Korpelan Tapani | Page 6

se vihaa lastaan. Siit?h?n ei ole Jumalan edess? vastuuta, kun koettaa ohjata ihmisten polulle hyv?ll? ja pahalla mink? vaan voipi. Ja sanotaanpa niinkin, ett? silloin vitsa pit?? v??nt?? kun v??ntyy. Ja yritt?nytt? ei laiteta?, puhua laapotteli ?iti ja huokaili vahvasti.
Er?s vieraista sanoi, ett?
?elk?? tyhj?? huolehtiko Tapanista. Siit? ei viel? tied? ei uuta eik? aata. Se vaan on p??asia, ett? on vilkasluontonen, niin silloin siin? on vara mist? l?hte?, sitte kun se mieheksi joutuu. Vaan joka on jo tyhm? lapsena, niin se ei sen viisaammaksi tule aikuissakaan. Eih?n tuonikaan tyhj?st? saa, eik? tauti p??st? paljaasta. Ei tyhj?st? voi j?rkik??n kehitty?.?
Niin puheli vieras aivan kuin minun puolestani ja sanoi viel?, ett?
?N?htiinp? tuo Pekolan Risto. Siit? nyt mustilaispojan kokosena ei luullut tulevan ei kolmen koiran sy?tt?j??, vaan kyll? se nyt miehest? moukasee. Se ei olekaan jokaisen r?k?nokan narrattava.?
?Mik? tuo nyt on Pekolan Risto? Suruton miehen roikale. Kyll?h?n sill? on sit? maailman viisautta, vaan kyll? taitaa Jumalan edess? lyhyeen loppua viisautensa. Ja sep? se juuri onkin, ett? nuorena pit?isi ihmislapsi saada vakautumaan ja pois silt? maailman hurjalta tielt? vierautumaan. Ja ensimm?inen ehto on se, ett? lapsen pit?? nuorena oppia rakastamaan vanhempiansa. Joka sen k?skyn rikkoo, niin se rangaistaan kolmanteen ja nelj?nteen polveen. Min? pid?n sen muistossani eik? meid?n lapset saa olla niin vallatonna kuin Pekolan Risto poikasena. Ja niinp? ei poikasena ole paljon jalkansa jatkuneet, kun viel? pyh?illat l?i koppia ja kirppasilla r?iki kyl?n poikaviikarien kanssa. Kaunis kunnia t?m?! Viel? te viitsitte lasten kuullen sen miehuutta ylist???, puheli ?iti oikein tosissaan.
Mutta min? kun kuulin, ett? ilosuus kelpaa vieraille, niin tulin vaan ilosemmaksi ja tein kaikenmoisia sukkeluuksia. Muun muassa otin laudalta pikkusen harmajan lankaker?n, solmisin sen purkautumattomaksi ja j?tin siihen jukkoa parin kyyn?r?n verran. L?hdin sit? sitten vetelem??n siin? luulossa, ett? ehk? kissan poika huomaa, kun n?kyy nyt olevan niin leikkituulella. Eip? pitk?lt? tarvinnut vet??k??n ennenkuin kasahti pienonen harmaa el?v? sen ker?n kimppuun, otti sen hampaittensa ja k?p?l?ittens? v?liin, kemmahti sel?lleen, l?i painia sen kanssa, potkia riksutti taivasta kohti, kipruili ja mulkerehti. Siit? hypp?si kahdelle jalalle, taas paiskausi sel?lleen ja potki ja telusi ker?n kanssa, ja aina k?vi sen innolle kun min? hiljalleen nyk?sin sit? ker??. V?list? heitti irti, loikastausi v?h?n syrj??n, vaan kun min? liikutin ker??, niin silloin ropsahti taas kynsin hampain siihen k?siksi ja telkkusi ja m?iki sen kanssa, ett? vanha kissakin tuli siihen yhteen nujuun toiseksi s??ksi. Ja sitte siin? vasta el?m? rupesi lent?m??n, kun ne yhdess? rupesivat kemuamaan. Se nauratti jokaista vierasta, ett? katketa olivat, ja kutkutti se minuakin aivan syd?nt? my?ten. Joku vieraista sanoi, ett?
?kyll? tuo poika hoksaa ne lystipaikat.? Vaan silloin tuli ?iti ulkoa, mulautti minuun silm?ns? kuin kellokaslehm? siihen, jonka h?n on saanut pelkonsa alle ja tahtoo, ett? pit?isi siirty? tielt? pois. ?iti ?rj?si, ett?
?joko sinulla taas on muuan piruus siin? harjoitettavana? ?ly?tk? vai tahdotko h?nt?luusi p??lle.?
Silloin piti totella. Menin isois?n viereen rahille istumaan.
?Lyhyelt? on virsi kaunis?, sanoi isois? ?idille, joka rupesi yh? jatkamaan riitely??n.
Vaan en min? siin? malttanut kauvan istua, l?hdin k?velem??n ulos vet?en j?less?ni sit? lankaker?? toivossa, ett? kissa ehk? sen huomaa ja tulee j?less?. Silloinpa juoksi Samppa j?lkeen ja polki ker??, ett? katkesi jukko. Suututti se minua. Min? pukkasin h?nt? ja ry?stin pois ker?ni. Samppa rupesi itke? v?rn?tt?m??n. Samassa tuli ?iti, jauhoi tukkaani, niin ett? s?kenet silmiss? vilisi, otti ker?n ja antoi Sampalle, joka sit? katseli kuin pulliaishaukka kiiluvin silmin ylpe?n? voitostaan. Vaan vieraista muuan sanoi, ett?
?nyt oli tuon toisen pojan syy, ei olisi pit?nyt Tapania kurittaa.?
?Tapanin pit?? huimemmalleen antaa per??n. Mit?s rupesi koko peliin. Muistaa vasta istua tyyness?. Ja ei ole sit? vailla, ett? niist? joutavista ei olisi kielletty, kyll? se on saanut muistipaloja useammat kerrat. Mutta oikean ihmisen tavalla se ei kyll? pysy siunaaman aikaa. Sen on jo lapsena saanut sielun vihollinen riivata ja sokaista, ett? ei anna kuritustakaan totella. Toisia lapsia niit? ei ole tarvinnut monta kertaa piiskata el?ess??n, vaan n?ettep? miten ne ovat vakaat kuin vanhat ihmiset. Jo sit? on lysti n?hd? tuommoista lasta kuin tuokin Katri on. Se ei ole ik?n??n s?rkenyt korvia ei vanhemmiltaan eik? muilta.? Syv?sti huokaellen meni ?iti asioilleen.
Vaan ?idin nuhdesaarnaa en saattanut ottaa omakseni.

VIII.
Mets?ss? isois?n kanssa.
Isois?ni j?i meille. H?n oli ollut syntym?kyl?ss?ni ruotilaisena kaiken aikaa, mink? me olimme olleet sielt? poissa. Nyt pitk?st? kotvasta kyl?ili poikansa kotona. Er??n? p?iv?n? h?n alkoi tuumailla, ett?
?ruvetaanpas me kaimakset lintuja pyyt?m??n. Niinh?n sanotaan, ett? ei tule liha linnun pyyt?m?tt?, kala jalan kastumatta.?
?Ei ole teiss? linnunpyyt?j???, sanoi is?ni. ?Meid?n lintumaat ovat siksi kaukana.?
?Kyll? me ne taipaleet viel? jaksamme kulkea, ja eih?n meill? olekaan piiskaa laidalla. Kuletaan mik? jaksetaan ja sitte lev?hdet??n?, sanoi ukkeli.
Aamulla p??tettiin l?hte?. Minua ei tahtonut nukuttaa, niin oli hyv? mieleni, kun p??sin vieraan kanssa niin hupaiseen ty?h?n. Aamusella kun l?hdettiin aijottuun ty?h?n, niin mieli tuntui olevan v?h?n paremmalla sijalla. Min? hyppelin ja lentelin kuin siipiorava, silkoilin sinne ja t?nne, juoksin edes ja taakse kuin mets?koira. P??stiin sitte mets??n, ja siell? rupesi ukko niit? pyyd?ksi? tekem??n ja min? autoin