Kootut teokset III: Näytelmät

Kootut teokset III: Näytelmät, by
J. H. Erkko

The Project Gutenberg EBook of Kootut teokset III: Näytelmät, by J. H.
Erkko This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kootut teokset III: Näytelmät
Author: J. H. Erkko
Release Date: December 11, 2006 [EBook #20089]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOOTUT
TEOKSET III: NÄYTELMÄT ***

Produced by Tapio Riikonen

KOOTUT TEOKSET III: NÄYTELMÄT
Kokkimajori -- Sotaiset veljekset -- Tietäjä -- Aino -- Kullervo --
Pohjolan häät

Kirj.
J. H. ERKKO
Otava, Helsinki, 1909

SISÄLLYS:
KOKKIMAJORI. Näytelmä yhdessä näytöksessä SOTAISET
VELJEKSET. Näytelmä yhdessä näytöksessä TIETÄJÄ.
Viisinäytöksinen runoelma AINO. Runo viidessä näytöksessä
KULLERVO. Runomuotoinen murhenäytelmä viidessä näytöksessä
POHJOLAN HÄÄT. Kolminäytöksinen runo

KOKKIMAJORI
Näytelmä yhdessä näytöksessä

HENKILÖT:
HAUSSI. SANNA. SALLA, edellisten tytär. SALMO, Sallan entinen
koti-opettaja. MEIJERHOFF, majori. PAAVO, palvelija. MUUTAMIA
TYÖMIEHIÄ.
Tapaus eräässä Suomen kaupungissa.

Näkymö kuvaa Haussin kartanon esikäytävää, josta vasempaan
katsojista viepi ovi asumuksiin ja oikealla on puutarha; keskellä
näkymöä seisoo pyöreä pöytä ja sen ympärillä tuolia. Ilta-aurinko
laskeumaisillaan valaisee paikan.
ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

MEIJERHOFF. Sitten PAAVO.
MEIJERHOFF. Saa nähdä konsa kypsynee tää soppa. Kuukautta kaksi
on se kiehunut, Nyt ropina jo kuuluu kaupunkihin. En tulta lisää enkä
sammuta, Suon padan imeltyä, hautua. Kun tulelta se kerta
temmaistaan, Hyvältä silloin mahtaa hajahtaa. Se sallittu, kun kestää
aikansa, Suloinen tuoksu näissä huoneissa. -- Pikentit, passarit ja
palvelijat! Miss' ovat täältä? tänne joutukaat! Soittaa kelloa. Paavo
tulee. Iloinen herra tänne kutsu! Missä On hellä rouva niinkuin
hyacinthi? Kas täällä suussa purppuraisen illan Jutella hauska ois ja
naurahdella. Niin rakas mulle koko perhe on, Ett'en voi löytää pöytää
herkullista, Johonka niin mä ihastua voin. -- Kas niin, no juokse! --
tuosta voidetta Saat nivelilles hiukan, hupakko. Antaa Paavolle rahaa.
Paavo kumartaa syvästi. Vaan kuule! käännä vielä naamasi! Miss' on
nyt hellin, muista rakkahin Tään jalon perheen kaikist' asujoista --
Suloinen Salla, missä hän nyt on Sinervin silmin, kultakiharoin?
PAAVO. Hän sairas on; hänessä yskää lie.
MEIJERHOFF. Tuon yskän tuskan ehkä ymmärrän. Vaan kerro, keit'
on käynyt vieraita!
PAAVO. Salassa eilen Sallaa lohdutti Tääll' uljas Salmo.
MEIJERHOFF. Uljas saakeli! Vai uljas sanot!
PAAVO. Silloin syleilivät Niin hartahast' ett' oikein kadehdin.
MEIJERHOFF. Voi-kirnuhun sä sotke kateutes Ja juuston-heraan juttus
hämmennä! Mun katkeruutta tuota täytyy kuulla, Jot' ikinä en todeksi
voi luulla.
PAAVO. Sen, luulen, todeks' uskoa jo voi, Jost' ympäriinsä kielikellot
soi. -- Syrjään. Ja sehän totuus mua miellyttää.
MEIJERHOFF. Vai niin! kas sepä uutta on, kas se! Vai niin on läsnä
kypsymistä keitos.

PAAVO. Vaan teitä rouva rakastaa ja herra, Kuin lastansa, sen voitte
uskoa. Syrjään ja koomillisesti surumielin. On sokeutta sekin rakkaus.
MEIJERHOFF (erikseen). Kyll' ymmärrän tuon rakkauden juuret. Ne
syvällä ei piile, vaikk' on suuret: Mun tarakassani on herran toivot
Etäälle päästä, lentää korkealle Ja ylemmäks' ei ylty rouvan aivot, Kuin
turhuuden ja loiston kukkulalle. -- Paavolle. Tuon ymmärtää voin sekä
uskoa.
PAAVO. Vaan Sallaa majori ei rakasta.
MEIJERHOFF. Pois juokse tästä! Sin' et tyhmyyttä Saa sekoitella
järjen mietteihin! Sanoinko etten Sallaa rakastais?
PAAVO. Ei, majori, vaan -- -- --
MEIJERHOFF. Pötki sanomaan, Ett' täällä herraa, rouvaa vuotetaan!
PAAVO. Mut Sallaa ei?
MEIJERHOFF. Hänt' ennen kaikkia! -- Vai, lurjus, pilkkaa tehdä
uskallat?
PAAVO. Ei, majori; vaan pilkka kaukana Täst' olkohon, kuin totuus
naurusta, -- Syrjään Tai itku murheesta, mä aattelin. -- -- Voi peijakas!
nyt tempun keksin! Teen Sinulle pienen konnan verukkeen. Mua
äköittää ja kiukku pistelee, Kun tuommoiselle Salla työnnetään.
Menee ovesta vasempaan.
TOINEN KOHTAUS.
MEIJERHOFF yksin. Mist' on tuo koira saanut haistella Mun atrioit', ei
Sallaa suosivan? Miks' en mä suosis? -- häntä rakastan Viel' enemmän
kuin omaa vaimoani. -- Ah! kamala pääs' sana huuliltani! Minulla
vaimo? Sit' en tunnusta, En itselleni! -- täydyn, perhana. Mut muille en,
en vaikka poltettais Mun sydämmeni -- sit' en tunnustais. Suus kiinni,
sydän! Miks' en outona Voi täältä kotkan lailla kaapata Sen linnun,
josta lihavamp' on paisti -- Vaan kenraalimme! -- jos sen korville

Kajahtaa näistä. --
Paavo syöksähtää neljän kontan ovesta vasemmalta susiturkit nurin
hartioilla.
KOLMAS KOHTAUS.
PAAVO. MEIJERHOFF.
PAAVO. Herra majori! Nyt rynnäkköön ja miekka peukalon Varalle!
Taisto kunniallinen On tarjona!
Möyrii pöydän alle.
MEIJERHOFF. Suolat ja pippurit!
PAAVO. Ja rasvaiset lihaköntit, sanokaa, majori! kun tuo kyökkipiika
mua alkoi peitota ja pyntätä kuin verestä lammasnahkaa. Onneksi
kietaisin tuosta porstuasta nämä sudenvillat hartioilleni. Näittehän mitä
kuperinpallia ja häränpyllyä minä tulla linkosin. -- Ja tämä kaikki
teidän tähtenne, majori.
MEIJERHOFF. Minunko tähteni? -- sinä suden ruoka! Miekat ja
Sapelit!
(Tarttuu miekkansa kahvaan).
PAAVO. Teitä puolsin ja sanoin oikeaksi Sallan sulhoksi, mutta
vastaan väitti vaan piika, ylistäen teitä yhtä viisaaksi juonten keittäjäksi
kuin itseään taitavaksi kokiksi. -- Siitä tämä mylläkkä. (Syrjään) Itsepä
olet juuri se kyökkipiika, jolta nämät