Korpelan Tapani | Page 9

imel?? kutkutusta, ett? luuli olevan sen kissanpojan povessaan potkimassa. Silloin silpasi ?iti k?dest?ni, l?ksi viem??n pihalle sellaista vilkkaa, ett? varpaat vaan v?list? maahan hippoivat. Tunkion liepeell? sai varpuja kouransa t?yteen, riisui, pani p??ni polviensa v?liin ja ropotti selk??n. Min? koetin kirkua ja r?nky? kuin sy?t?v?, toivoin, ett? vieraat ehk? l?htisiv?t auttamaan, vaan ?iti k??r?si p??ni hameen mutkaan ja tukki suuni, ett? henkik??n ei p??ssyt kulkemaan. En tajunnut paljon t?lle ilmalle, kun h?n minut irti heitti, sill? maailma oli mustana silmiss?ni ja korvat kihisi kuin saunankiuas vett? ly?dess?. Selvitty?ni ja kun olin halannut ?iti? ja sanonut, ett? anna anteeksi, rakas ?iti, niin oli kaikki sovittu. ?iti talutti seurapirttiin istumaan penkille, katsoi is?n kirjasta miss? asti virsi menee, haki sen ja alkoi veisata.
Min? menin karsinasoppeen ja koetin olla tyyness? kuin vahinko loukossa. Vaan en voinut itse?ni hallita, sill? v?liin aina nousi rinnastani kova nikkasekanen puuska. Kuumana viilteli selk?vuoliani ja sekin lis?si syyt? itkuuni. Virsi oli loppunut, niin is? sanoi, ett?
?tuosta Tapani pahasesta ei n?y kalua tulevan, jos sit? ei kovemmasti kuritettane.? Ja minulle h?n ?rj?si: ?Et ole lukenutkaan koko p?iv?n?. Otapa kirjasi!?
Min? en toista k?sky? odottanut, otin aapelukseni ja aloin ??neen lukea. Vaan pelk?sin, etten osaa kyllin hyv?sti, ja kun tiesin olevani entist? ankaramman lain alla, niin ??neni v?kisenkin tahtoi v?rist?. Is? tokasi ?re?sti:
?Mik? siin? kiikastaa, kuin et raittiimmasti saata lukea??
Mutta kun lukuni siit? k?vi yh? sekavammaksi, niin hypp?si is? yl?s penkilt?, tapasi tukkaani ja m?ykytti p??t?ni sein??n, ett? jytisi kuin riiht? puidessa. Hampaat kirahtelivat yhteen is?ll?ni ja h?n rupesi pieks?m??n kuin mielivaivanen. Paljoa en olisi en?? kest?nyt, kun olin vastik??n hengen rajoja my?ten revitty. Sattui kummini, Keskitalon em?nt?, ja kasakka Juho paikalle, niin ett? ottivat k?sist? pois.
Kummilleni kertoivat vanhukset oikein syd?mmen pohjasta l?htev?st? harmista, ett? miten se on kovakorvanen ja miten tuossa seitsenvuotiaassa poikakuotassa on jo saanut ruma henki vallan. Toisia lapsiaan alkoivat kiitell? ja minua vaan laittaa. Kummini aikansa kuunneltuaan virkkoi siihen:
?Min? olin tuon kokosena aivan yhdenlainen ja luulivat kaikki, ettei minusta tule pahastakaan kalua, vaan kalunapa h?nt? on pidetty. Ei sit? viel? tied? tuomita Tapaniakaan, siit? voipi tulla jalompi mies kuin n?ist? nyt kiitett?vist? lapsista, se on nyt viel? uusi kiitt??, kypsi laittaa.?
?itini vastusti, ett?
?kyll?h?n sen nyt jo alkaa n?hd?, ja seh?n on aina, ett? joka ei parane se pahenee.?
Mutta kummin puhe sulostutti el?m??ni. En saata sanoa mink?lainen kappale se oli mielest?ni. Tuli h?n pois l?htiess??n viel? luoksenikin, silitteli p??t?ni ja pyyhki esiliinallaan silmi?ni.
?El? huoli olla mill?sik??n?, sanoi, ?kyll? sinusta mies tulee, kun jalka kasvaa, hammas karkiaa. Osaatko sin? jo lukea??
?Osaan min? v?h?sen?, sanoin nyyhkytt?en. En saattanut oikein asettaa itkuani, vaikka se oli ilosta, kun kuulin ett? minussakin on jotain hyv?n toivon sijaa.
?No, el? huoli itke?, pilaantuu silm?si. Anna hevosen huolla, pitk?jouhen juorrotella! L?hde nyt kanssani kotiin, niin annan sinulle kirjan, koska jo osaat lukea.?
He alkoivat hommata l?ht?? ja min? olin aikeessa l?hte? mukaan, vaan is? sanoi hyvin p??tt?v?isesti, ett?
?Tapani ei saa menn? kyl??n. Kyll? ne siihen ovat oppimassa sittenkin, kun on korva korvan tasalla.?
?Kyll? se on koko her?nnyt, tuo Keskitalon akka?, kuulin ?itini puhelevan heid?n menty??n. ?On se koko kummi ja senlaisen se on h?nkin valan tehnyt kummina ollessaan. Ilke?isi, kelvoton, vied? mieroon siki?n, kun tuossa toinen koettaa paraansa mukaan opettaa ihmiseksi.?
Hetken per?st? juoksutti naapurin poika meille sen luvatun kirjan, jonka nimi oli ?Maunulan Matti?. Siin? kerrottiin er??st? talonpojasta, joka is?ns? kuoleman j?lkeen oli tullut is?nn?ksi ja muutamissa vuosissa juonut ja korttipelill? h?vitt?nyt talonsa ja saattanut itsens?, perheens? ja vanhan ?itins? viheli?isimp??n kurjuuteen. Se oli siis maallinen kirja ja se kannettiin oikein juhlariemulla palavaan uuniin. Katselivat ik??nkuin autuuden ihastuksella, kun kuitenkin t?m?n maailman tuli poltti niin jumalattoman kirjan.

XI.
Lehti? taittamassa.
Olin kahdeksanvuotias, kun muutamana syyskuun p?iv?n? hyvin kylm?ll? it?tuulella l?hdettiin koko rahvaalla lehti? taittamaan. Minulla oli sormi kipe?, etten voinut taittaa, niin pantiin kantamaan j?lest? kotiin niit? lehti?. Vaan se ei ollut helppoa, kun takkaa kantaessa tuli hiostavan l?mmin ja mets??n menness? v?risytt?v?n kylm?, ett? piti juosta palatessaan.
Siell? oli is? jo aina takan tehnyt valmiiksi sill? aikaa, kun olin yht? viem?ss?. Vaan nep? aina kerta kerralta v?syv?lle poika ressukalle eiv?t olleet sattuneetkaan paraiksi raskaita. Ei tarvinnut monta vied? ennenkuin itku tuli toiseksi kantajaksi. Sep? toveri vaan viivytti, ett? alettiin perill? torua ja sanottiin olevan laiskuuden syyn?. K?skettiin joutua pikemmin takasin. Mutta se oli mahdotonta, aina k?vi matka pitemm?ksi ja itku hartaammaksi.
Raskasta takkaa kun yli voimaini kannoin ja sen ohessa itke? turskin, niin se ei tehnyt sisuksilleni hyv??, ja jopahan viimmein alkoi veri l?hte? rinnastani. Silloin muistin mit? ukkovaari aina puheli, ett? Jumala auttaa ihmist?. Mutta mink?t?hden se minua ei nyt auttanut? Ihan pelk?sin kuolevani, rintani oli niin kipe? ja hengitt?ess? ryyhitti kuin mets?kissan rinta ja verta l?hti. Koetin kuitenkin viel? takkaani vied? eteenp?in. Jonkun kymmenen sylt? kannoin nuivasin takkaani ja aina makasin. P??t?ni viemasi ja syd?nt?ni ellosteli pahasti.
Is?ni tuli hakemaan ja tapasi viel? minut taipaleella makaamassa. Jo matkan p??ss? tullessaan alkoi ?rjy?, ett?
?viel?k? sen tulinen lurjus olet taipaleella nukkumassa, vaan