitansa. Jo n?kyi se paikka, jossa polku haaroaa kolmelle suunnalle: Niemelle, Kuuselaan ja kraatarit?dille. T?ss? h?nen t?ytyi odottaa Lyyli?. H?n piilotteli pensaan takana ja n?ki hetken kuluttua joukon nuoria tytt?j? tulevan Kuuselasta p?in. N?ist? h?n pian erotti sorean Lyylin.
Lyyli oli siisteiss? kotikutoisissa vaatteissa; ainoastaan vaaleanpunainen esiliina, jonka tummanpunaisia silkkinauhoja tuuli heilutteli, oli ostettu Kokkolasta. H?nen pitk?t ruskeat hiuksensa riippuivat kahdessa kauniissa palmikossa, joiden p??t my?s olivat tummanpunaisilla silkkinauhoilla solmitut. Muut olivat melkein samaten puetut. Tytt?jen hele? nauru kuului, heill? oli k?dess? yhdeks?st? puunlajista sidotut vihdat, ja n?ill? oli heid?n nyt aikomus lakaista kolmihaaraista tiet?, sill? silloin olisi sulho tuleva. Sannan ??ni kuului joukosta, kun h?n sanoi:
?Menepp? nyt Lyyli lakaisemaan, kyll? me sinut onnellisesti t?nne olemme saattaneet, mutta saa n?hd?, kuka sinua t??lt? takaisin saattaa.?
Lyyli naurahti sanoen: ?Menk?? nyt ja tulkaa v?h?n ajan p??st? takaisin, ei minua t??lt? kukaan saata.? Tyt?t meniv?t, mutta samassa kuului rapsahdus heid?n takanansa; he katsoivat taaksensa ja n?kiv?t, ett? Mikki auttoi Lyyli? yl?s maasta. Silloin he k??ntyiv?t takaisin huutaen: ?Kuinka nyt k?vi??
?Kompastuin polulla olevaan puunjuureen?, vastasi Lyyli, ?eik? nyt tullutkaan koko lakaisemisesta mit??n. Parasta se olikin.?
?Lyyli on tyytyv?inen nyt, kun h?n Mikin n?ki?, kuiskasi Sanna kumppaneillensa, ?mutta saattepa n?hd?, ett? tuo kompastuminen ei hyv?? tied?, joku onnettomuus siit? seuraa.?
Sannan pahat aavistukset vaikuttivat tytt?ihin niin, ett? hekin ik??nkuin odottivat jotain n?kym?t?nt? pahaa, eik? heit? ket??n haluttanut menn? luutinensa tienhaaralle.
Mikki oli iloinen, h?n ei en?? suruansa muistanut, h?n ajatteli vaan merelle menoa ja sanoi k??ntyen Kuuselan Kaisuun: ?Nyt, Kaisu, l?hdemme Kuuselan isolla veneell? merelle, eik? niin??
?Vaikka vain, kyll?h?n se hyvin sopii?, vastasi Kaisu.
He meniv?t nyt kaikin. Kuuselasta tuli miehi? lis??, ja heid?n seurassansa oli my?s viulunsoittaja. Useita tyhji? tervatynnyreit? otettiin mukaan, ja tyt?ill? oli kaikilla jotain k?dess??n; mik? kantoi kahvipannua, mik? vehn?leipi?, mik? sokuria ja kahvia. N?in he meniv?t rannalle, jossa Lyylin koti oli. Lyyli pyysi heit? odottamaan h?nt? rannalla, koska h?n ensin tahtoi v?h?n poiketa kotiinsa.
Jouduttuansa porstuaan, kuuli h?n mielest?ns? sis?lt? puhetta. Samassa aukeni ovi, ja Niemen ukko astui ulos tuvasta. Ukko s?ik?htyi v?h?n, kun noin ?kkiarvaamatta n?ki Lyylin edess?ns?, mutta samassa nyyk?hytti h?n v?h?n p??t?ns? Lyylille ja meni. Lyyli l?ksi sis?lle ja n?ki ?itins? itkussa silmin; h?n kysyi: ?Mit?, ?iti, itkette? Mit? on Niemen ukko teille puhunut??
?Lapseni, ?l? pel?sty, minun t?ytyy sanoa sinulle, mit? h?n minulle puhui. H?n vakuutti, ettet sin? ik?n? Mikki? saa, tai kukatiesi Mikin, mutta ilman Niemen kartanoa, ja mik? viel? pahempi, ilman is?n siunausta! T?m? ukko pit?? oman p??ns?, h?nt? ei kukaan ihminen muuta.?
?Ei ihmiset, mutta Jumala. ?itini, Jumalaan on toivoni, min? odotan vaikka kuinka kauan, mutta Mikki? rakastan aina.?
?iti pudisti p??t?ns? lausuen: ?Suokoon Jumala, ett? kaikki hyv?ksi muuttuisi!?
Lyyli l?ksi nyt rannalla odottavien kumppaniensa luo. H?n oli vaalea, kun h?n palasi, sen Mikki heti huomasi ja arvasi my?s syyn, sill? h?n oli n?hnyt is?ns? tulevan kraatarit?din m?kist? ulos. Mutta eip? h?n nyt joutunut surullisia asioita miettim??n, koska vene lyk?ttiin rannalta, ja oli aika tarttua airoihin. Kun vene oli v?h?n matkan p??h?n enn?tt?nyt, viskattiin palavat tervatynnyrit mereen, jossa niitten valo korkealle leimusi. Viuluniekka soitti iloista marssia, ja nuoret soutivat saarelle, jossa sitten juotiin kahvia, tanssittiin sek? oltiin leskisill? ja ruohon?kkisill?. Viel? lopuksi miehet hakkasivat poikki nuoria koivuja ja pihlajia, jotka sitte kotona olivat maahan pistett?v?t pihalle portaitten viereen, ja tyt?t poimivat kukkasia ja lehti?, koristaaksensa tupain seini? ja lattioita.
N?in viett?? Pohjan