Kotikuusen kuiskehia | Page 2

on talo, ja jospa se maailmassa olisi poikani oma, sep? vasta olisi sopivaa.?
?Kyll?p? onkin se kaunis talo, niinkuin Niemikin, mutta onhan meill? t??ll? tarpeeksi tilaa, mit? is? enemm?st? huolii.?
?Poikani, sin? ehk? joudut naimisiin, enk? silloin vaimoasi t?nne tahdo; min? vaadin paljoa, tunnen sen, eik? siit? olisi mit??n hyv??, ett? asuisimme samassa talossa, ja jos olisit kaukana -- sit? en kest?isi, sill?, poikani, vaikka olenkin kova, niin sin? olet kumminkin ainoa, jonka vuoksi viel? t??ll? el?? tahdon.?
Mikki oli vaiti ja kuunteli tarkasti is??ns?, vaan ukon puhuttua h?n sanoi: ?Is?ni, ei ole minun kiirutta naimisiin, eip? is?k??n nuorena nainut.?
?Siin? ei sinun ole is?st?si esimerkki? ottaminen; parempi olisi ollut ja enemm?n olisin rakastetun ?itivainajasi mieleen taipunut, jos olisin nuorempana nainut, ja 'silloinpa sepp?kin takoo, kuin rauta on kuumana, ja rakkaus sy?mmihin syttyy ain' nuoruuden aikana'?.
Mikki katseli kummastuen is??ns?, joka tavallista enemm?n oli puhunut, ja h?nkin nyt paremmin rohkeni suoraan jutella is?ns? kanssa. Silm?ns? olivat kirkkaat, kun h?n v?h?n punastuen sanoi: ?Is?ni, kun min? otan vaimon itselleni, niin pit?? teid?n olla h?nellekin is?n?, niinkuin minulle; h?n hellii teit? niin, kuin olisitte h?nen oma is?ns?, ettek? voisi toivoa kenenk??n tekev?n ty?t paremmin, kuin h?n ne tekee, ja h?n on oleva se kukkanen, joka kotomme kaunistaa. Mik? on teid?n kotonne, on my?s oleva meid?n kotomme, ja vanhoilla p?ivill?nne h?n on teit? hoitava.?
Nytp? Niemen ukko sai suuret silm?t, h?n n?ki ja kuuli, kuinka innokkaasti Mikki puhui, ja aavisti, ettei Mikin syd?mmess? ollut kaikki vallan entisell??n. ?lieneek? Kuuselan Kaisu jo poikaani miellytt?nyt? Sep? olisi hupaista?, ajatteli ukko; vaan samassa h?n muisti, miten Mikki oli vakuuttanut, ettei kukaan talon t?it? paremmin tekisi kuin se, joka h?nelle oli vaimoksi tuleva, ja Kaisu oli v?h?n k?mpel?, ja hidas -- eip? se ollut h?n. ?Ei?, arveli ukko, ?rakkaudesta vain minua kohtaan poikani noin l?mpim?sti puhui.?
Niin luuli ukko. Jos h?n olisi tehnyt yhden ainoan kyselm?n pojallensa t?ss? asiassa, niin olisi h?n saanut tiet??, kuinka h?n oli hairahtunut. Mutta ukko j?tti sen asian sillens?, sanoen:
?Sinun t?ytyy menn? huomenna aamulla Kuuselaan kuulemaan, joutavatko maanantaiaamuna tulemaan kalamajoille.?
?Menen kyll? kernaastikin?, vastasi Mikki iloisesti; vaan ukko katseli h?nt? tarkasti ja l?ksi sitte pois mumisten itseksens?: ?Kumma, miten h?n nytkin tuli iloiseksi, kun Kuuselaisten kanssa kalastamaan menn??n, eik? muita talontytt?ri? ole likimaillakaan. Mutta Lyyli -- ei, mit? viel?, k?yh? tytt?rentukka ja minun rikas komea poikani, se ei sovi, rikkaan pit?? Mikin vaimon olla.?
N?in ajatteli Niemen ukko ja l?ksi tuvan takana olevaan kamariinsa, luullen, ett? rikkaus oli h?nen lapsensa paras onni.

2. KUUSELAN KUKKA.
Aurinko paistoi kirkkaasti pyh?aamuna, kun Mikki riensi mets?n l?pi Kuuselaan viev?? pient? polkua pitkin. Mets? oli kaunis; aamukaste kimmelsi kuusen oksilla, tuhansia lintuja lauleli mets?ss?. Polkua katkaisivat aina v?limmiten pienet iloisesti lirisev?t merenjuovat, joiden poikki oli muutamista p?lkyist? tehty siltoja, mutta Mikki ei siltojen yli mennyt, vaan hypp?si kivelt? kivelle ja p??si niin noitten porisevien juovien poikki; h?nt? viel? lapsetti, ja iloisena h?n riensi Kuuselaa kohti. Tultuansa sinne h?n meni tupaan, jossa Kuuselan v?ki juuri oli eineell?; is?nt? itse istui p?yd?n p??ss?, ja h?nt? vastap??t? istui Kaisu, mutta is?nt? nousi heti, sanoen iloisesti:
?Hyv?? huomenta, naapuri! Mit?s nyt kuuluu? Kaisu, mene tuomaan oluthaarikka ja tarjoo meid?n nuorelle naapurillemme.?
Kaisu nousi punastuen ja meni mielihyvill??n kotikaljaa tuomaan sorealle Mikille, mutta Mikki sanoi: ?Ei, istukaa rauhassa, minulla vain oli v?h?isen asiaa, sill? nytp? alkaa kalansaalis, ja me puolestamme olemme valmiit huomenna menem??n merelle, jos teid?n vain sopii tulla.?
?Kyll? me tulemme?, vastasi Kuusela, ?mutta, Kaisu, kraatarin Lyylin t?ytyy my?s sana saada. Noh naapuri, juoppas nyt meid?n Kaisun tekem?? vaahtoavaa olutta.?
Kaisun vaaleat silm?t tirkisteliv?t mielihyv?ll? Mikki?, ihonsa hohti punaiselta h?nen pellavankarvaisen tukkansakin l?vitse, ja hymysuin otti h?n tarjotun oluthaarikan vastaan, kun Mikki, antaen sen takaisin, sanoi oluen olleen hyv??.
Mikki j?tti nyt hyv?sti, lausuen: ?Min? menen kraatarit?din luo ja samalla kyll? Lyylille vien sanan, ett? h?nen on tuleminen kanssamme nuotalle.?
?Hyv?, hyv??, vastasi Kuusela, ja Mikki l?ksi.
H?n meni Kuuselasta meren rannalle p?in. Iloisena h?n kulki, sill? t?m? polku oli h?nelle rakas ja vanha tuttu aina h?nen lapsuutensa ajoista. Nyt h?n oli ehtinyt rannalle, jonka reunoja aukean Pohjanlahden aallot kastelivat. Rannalta muutaman sylenmitan p??ss? oli sile?ll? nurmella pieni punaiseksi maalattu m?kki, jonka v?h?ist? ruohopihaa kaksi lehev?? pihlajaa varjosi. N?itten pihlajain siimeksess? oli Mikki monta kes?ist? p?iv?? viett?nyt, sill? t??ll? h?n k?vi lapsena ?kraatarit?din? luona lukemassa.
M?kin asukas oli r??t?lin leski. H?nen miehens? oli el?ess??n rakentanut huoneen itsellens? Kuuselan maalle ja teki siit? vuokraksi Kuuselalle kaikki r??t?linty?t, mit? is?nt? tarvitsi. R??t?li itse oli jo kauan maannut turpeen alla, vaan leski eli kraatarit?ti (niin h?nt? tavallisesti mainittiin) asui viel? m?kiss? ja teki apup?ivi? Kuuselaan, aina kun niit? vaadittiin. Kotonaan h?n teki r??t?linty?t? sek? opetti lapsia ja tuli ty?ll??n hyvin toimeen.
Kraatarit?din luona oli Mikkikin k?ynyt lukemassa, kunnes osasi aapisensa, katkismuksensa ja piplianhistorian; muuta ei t?tik??n taitanut. Lomahetkin? Mikki oli saanut v?h?isess? ruohopihassa leikitell? kraatarit?din ainoan tytt?ren pienen Lyylin kanssa. Tuossapa oli pihlajain alla samat lavitsat viel?, joilla h?n lapsena oli kev?tiltoina istunut aurinkoa katsellen siksi, ett? n?ki mihink? se levolle meni;