Kotikuusen kuiskehia | Page 5

heille, ik??nkuin ei h?n olisi tiet?nyt, miss? olivat. Pian kajahti vastaus saaressa, ja Mikki riensi tytt?jen luokse.
?Vihtojako nyt teette?? kysyi h?n ja rupesi heille oksia taittamaan. H?n kuiskasi Lyylille oksia h?nelle antaessansa:
?Saa n?hd?, onko meill? nyt hyv? kalaonni. Is?ni on luvannut, ett? min? saan kaikki rahat, mitk? t?n? vuonna kaloista saamme.?
?Onpa varmaankin sinulla onni?, kuiskasi Lyyli vastaukseksi, ?n?ytt??p? ilta ihanalta, ja meren pinta tyyntyy varsin.?
N?in oli Mikill? ja Lyylill? aina jotain kuiskailemista toisillensa. Sannakin jo v?h?isen heille ilvehteli, eiv?tk? Kaisun hampaat en?? n?kyneet, sill? tuo ainainen hymyily oli huulilta poissa.
Ilta tuli, ja kalastajat l?ksiv?t merelle; he laskivat nuottansa, vetiv?t apajansa ja saivat kiilt?vi? silakoita. T?t? tekoa he tekiv?t puoliy?h?n asti. T??ll? ei h?m?r? heit? est?nyt ty?st?, sill? y? on valoisa niinkuin p?iv?kin; aurinko unohtaa levolle laskea Pohjan kauniina kes?y?n?.
Kun toisen p?iv?n aamu koitti, palasivat kalastajat runsaine saaliineen majoillensa, joissa nyt keitettiin tuoreita kaloja merivedess? ja pantiin viel? aika voink?nkk? sekaan. N?m?t kalat nyt maistuivat kalastajille niin hyv?lt?, kuin ik??n paras herkkuruoka ylh?isten p?yd?ll?. Ruokansa nautittuaan he levittiv?t nuotan kuivamaan ja meniv?t v?synein? levolle.
Toisena p?iv?n? perattiin sek? suolattiin kalat ja illalla taas mentiin nuotalle. N?in kuluivat p?iv?t kalassa ollessa, ja se aamu koitti, jolloin taas oli palattava kotiin.
Kalat ja kapineet kannettiin veneisiin, ja viimein meniv?t kalastajatkin. Vieno my?t?tuuli liikutteli laineita, ja veneet purjeinensa olivat ik??nkuin joutsenet aalloilla.

4. JUHANNUSAATTO.
Juhannusaaton aamuna paistoi aurinko kirkkaana, valoisana taivaalla kello nelj?lt?, jolloin Sanna, Niemen em?nt?piika, her?si. Sanna kiiruhti askareillensa, jotta iltaan saisi kaikki p?yd?t ja lavitsat puhtaaksi huuhdotuksi. Niemen ukko tuli pihalle, ja n?hty?ns? Sannan t?ydess? ty?ss?, hymyili h?n sanoen:
?Kas noin virkkuna pit?? nuoren tyt?n olla. 'Aamuty? kultaa kukkaroon kuljettaa.'?
?Hm, lopussa kiitos seisoo. Olenhan min? puolestani koettanut, vaan ei ole piika em?nn?n verta -- mutta ehk? kyll? kohta t?nne jo em?nt?kin tulee.? Sanna ysk?hti ja aikoi puhettansa jatkaa, vaan ik??nkuin olisi pala j??nyt kurkkuun, niin j?i sanat sanomatta, mutta ukko jatkoi sanoen:
?Niin, kyll? Mikki jo naimai?ss? on, eik? h?nelt? puutu taitoa, muotoa eik? tavaraa, kyll?p? sopii valita paraita talontytt?ri?.? N?in puhuttuansa ukko l?ksi pois. Mutta samassa tuli er?s itsellisakka, joka asui Niemen maalla, Sannan luo. T?lle nyt Sanna pakisi:
?Min? p?ll?, joka en sanonut tuolle is?nn?lle, mit? nyt jo kaikki muut tiet?v?t, ett? kraatarin Lyyli on Mikin morsian. Ukko p?yhistelee ja ylpeilee, mutta ei nyt saakkaan sen parempaa mini??. Mit?s kraatarin Lyyli on? Ei yht??n parempi kuin piikatytt?; ei h?nell? mit??n rikkautta ole.?
?Ei, ei yht??n, eik? siit? suinkaan mit??n tule. Kyll? kai ukko siit? lopun tekee?, vastasi akka.
?Tekee maarin, kun vaan sen tiet?? saa, ja kyll? min? sen viel? sanon?, mutisi Sanna.
?Hm, kumma tuo onkin, ett? Mikki Lyylin ottaa, kun h?n kerran k?yh??n tyytyy -- noh, kaunis se nyt on, mutta on niit? muitakin kauniita -- min? t?ss? tuonain sanoin miehelleni, ett? tuo Sanna vasta olisi komea em?nt? Niemell?, ei yht??n rahaa tarvittaisi. Kaikki talon komennot sin? hyvin teet.?
?Min?? Mit?s minusta. Mutta kyll? m? sen tied?n, vaikka sen itse sanon, ett? kyll? min? siin? ty?t teen kuin Lyylikin.?
?No niin, vai ei. Kun muistan sit? kaakkua, jonka sin? leivoit, niin oikein vesi suuhuni tulee. Onkohan sinulla nyt juhannuskaakku leivottuna? Kyll? kai; sin? joka aina olet joutuisa.?
?Tottahan nyt jo! Eilen aamulla sent??n vasta kalasta kotiin tulin. Tulkaa nyt, muori, niin saatte kaakun.? Muori seurasi Sannaa, ja saatuansa kaakun h?n pyysi viel?:
?Tiukkase, Sanna kulta, v?h?n maitoa t?h?n kiviastiaan, otin sen mukaani, koska ajattelin, ett? ehk? v?h?n ripoisi antaa.? Akka sai, mit? pyysi, ja meni sitte matkoihinsa.
Sanna j?i tuumaamaan, miten Niemen ukolle saisi sanotuksi Mikin morsiamesta, mutta ei kauan ehtinytk??n aprikoida, sill? ukko tuli samassa. Sanna nielaisi, ysk?hti ja jopa jo puhkesi sanoihin: ?Ettep? tied?, is?nt?, mit? min? tied?n, ett? Mikill? on morsian.?
?Vai niin, sittep? saan mini?n, se hyv?.?
?Niin, kyll?h?n sen kaikki jo tiet?v?t, vaikka ei kukaan ole teille sit? puhunut, ett? Mikki on kihlannut kraatarin Lyylin, mutta tuossa min? sen nyt sanon.?
?Olisit s??st?nyt sen siksi, kuin tapaat toisia juoru?mmi?, sopisipa se puhe jutuksi heille; muut kaikki kyll? ymm?rt?v?t, ett? _Niemen Mikki_ saa morsiamen rikkahimmista taloista. ?l? toiste tuo juoruja minulle pojastani, sill? et siit? makeisia saa. Paremmin min? h?nen tunnen kuin te juoru?mm?t.? N?in lausuttuansa ukko j?tti Sannan, joka lavitsoita harmissaan viel? kiivaammin huuhtoi, ja l?ksi oikoisena pois.
Ukko meni tuvan per?ss? olevaan kamariin. Siell? oli leve? keinutuoli, johon ukko tavallisesti istui, kun h?nell? oli jotain t?rke?t? tuumattavana, ja niinp? nytkin. H?n keinutti tuolia, jotta lattia jyskyi, vaan sit? ei h?n n?kynyt huomaavankaan, sill? h?nt? kovin harmitti, ett? Mikki oli rakastunut Lyyliin. H?n ei sit? ep?illyt en??, vaikka ei h?n tahtonut muille n?ytt??, ett? h?n sen uskoi, eik? h?n sit? ollenkaan k?rsinyt, ett? pojastansa h?nelle mit??n kanneltiin. Tuokos nyt oli harmillista, ett? Mikki oli joutunut juoru?mmien paneteltavaksi! Ukko tuumasi sinne t?nne, miten t?m? asia olisi autettava, vaan tuumat j?iv?tkin kesken, kun Mikki astui sis?lle. Ukko katseli ter?vin silmin soreaa poikaansa ja sanoi:
?Katso, poikani! T?m? talo on hyv? ja kaunis. Huoneitten sein?t ovat vahvasta hongasta, seutu on ihana, katso, kuinka laineet auringon