Korpelan Tapani

Korpelan Tapani

The Project Gutenberg EBook of Korpelan Tapani, by Heikki Meril?inen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Korpelan Tapani Kuvaus kansan el?m?st?
Author: Heikki Meril?inen
Release Date: August 15, 2005 [EBook #16533]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KORPELAN TAPANI ***

Produced by Tapio Riikonen

KORPELAN TAPANI
Kuvaus kansan el?m?st?
Kirj.
HEIKKI MERIL?INEN
Werner S?derstr?m Osakeyhti?, Porvoo, 1905.

I.
Itkin muistooni ensi kerran.
Huonemiehin? oli oltu, vaan nyt muutettiin toiseen taloon, joka oli omaksi ostettu. Se oli suuren j?rven toisella puolen.
Muistan kun muutettiin sinne. Oli silloin maailmankaato tuisku ja kirmakka pakkanen. Keskell? j?rve? alkoi minua palella kipe?sti jotta valitus p??si. Taloon ajettiin ja kyytimies, lyhyenl?nt?, paksunlainen miehen tallukka, kantoi minut l?mpi?m?ss? olevan savupirtin pankolle l?mmittelem??n. Siin? h?n minut selvitteli vanhain ikikulujen raanuremujen seasta p?iv?n valoon kuin linnunpojan munasta. Sitte h?n piteli uuninpaisteessa pieni? k?si?ni, joita heti rupesi kynn?r?im??n ja tikkuilemaan, jotta luulin joka sormen poikki katkiavan. Min? itke? nirrittelem??n ja itkin muistooni ensikerran t?m?n mailman vaivoissa. Pekka, se kyytimies, puheli lirkitteli, etten itkisi. Sormellaan viittasi uuniin ja sanoi: ?Katsohan.?
Puut palaessaan paukkuivat ja r?s?hteliv?t ja punaset tulikielet niin liukkaan n?k?sesti nuoleskelivat uunin mustaksi savustunutta otsaa. Min? sit? j?in katsomaan suu auki ja unhotin itkuni. Kun nyt Pekka otti riepupalan ja pyyhki silmist?ni kyyneleet, niin olin taas niinkuin en olisi itkenytk??n. V?h?n viel? n?pisteli sormia, vaan en tuosta ollut mill?nik??n. Pekan hyvyys teki minut iloseksi, jotta aloin puhella ja naureskella ja leikeiss?ni tartuin tormailin Pekkaa partaan. Pekka muka vikisi kun min? vedin, ja se nauruani kutkutteli.
Sikseen se piti j?tt?? pian se leikki, sill? l?hdettiin taipaleelle. Pekka k??ri minut ryysyihin kuin ev?skukon ja kantoi rekeen. Ja kun h?n sitte minut taas suoritti k??reist?ni er??n pirtin lattialle, niin sanoi, ett?
?t?ss? on nyt kotisi.?
Pirtti oli hyvin pime?, ettei keskip?iv?ll? tahtonut tuletta n?hd? ja tuntui se ik?v?lt?. Akkunat olivat painuneet penkin tasaan. Useampi ruutu oli tuohen ja p?reen palasista, ja joka oli lasista, niin se oli paksussa karstasessa j??ss?, niin ettei siit? ulos n?hnyt. Vaan se minusta oli hupasta, sill? noissa j??tyneiss? ruuduissa oli hyv? leikkipaikka. J??t? kun sai kynsi? raapustella ja sormellaan hautoa reiki? siihen, niin se oli niin hauskaa, etten alussa muuta tehnytk??n. Vaan siit? minut h?tyytettiin pois, ?iti h?tyytti, ett? piti leikikseni ottaa muuta.
Pekka, jonka kanssa olin tullut hyv?ksi tutuksi ja joka oli kernas minun kanssani leikkim??n, oli mennyt menojaan takasin. Muut miehet, joita meill? oli, eiv?t ruvenneet leikkiin. Yht? miest? kerran, leikeiss?ni muka, l?in piipun kopalla p??h?n, vaan t?m?p? t?st? ?rteysi ja kiroili. ?iti torui minua ja kurittamaan hommaili, vaan is? sanoi, ett? ?ymm?rt?m?tt?myydess? kai se sen teki.? Niin p??sin siit? enk? en??n koettanut ruveta kenenk??n kanssa leikkim??n. -- Katri sisko oli paljon minua vanhempi, ettei h?nest?k??n ollut leikkitoveria. Niin sain yksin?ni puuhata. Ja ainahan sit? puuhaa l?ytyi ja leikkipaikkaa jos ei muuta niin toista.
Porstuassa oli vesisaavi. Sinne kerran kuikistin yli laidasta. Ja min?p? kummiini, kun sielt? veden alta katsoi minua silmiin lihavanlainen, punaposkinen, ilosen n?k?nen poikamullikka. Min? aloin sille naureskella. Se nauroi minulle samalla tavalla. Minulla oli ristiraitanen, sinipohjanen pusero p??ll?ni, jossa oli leuan alla valkea luunappi, ja sill? toisella pojalla oli samanlainen. Min? koettelin sit? nappia, ett? eih?n liene vaan minulta varastanut. Se koetteli samalla lailla. Min? ojensin k?tt?ni, se ojensi my?s. Min? osotin silm??n sormellani, niin se osotti silm??ns?. Tuo k?vi minun innolleni. Rupesin r?ps?ytt?m??n k?dell?ni vasten h?nen kasvojaan. K?teni k?vi veteen ja silloin s?rkyi se poika siell? saavin pohjassa, ett? yksin? riepaleina heilui vaan veden seassa. Minua rupesi se niin makeasti naurattamaan. Juoksin pirtin ovelle ja siin? nauraa r?hisin, ett? kohona hyppelin. Vaan enp? kauan viipynyt ennenkuin juosta kilmasin katsomaan, ett? s?rkyik? se aivan ij?kseen. Ilokseni n?inkin, ett? poika oli aivan terve ja entist??n ilosempi, silm?t naurun t?hden v?h?n vesiss?. Mutta nytp? niin hyv?? toveria en raskinut s?rke?, vaan tein h?lle kaikenmoisia kujeitani ja nauroimme yhdess?, ett? katketa oltiin. Jopa viimmein huomasin, ett? se poika tulee likemm?ksi kun painan p??ni syvemp??n saaviin. Sit? rupesin koettelemaan, vaan siin?p? kadotin tasapainoni ja molskahdin saavin pohjaan. Pahasti olin ehtinyt kiskasta veden henkeeni, kun ?iti h?t??n joutui. Sen per?st? en kyennytk??n leikin liehuun mink??nlaiseen moneen viikkoon. Sain vaan k?tkyess?ni maata motkottaa.

II.
?Tapani, souata Samppaa.?
Talvinen aamupuhde oli. P?re palaa tuikotti nurkassa pihdiss? ja tuuli huhahteli raskaasti nurkissa, kun her?sin y?unestani vanhassa k?tkylonkamassa. Uneni l?pi olin kuullut kire?t? itkua ja siit? min? her?sinkin. ?kki? selveniv?t silm?ni unesta ja hypp?sin jalan viljaan katselemaan, ett? mik? on liikkeell?. Vaan en huomannut mit??n niin eritt?in ihmeellist?. ?itini makasi ajastuneen n?k?sess? s?nkylotiskossa ja er?s vanhanpuoleinen nainen istui pankolla ja piteli syliss??n pienosta soikeata vasua, jossa oli valkonen riepumytty.
Se vieras sanoi, ett?
?tuleppas, Tapani katsomaan mit? t??ll? on.?
Toista k?sky? en odottanut, juoksin ja kuikistin sinne vasuun. N?in siin? makaavan hyvin pienen punakan ihmisen, juoksin ?idin luo, kysyin h?lt? hiljaa, ett?
?mik?