Koti | Page 9

paljon ep?suosiota. Eritt?in olivat lapset mieltyneet er??seen kuvaan, joka kuvasi naista polvistuneena ruusupensaan luona poimimassa siit? kukkia, ensin kuitenkin laskettuaan vieress? olevalle haudalle lyyryns?.
?Oi, miten h?n on suloinen, miten ihmeen kaunis!? Petrea ei voinut k??nt?? silmi??n siit?, jota kandidaattikin n?kyi is?nylpeydell? katselevan, se kun oli h?nen pienen kokoelmansa kaunistus.
Tavallisesti lapsiparvi iltasin meni nukkumaan kello kahdeksan, joka seikka kerran saattoi iltavirkun Petrean lausumaan, ett? ?y? on kuitenkin pahin, mit? Jumala on luonut?. Palkaksi siit? keksinn?st? Viisu loi h?neen nuhtelevan katseen ja sanoi: ?ei saa puhua sill? tavoin!? Mutta t?m?n merkkip?iv?n kunniaksi lapset saivat luvan sy?d? illallisensa vanhempien seurassa ja valvoa yht? kauan kuin muutkin.
T?m? lupaus, kandidaatti, maalaukset, kaikki oli vallan omiansa kovasti elvytt?m??n lasten elinvoimia. Rohkenipa Petrea p?yd?ss? keitetty? kanaa sy?dess? ehdottaa kandidaatille, ett? vet?m?ll? rintakoukkua arpoisivat naisen ruusupensaan luona, jolloin h?n -- jos onni olisi h?nen puolellaan -- korvaukseksi piirustaisi kandidaatille taulun, joka kuvaisi jonkinmoista temppeli?. Viisua n?ytti ehdotus vallan h?vett?v?n ja h?n pudisti moittien pient? viisasta p??t??n siskolleen. ?iti vakavasti vastusti Petrean ehdotusta. Petrea rukka punastui ja n?kyi hieman h?pe?v?n, kun ?iti h?nt? nuhtelevasti katseli, mutta toinnuttuaan ensi h?mm?styksest?, oli kandidaatti kyllin hyv?luontoinen iloisesti suostumaan ehdotukseen ja innokkaasti v?itt?m??n, ett? asian piti menn? menojaan. H?n mittasi silminn?ht?v?n tarkasti sormen-sijan pituuden ja kun h?n oli ?lukenut kolmeen?, piti vedett?m?n! ?iti toivoi salaa h?nen asettavan niin ett? itse voittaisi. Mutta ei! huippulasta, p??puoli j?i kun j?ikin Petrealle, joka vallan huudahti ilosta. Illallisen j?lkeen vanhemmat kovasti vastustivat vedon maksamista, mutta kandidaatti piti puoliaan niin iloisesti ja innokkaasti, ett? -- asia j?i sikseen ja Petrea, onnellisin kuolevaisten joukossa, sai omanaan vied? pois ruusupensaan luona polvistuvan, mutta h?n sai sit?paitsi ?idillisen varoituksen, joka seoitti monta kyynelt? h?nen ilonsa maljaan. Kandidaatti oli kuitenkin yst?v?llisyydell??n lapsia kohtaan eritt?in miellytt?nyt vanhempia.
?Ken tiet???, sanoi Elise miehelleen, ?ehk? h?nest? viel? tulee oikein hyv?. Kyll?h?n h?nell?kin on vikansa, mutta kai h?nell? on hyv?tkin puolensa. H?nen silmiss?ns? ja ??ness?ns? on jotain eritt?in miellytt?v??. Mutta tuosta peiliin katsomisesta meid?n todellakin t?ytyy vieroittaa h?nt?.?
?Min? luotan yst?v??ni B:hen?, vastasi laamanni. ?Kyll? h?nell?kin on arvonsa. Tuon turhamaisuuden ja keikarimaisuuden me kyll? aikaa my?ten saamme h?vi?m??n. Kyll? h?nest? viel? tulee oiva mies! Elise kulta, ole sin? vaan yst?v?llinen h?nelle ja laita niin, ett? h?n tuntee olevansa meill? kuin kotonaan.?
Lapset makuukamarissaan arvostelivat my?skin kandidaattia.
?Minusta h?n on paljon kauniimpi kuin is?!? lausui pikku Petrea.
?Minusta?, lausui nuhtelevasti Viisu, ?ei kukaan voi olla is?? t?ydellisempi!?
?Tietysti ei, paitsi ?iti!? huudahti Eeva vuoteeltaan.
?Ah!? lausui Petrea, ?min? pid?n h?nest? niin paljon; h?n on antanut minulle tuon kauniin taulun! Tied?ttek? mink? panen sille nimeksi? Ruusu on h?nen nimens? ja min? kerron teille h?nest? pitk?n sadun! Oli kerran...?
Kaikki siskot h?ristiv?t korviaan, sill? Petrea osasi kertoa hauskempia ja parempia juttuja kuin kukaan heist?. He sanoivat sen vuoksi kesken??n Petrean olevan eritt?in taitavan, mutta Viisu pelk?si kovasti Petrean saavan vihi? siit?, jonkat?hden h?n nytkin osoittamatta v?hint?k??n ihastusta kuunteli Petrean kertomusta, joka kuitenkin oli kyllin j?nnitt?v? pysytt??ksens? pient? kuulijakuntaa valveilla puoliy?h?n asti.
?Kuinka nyt k?ynee minun hillovarastoni?? arveli Elise itsekseen, n?hdess??n sit? paljoutta, jota kasattiin kandidaatin lautaselle. Mutta kun h?n illalla n?ki pikku Gabriellen tuttavallisesti ja vapaasti repiv?n kandidaattia kiharoista, kun h?n n?ki h?nen ottavan osaa lasten leikkeihin, siten antaen niille enemm?n arvoa, kun h?n n?ki h?nen, varustettuna suurella paperit?tter?ll?, jonka nimitti ?sakottajaksi?, hosuvan niit? lapsia, jotka laskivat v??rin, sill? her?tt?en mit? suurinta innostusta ja riemua, silloin h?n ajatteli: ?sy?k??n h?n hilloa niin paljon kuin suinkin jaksaa; kyll? min? pid?n huolen siit?, ettei sit? milloinkaan puutu.?
Jos kandidaatin osakkeet nousivat yhdell? taholla, niin joutuipa h?n toisaalla yh? huonompiin kirjoihin. Pirkko, jonka hallussa oli osa talon ruokavaroista, alkoi n?ytt?? sek? suuttuneelta ett? huolestuneelta. Pari p?iv?? h?n oli mit??n virkkamatta, mutta er??n? iltana h?n lausui rouvalle pienen pystynen?n sieramet levein?:
?Armollinen rouva, teid?n t?ytyy vast'edes antaa keitt?j?lle kahdenkertainen annos kahvijauhoja, sill? on mahdoton tulla v?hemm?ll? toimeen, jos edelleen k?y samalla tavoin. H?n, maisteri, juo koko pienen kannullisen aamusilla. En ik?n?ni ole n?hnyt semmoista kahvins?rpij??!?
Seuraavana iltana uusi onnettomuuden sanoma. Vihaisen n?k?isen?, silm?t s?ken?iden Pirkko valitti:
?H?n ei ole yksist??n kahvins?rpij?, vaan my?skin vasikka ja korpunpureksija. Mit?p? sanotte, armollinen rouva? Eilen t?ytin vehn?skorin ja t?n??n se on melkein tyhj?; ainoastaan kolme korppua ja muutamia muruja j?lell?! Ja ent? kerma-astia -- niin, se on jok'ikisen? aamuna tyhj???
?No, hyv? Pirkko, onhan hyv?, ett? h?nelle maistuu!? vastasi Elise v?ltt?en ja rauhoittavasti.
?No, Herra varjelkoon! Nyt on h?n viel? lis?ksi sokurihiiri!? valitti vanha Pirkko parin p?iv?n kuluttua. ?H?n varmaankin panee v?hint??n parikymment? murua kuppiin, muutenhan h?n ei niin pian saisi sokuriastiaa tyhj?ksi. Minun t?ytyy taasen, armollinen rouva, pyyt?? sokuriarkun avaimet, t?ytt??kseni j?lleen sokuriastian. Jumala antakoon kaiken riitt??!?
Pirkon oli lupa sanoa paljon, sill? h?n oli jo vanha siin? talossa, h?n oli hoitanut Elise? lapsena ja rakkaudesta h?neen seurannut h?nt? h?nen j?tt?ess??n is?n kodin, ja sit? paitsi h?n oli lapsille verraton hoitaja; mutta kun noita valituksia alituisesti uudistui, niin Elise viimein sanoi h?nelle vakavasti:
?Pirkko hyv?, anna h?nen sy?d? ja juoda mielens? mukaan, moittimatta sit?. K?ytt?k??n h?n p?iv?ss? vaikka koko naulan kahvia ja sokuria,