Kivesjärveläiset; Simo Hurtta; Bellerophon | Page 4

t?hden?surrut olen kuut ja viikot enk? ennen l?hde
kuin ma olen ampunut sen oravan oksapuulta,?puulta purevaisen sen ja suudellut sen huulta.?
?Siisp? toivon, ett? j??tte t?nne ikuisesti.??Anja nauraa hekotteli aivan herttaisesti.
?Anja! Totta tarkoitan. En kest? enemp??ni.?Mun syd?meni sairas on. Vain teeskely? on ??ni.
P??ll?ni taivas pime? ja allani musta multa.?Ma menen hukkaan ilman sua. Auta, Anja kulta!?
Taideniekka tarmotonna seisoi Anjan eess?.?Anja rukka nauraa hyrski aivan silm?t veess?.
?En ole aivan huono niin kuin huonolta ma n?yt?n.?Paljon voittaa viel? voin, jos voimani oikein k?yt?n.
On mulla yksi ajatus, on ollut lapsest' asti.?Joulun' tahdoin tehd? ma. Se elon tieni rasti.
Joulun. Suomalaisen joulun. Kera kulkusien,?kera kuusten, kynttil?in ja t?htein tuikkivien.
Kankahalle kiinnitt?? tuon kaiken tahdoin, viel??kasvot kauniit Marjatan. H?nt' etsin elon tiell?.
Kuvaa tuota aatellut olen p?iv?ni ja y?ni.?Siit? piti tulla minun suuri elinty?ni.
J?? hyv?sti Jouluni! Nyt huomaan sen ma vasta:?En ma l?yd? Marjattaani koskaan maailmasta.?
Taideniekka vaikeni. H?n puhui silm?t veess?.?Anja-rouva vaiti seisoi k?det kasvoin eess?.
Silloin,--ihme n?htihin! Y? poistui, p?iv? valkes,?kuului laulu enkeleiden, sein? harmaa halkes,
n?kyi muoto Maarian. H?n palmun lehv?? tarjoo.?Huikaistuna taideniekka silmi?ns? varjoo.
Taikka, puhuaksemme taas tavallista kielt?,--?Lumikki se oli, joka p??ns? pisti sielt?
(ei suinkaan sein?n raosta, vaan oikein oven kautta).?Toki taian h?lvet? ei tarvitse sen tautta:
Silm?t paistoi siniset kuin ruispellon kukka,?posket nuoret punoitti ja kultainen oli tukka.
Lapin pieksut jalassa ja puuhkalakki p??ss?.?Ken ei siit? syttynyt, sen syd?n oli j??ss?.
Ihastellen taideniekka kaunista katsoi lasta.?Hymyellen Anja-rouva vieraita k?vi vastaan.
Hymyellen istui h?n koko illan, s?esteli?gluntteja, joita Flander kera rovastin lauleskeli.
Hymyellen kuuli h?n, miten taideniekka anoi?Lumikkia mallikseen ja mairitellen sanoi:
?Luulen ett? teist? tehd? alttaritaulun voisin?parahimman, neitiseni, jos kirkkomaalari oisin.?
Siihen heti vastaus oli valmis patruunalla:??Taulun teilt? tilaan ma ja hinnalla korkealla.?
Asia oli p??tetty. Kuvan Paltamon kirkko saisi.?Vieraiden kera taideniekka jo t?n??n matkustaisi.
Hymyellen Anja-rouva puhetta tuota kuuli.?Eik? liene ymm?rt?nyt vai leikiksi vaan sen luuli.
Hymyeli h?n viel?kin, kun taideniekka l?ksi.?Mutta heti sen j?lkehen h?n k??ntyi kipe?ksi.
Kauan kuolon, el?m?n h?n v?ikkyi vaihtehella.?Parani vitkaan. Siit' on aika sitten kertoella.
KYMMENES LAULU.
Sakastista laitettu oli atelieeri aivan,?siin? se n?ki taideniekka monen viikon vaivan.
Onnelliset kuitenkin oli h?lle n?m? p?iv?t,?kirkkaus t?ytti rintansa, oli haihtunehet h?iv?t.
Hiidet tulla tohdi n?et ei pyh?n paikan piiriin,?nekin kuin ohi lentelev?t, tarttuvat tuuliviiriin.
Alla kaarten korkeoiden aatos kohoaapi.?Hiljaisessa h?m?r?ss? muistot muodon saapi.
Astuu esiin siskot sek? ?iti harmaahapsi.?Silloin usein taideniekka itkee niinkuin lapsi.
Enkelin kuva emolla oli kuolinvuoteen p??ll?.?On kuin valkosiivet sen nyt viel? leyhyis t??ll?.
V?list? sen ??nikin ihan selv??n hel?ht??pi.?Silloin usein taideniekka ty?ss??n h?tk?ht??pi,
n?kee kasvot Lumikin ja jatkaa taasen ty?t??n.?Mutta neiti Lumikilla kieli k?ypi my?t??n.
H?nell' on kyllin kertomista pienest? porostansa,?iloistaan ja suruistaan ja rakkaasta taatostansa.
Sitten viel? taitelee h?n paljon tarinoita?tytt?rist? kuninkaan ja peikkosatuja noita,
joista hiukset pystyyn k?y ja karmii selk?piit?.?Pienn? h?nen mummonsa oli paljon puhunut niit?.
Koskaan ollut Lumikilla ei kuulijaa n?in hyv??,?joka sanoo aina ?jaa? ja katselee niin syv??n,
syv??n sy?men pohjahan, ett' aivan kaikki aukee?rinnan ukset arimmat ja neitilinnat raukee.
Huomaa sen h?n itsekin ja ?kki? vaikeneepi?n?hdess??n, miten taideniekka hiljaa hymyileepi.
?Hyi, te minua pid?tte yh? varmaan pienn? lassa?vaikk' olen t?ysikasvanut ja k?ynyt kosimassa
on jo minua opettaja kyl?n kiertokoulun.??Silloin her?? aatteistansa taideniekka joulun.
?En min? teille hymyile, vaan hymyilen ma muulle,?Luojan taivaalle, t?hdille ja p?iv?lle ja kuulle.
Kaikki, kaikki niin kaunihilta nyt silm?h?ni n?ytt??,?rintani riemu, hartaus sek? rukoukset t?ytt??.?
Mutta Lumikin mieli yh? on ep?ilyksen vanki.??Tek? rukoilette, te, joka kiell?tte Jumalanki??
?Kuka on sit? sanonut? Ei suinkaan is???--. ?Ei, vaan?tyt?t kauppamiehen, joilta tietoni kaikki veivaan.?
?Jumalahan uskon ma, min ??nen joka hetki?kuulen syd?mess?ni ja kuulen kuiskehetki.
Ja ma h?nt? rukoilen, h?n ett? mun valistaisi,?ett? mun silm?ni kauneuden kaiken n?hd? saisi,
maassa, meress?, ilmassa ja ihmissyd?miss?,?saisin kaiken kuvaella v?reiss? v?lkkyviss?.?
Taideniekka vaikeni. Lumikki hiljaa kuuli,?monta sanaa ymm?rsi, mut monta my?s vei tuuli,
tuuli, joka kirkon nurkissa tuprutteli lunta.?Mutta templin sis?puolla luotiin suurta unta.
YHDESTOISTA LAULU.
Tuli joulu. Lapset hyppi, kuuset koristettiin,?kukkuvin kulkusin kyl?teill? ajaa huristettiin.
K?ytiin viel? kauppiaassa viime ostoksilla:?omenoita orehkoita iloksi lasten illan.
Pappilassa parhaillansa puuropata kiehui,?Lumikki esiliinoinensa em?nt?n? liehui.
Kattoi p?yd?n, k??nsi paistit, kaasi kaljaa tuoppiin.?Hymy kiersi silmihin ja nauru poskikuoppiin.
Tapahtunut tuolla oli kirkon kaarten alla??sken ihan ihmeellist? ja outoa h?lle vallan.
Suudellut oli mestari h?nt? kaksi kertaa suulle.?Oi, miten paljon puhumista nyt h?ll? ois ollut kuulle!
Is? ei mit??n tiet?nynn?. Is?, is? parka!?Kesken taloustoimiansa kamariin h?n karkaa,
istuu is?n polvelle ja silitt?? h?nen hastaan,?taasen ky?kkiin kiiruhtaapi. Kummaksuen lastaan
katsoo ukko rovasti ja hiljaa hym?ht??pi.?jotakin h?n arvaa, enin arvoitukseks j??pi.
Mutta miss' on taideniekka? Miksei t??ll?, jossa?p?ivi?, viikkoja el?nyt on kuin kullan kukkarossa?
Hetken ty?ns? seurassa h?n viel? viett?? tahtoi.?Huomenna sit? kaikki kansa katsella jo mahtoi.
Valmis oli vaivan heelm?. Siunannut oli Herra?ty?t?, jota viimeistell? h?n tahtoi viel? kerran.
?Porollani noudan sun?, oli luvannut l?htiess??n?Lumikki. Sit? ajatteli h?n alati syd?mess??n.
T?hdet syttyy taivahalle, h?m?r? hiljaa lankee.?Taideniekan rinta on niin rauhaton ja ankee.
Kaksi lintua laulelee h?nen syd?mess??n juuri.?Toinen laulaa: ?Iloitse! On tehty ty?si suuri.
Maalannut olet Marjatan. On omasi impi sorja.?Nouse Herraa kiitt?m??n maan lapsi, tomun orja!?
Vaan se tumman Tuonen lintu lauleleepi t?lleen:??On mennyt onni, alkavi taas tuskan aika j?lleen.
Houkka! Lepoa luulottelet saavasi Lumikilta,?lepoa, jota sinulle ei antanut joulu-ilta.
Ken kerran Hiiden oma on, se Hiiden omaksi j??pi.??Niin raskahasti taideniekan syd?n sylk?ht??pi.
Pois te varjot kuoleman! Mun aurinkoni on pyh?.?Luvannut mulle h?n s?teill? on aina sek? yh?.
Kirkas on silm? Lumikin, ei samenna sit? h?iv??El?m?ni oleva on juhla ja