Korpelan Tapani | Page 2

se on tuossa vieraan vasussa??
?Pieni poika?, sanoi ?iti. ?Tuo vieras oli sen l?yt?nyt saunan sillan alta.?
?Viepik? se pois mukanaan?? kysyin v?h?n pelossani, ett? jos tuo vienee sen l?yt?k?isen.
?Ei suinkaan se vie?, sanoi ?iti. ?Eik? tuo antane minulle tuota.?
Vieras naurusuin toi sen vasun ?idin viereen.
Kun n?in ett? se annettiin ?idille, niin aloin houkutella sit? vierasta hakemaan toista minullekin. Vaan ?iti sanoi, ett?
?pidet??n yhteisesti t?m?. Saat veikoksesi.?
?Pidet??n?, sanoin v?h?n verran ilossani ja aloin koetella etusormellani pienen pojan nokkaa ja poskia. Se oli minusta niin mieluinen, yht? mieluinen kuin puuhevonen, jonka Pekka oli minulle tehnyt siell? toisessa talossa. Sit? hevosta min? sille n?yttelem??nkin heti, vaan eih?n tuo sit? n?hnyt. Huuti ja melusi vaan. Kuitenkin oli se minusta mieluinen.
Joka p?iv? min? palasin sen ??reen ja pakkausin hypel?im??n, niin ett? usein minut pois py?r?hytettiin ja ?iti sanoi:
?Ei se ole sinun leikkikalusi.?
Kului muutamia aikoja, niin alettiin sit? pient? ihmist? sanoa Sampaksi ja vallattiin minulta k?tky sille Sampalle. Ja silloin muuttui asia. K?tkyest? en tahtonut luopua, kun se oli mielest?ni minun omani. Ja siin? olin tottunut nukkumaan, niin muualla mielest?ni en saattanut nukkua ollenkaan. Juonittelin vaan sen k?tkyen t?hden, ja joka kerran kun Samppa pantiin siihen nukkumaan, niin k?vi kateekseni, ett? teki mieleni ajamaan se pois. Ja useinpa sattuikin ett? h?iritsin h?nen untansa, kun silm? sattui v?lttym??n vanhemmilta.
Alettiin pakottaa minua souattamaan, muka kun olin siihen toimeen kaikkein joutilain koko talon rahvaista, sill? Katrinkin piti tehd? muuta. Ja se kun oli minua souvattanut, niin oli saanut osansa sill? kuitatuksi. Souvatus oli minusta vasten mieleen, kun oli kannemielt? k?tkyen p??lt?. Ja tuntui tuskalle olla k?tkyen korvassa, kun siin? piti olla alinomaa. Ja tuska tuli ylimmilleen, kun alkoi pakkautua uni ja n?lk?kin apumiehiksi. Ei ollut minusta silloin en?? mieheksi lapsenlikan teht?viss?. Vaan silloinpa sanottiin tiukasti, ett? piti ruveta pysym??n paikoillaan, ja sanan vahvikkeeksi ilmausi sein?n rakoon vesan latvoja, jotka kaiket p?iv?t vouhottivat siin? muistuttamassa: Tapani souvata Samppaa! Meni mielest?ni liiaksi poikkiloimeen, ett? piti minulta ry?stetyss? k?tkyess? ruveta alituiseen toista tuudittamaan. Vaan siin? ei auttanut mik??n kuin: k?yd? k?sketyn piti.

III.
Minua piiskataan.
Sein?n raossa vouhotti parin kyyn?r?n pituinen karahka, jolla vahvistettiin p??t?s, ja kuin ei ollut yhdest? kerrasta apua, niin annettiin toinen kerta, joka tepsi. Vaan yh? sit? sent??n tuli v?linpit?m?tt?myytt?, kun sattui silm? v?lttym??n. Siskoni rupesi kieli? kantamaan vanhuksille, ?idille eritt?inkin, ja minua ropotettiin selk??n ja sanottiin, ett?
?sent?hden sinua kiusataan my?t??n yksin??n souvattamaan lasta, kun sin? olet niin tottelematon. Kun olisit n?yrempi, niin annettaisiin Katrinkin souvattaa vuorollaan. Vaan kyll? sin? saat nyt olla yksin?si.?
Sep? vaikutti Katriin hyv??, kun n?ki, ett? minua ruvettiin kurittamaan aina kun h?n kanteli ja kertoi vikojani vanhuksille. H?n alkoikin kerta kerralta lis?t? ja lis?ysten kanssa vied? ?idille. T?st? pilausikin v?limme sikseen. Min? koettelin salak?hm?ss? k?sirysyll? kostaa sit? Katrille, vaan eih?n siit? tullut kahta valmista, kun olin niin paljon nuorempi. Mutta syd?n ei ollut sen sulempi: koettaa sit? vaan piti, tuli tuohta tahi malkaa, k?vi syvin tahi matalin. Vaikka Katri voitti, niin oli h?n heti valmis kantelemaan minun ilkeyksi?ni, josta hetikohta tukkani p?lisi. Vaan siit? ei ollut apua kuin siksi aikaa.
Katri kun oppi siihen, ett? ?iti uskoo kaikki h?nen sanansa, niin rupesi k?ytt?m??n leikkikalunaan minun pahaa syd?nt?ni. Aina n??ritti ja kiusasi minua, ett? sai suuttumaan, ja siit? h?n ?idille sanomaan. Niinp? er??nkin kerran olin Samppaa souattamassa ja siin? vuoleskelin puikkoa k?rkiniekalla puukolla, kun Katri taas tapansa mukaan h?rn?si ja lupasi l?hte? ?idille sanomaan jotakin ilkity?t?ni ja menikin jo juosten pihalle. Silloin pisti vihakseni, ett? viritin puukon h?nen j?lkeens?. Puukko sattui k?ym??n jalkaan ja teki v?h?sen haavan. Nyt olikin syyt? ja hyv? todistus. Silloin n?ytti asiani olevan sill? kannalla, ettei v?hill? selvi?, kun ?iti tuli kouran t?ysi varpuja toisessa k?dess? -- ei isojen asioitten aikana piisanneet pirtiss? olleet kuluksi pieksetyt vitsat. Tuli s?ihki ?idin silmist?, kasvot olivat vihasta punaset. Kun alettiin paljaaseen selk??ni ravistaa sill? varpukoprajaksella ja viel? tukasta py?ritt??, koski niin kipe?sti, ett? py?rryin nimeni tiet?m?tt?m?ksi. Kuinka kauvan lie sit? kylpy? kest?nyt ja mit? lienee tehty, en osaa sanoa. Her?sin vaan kuin unesta ja py?rin maassa makkarana, tuskissani kirkuen ja voivotellen, kun koko ruumiini paloi kuin tulessa. V?h?n toimeta kun aloin, niin ?iti alkoi vannottaa, etten vasta olisi niin tottelematon. Vaan tuskat olivat niin ankarat, etten voinut puhua. Mutta ?iti uhkasi uudestaan piiskata. Silloin nousi tuska mieleeni, kun tiesin ett? ilman en p??se enk? mitenk??n saattanut ruveta anteeksipyynt??n. Py?rryin uudestaan. Kun toimesin v?h?n, alkoi ?iti sit? samaa virtt??n. Tosin siin? ei olisi ollut pitk? l?ksy, sanoa vaan: annahan, ?iti kulta, anteeksi, en vasta tee semmoista. Mutta niitten sanain sanominen oli vaikea. Muu kun ei auttanut, niin huulillani ne h?p?tin ja halasin ?iti?. Siihen luuloon kuitenkin j?in, ett? minussa ei ollut syyt? ollenkaan, ett? liiaksi viattomasti sain k?rsi?.
Katkeamaton viha istuutui syd?mmeeni siskoani kohtaan, ja yh? h?n osasikin sit? kartuttaa. Eik? se ollut kiitett?v? sopu Sampankaan kanssa. Pakostahan sit? piti hoitaa silloin kun olivat n?kem?ss?, vaan kun lie kahden j??ty, niin sai el?? omillaan. Min? pojan kiles en malttanut pysy? siin?