Kotikuusen kuiskehia

Kotikuusen kuiskehia

The Project Gutenberg EBook of Kotikuusen kuiskehia, by
Theodolinda Hahnsson This eBook is for the use of anyone anywhere
at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,
give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg
License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kotikuusen kuiskehia
Author: Theodolinda Hahnsson
Release Date: March 2, 2006 [EBook #17900]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KOTIKUUSEN KUISKEHIA ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

KOTIKUUSEN KUISKEHIA
Kertoellut Theodolinda Hahnsson
Ensimmäisen kerran julkaissut G. W. Edlund 1884. Digitalisoitu
kolmannesta painoksesta, jonka on julkaissut Kustannusosakeyhtiö

Otava 1920.

_Nämä "Kotikuusen Kuiskehet" tuovat terveisiä kirjallisuutemme
varhaisilta aamuajoilta. Sellaisina ne varmaan vielä löytävät ystäviä,
jotka ymmärtämyksellä osaavat niitä kuunnella. "Kansani hyväksi ne
kirjoitin", lausui kirjan tekijä kuolinvuoteellaan._
_Kirja on painettu melkein muuttamattomana toisen painoksen mukaan;
vain silmiinpistävimpiä kielellisen kehityksen ja oikeinkirjoituksen y.
m. vaatimia pieniä korjauksia on hellävaroen tehty._

SISÄLLYS:
I. NOVELLEJA JA KERTOMUKSIA:
Kuuselan Kukka...................................9
Kaksoisveljekset................................77 Muistoja
Naantalista...........................189 Mäkelän
Liisu..................................291 Haapakallio....................................354
Torpan tyttö...................................397 Pitkänniemen
synty.............................414 Rikas köyhänäkin...............................421
Juhannusaatto mummon luona.....................426
Köyhäinmajassa.................................444 Mitä koski kohisee? Mitä
kuuset kuiskailee?....452
II. NÄYTELMIÄ:
Ainoa hetki....................................459
Savonjääkäri...................................483
Viinantehtailija...............................512

I
NOVELLEJA JA KERTOMUKSIA

KUUSELAN KUKKA.

1. NIEMEN UKKO.
Pohjois-Suomessa oli meren rannalla kaunis Niemen talo, jota hallitsi
kuudenkymmenen vuoden vanha ukko. Tämä talo ei ollut iso, mutta
sen haltija oli kuitenkin rikas ja mahtava, sillä hän oli uutterasti työtä
tehnyt, ja erittäinkin oli hän kalanpyynnillä rikastunut, sillä kalansaalis
oli hyvä, ja ukko lähettikin aina joka vuosi saaliistansa monta
veneellistä Ruotsiin, josta sai kiiltävät riksit takaisin.
Vanhanpuolisella iällä oli ukko ottanut itsellensä nuoren, kauniin ja
hempeän vaimon, jota hän paljon rakasti, mutta jolta hän myös paljon
vaati. Ukko oli aina tottunut olemaan itsevaltaisena hallitsijana
talossaan, ja niin tahtoi hän vieläkin olla, vaikka nuori emäntäkin
taloon tuli. Hän oli vankka mies sekä ensimmäinen joka työssä; ja
koska isäntä kävi edellä, ei ollut emännän eikä palkollisten jälkeen
jääminen; mutta emäntä oli heikko ja tuli liiasta työstä vielä
heikommaksi. Naapurit kyllä varoittivat isäntää antamasta emännän
liioin rasittaa itseänsä, mutta silloin vastasi ukko: »Lapseni (niin nimitti
hän tavallisesti vaimoansa) annan minä työllä voimiansa vahvistaa, ja
seuratkaatte muutkin esimerkkiäni.» Vaan nuori vaimo lakastui, ja pian
täytyi isännän saattaa hänen kalpea ruumiinsa hautaan.
Valitusta ei kukaan kuullut isännältä, kaikki vain teki hän samassa
vakavassa järjestyksessä kuin ennen, mutta silloin, kun hän haudalta
palasi, läksi hän oitis vähäistä kätkyttä kohti, jossa pienokainen
poikansa makasi. Syvä huokaus nousi hänen rinnastansa, silmissänsä
kiilsi jotain oudon näköistä, harvaan putosi muutamia raskaita
kyyneleitä pojan vuoteelle, ja hän lausui: »Lapseni, paljon on Jumala
minulta ottanut, mutta vielä enemmän sinulta. Suloinen, hellä äitisi on
poissa, jä jäljellä vain kova, jäykkä isä.» Mutta vuoden vanha lapsi
kätkyessä hymyili isällensä eikä tietänyt kaipauksesta mitään.
Hellällä huolella kasvatti nyt Niemen isäntä poikaansa; rakkautensa tätä

lasta kohtaan oli suuri, näytti ikäänkuin hän olisi lapsellensa tahtonut
kahdenkertaisesta osottaa sitä rakkautta, jota ei hän lapsen äidille ollut
näyttänyt.
Vuodet vierivät edellensä, ja poikanen, pieni Mikki, kasvoi kauniiksi,
soreaksi nuorukaiseksi. Kaikki häntä rakastivat, niin hyvin kylässä kuin
kotonakin. Luonnoltaan oli hän helläsydäminen, niinkuin äitivainajansa,
sekä iloinen ja vilkas, mutta useasti hänessä myös havaittiin isänsä
vakavuutta. Työssä oli Mikki aina isänsä sivulla, ja kun hän pyssy
olalla meni metsästämään, niin totta hänellä palatessa aina oli enempi
taikka vähempi lintuja toisella olallansa. Sama onni oli hänellä myös
kalanpyynnissä, eikä koko seudussa ollut niin hyvää uimaria kuin
Mikki; hänpä taisi niinkuin sorsa uppoutua veden alle ja taasen hiljaa
uiskennella sen pinnalla. Eipä kummaakaan, että kaikki miehet pitivät
häntä hyvänä kumppanina, ja tytöille hän oli oikea sydänkäpynen. Tälle
pojallensa koki nyt Niemi koota tavaraa niin paljon kuin mahdollista oli;
hän luuli sillä oikein perustavansa lapsensa onnen.
Vähän matkaa Niemeltä oli Kuuselan talo; se oli rakennettu töyräälle,
vähäisen järven rannalle. Muutamia kivenheittoja talosta oli aukea meri,
ja sen sinertävä pinta pilkoitti sieltä ja täältä tuuhean kuusikon lävitse.
Tämä talo miellytti Niemen ukkoa, ja hän olisi halusta ostanut sen,
saadaksensa pojallensa isomman tilan, kun hän kerran oli isännäksi
tuleva, mutta Kuuselan isäntää ei haluttanut taloansa myydä; hän oli
hyvissä varoissa, niinkuin Niemen ukkokin, niin ettei hänen ollut
mitään pakkoa erota talostaan. Mutta Niemi oli nyt kerran saanut sen
päähänsä, että nämät talot olivat yhdistettävät, ja hän läksi eräänä
päivänä taas Kuuselaan kauppaa tekemään. Hän korotti hintaa
ehtimiseen, vaan viimein sanoi Kuusela:
»Taloni on minulle rakas, enkä siitä luovu, mutta ottakoon poikasi
tyttäreni vaimoksensa, silloinpa tulevat he kerran molempain talojen
omistajiksi. Sepä on varsin niinkuin Jumalan säätämä, koska sinulla on
ainoastaan yksi poika ja minulla yksi tytär.»
»Hm, en tuota ole vielä ajatellutkaan, koska poikani vasta on 21
vuoden vanha, mutta ei saattaisi olla hullumpaa.»

»Kaisu meidän on hyvä lapsi, vaikka hän on vähän jolsa muodoltaan»,
sanoi Kuusela, »ja pari vuotta hän on myös Mikkiä vanhempi, mutta
eipä tuo mitään tee.»
»Ei teekkään. Täytyypä