Kirot | Page 4

suvun polkeminen... Ovatko orjat el?m?naatos? Ovatko--_Mertsi nojautuu kiihke?sti liikutettuna puuhun. ??nett?myys_.
_Toistaa taas hiljaa_: Muronnien veronalaisuus painaa... Jos vaino-ajat tulisivat... Kuka iskisi?... Tek?? Olette kuin kaarna laineilla!... Mek?? Teid?n rikkautenne hyv?ksi, teid?n vallanhalunne hyv?ksi?... Kiitos! _M?elt? kuuluu h?lin?isi? ??ni?. Mertsi painaa molemmin k?sin ohauksiaan. Eila on vet?ytynyt syrjemm?ksi, herist?? kiivaasti nyrkki?_.
_Mertsi toistaa j?nnittyneen?_: Heimojen kuopus... Mutta emme aina... T?n?p?n? j?nnit?mme mieskuntoisuutemme jousen! Kaksi miest?! Odotamme vastausta.
_K?r?j?m?elt? kuuluu pitk?aikaista h?lin??_
URDIS _H?t??ntyneen?_: Veeni ja mervi k?yv?t toisiinsa k?siksi ... kansa juoksee... Voi jumalat ja kaikki hyv?t haltijat, nyt tulee tappelu!
MERTSI _Tyyntyen_: Ne jo erotettiin... Vanhimmainen vaati hiljaisuutta... Kuuntelevat.
EILA _Toistaa v?r?ht?v?ll? ??nell?_: Semmoisiin k?siink? kansakunnan kohtalo?... Ei, raakuuden edest? emme v?isty... Julistan vanhimpain ehdotuksen p??t?kseksi.
_M?elt? jyrisev?: Emme hyv?ksy! Sitten h?lin??_.
EILA Nyt veenit l?htev?t. He ovat vihaiset.
MERTSI _Taempana_: Se on kurjaa! Eik? kukaan sovintoa yrit??
URDIS Suurin osa mervej?kin menee--
EILA Tuolta luikkivat h?peiss??n mets?n l?pi!
_Mertsi on k??ntynyt erilleen, silm?t kyyneleiss?. Veenit tulevat vinhasti uhrilehdon tiet? ja kulkevat esilehdon l?pi oikealle. Useat repiv?t seppeleet hiuksistaan ja heitt?v?t ne maahan. Huudahduksia: Raakalaiset--Juhlan h?p?isij?t--Urmas hirtehinen--Nulikka--Kyll? viel? opetamme!_
EILA Joudu, Mertsi!
MERTSI _Seisoo tuskaisena etualalle k??ntyneen?_.
EILA Mertsi!
MERTSI _Yh? tuskaisempana--k??ntyy, astuu pari askelta, pys?htyy_: Ei ei ... menemme j?lemmin.
EILA _Kiivaasti_: Miksi?
URDIS _On k??ntynyt taas k?r?j?m?elle katselemaan_: Mervit ovat siell? viel?... Urmas seisoo yksin... Nyt tulee muita... Puhuvat kiivaasti... Urmas... _huudahtaa_: mit? h?n t?nnep?in tulee...?
_Mertsi ja Eila rient?v?t kunnaan laelle_.
URDIS _Osottaa_: Tuolla! H?n tulee uhrikivelle p?in.
EILA _Vet?ytyy ?kki? taap?in, huudahtaa kauhistuneena_: Oh! Mik? tuo on?
MERTSI Miss?...?
EILA _Osottaa aivan l?helle, k?r?j?m?en puoleiselle kunnaan rinteelle_: Tuo... Kuinka pelottavan n?k?inen!
MERTSI Ah, kuin mets?n peikko! Kuinka h?nen silm?ns? palavat. _Vet?ytyv?t takaperin, mutta kurkistavat kuitenkin uteliaina_.
TUNTEMATON ??NI. _Kunnaan takaa, kire?n vihlovasti_: Min? olen ... min? olen ... min? olen korven yksin?isyydess? teid?n kiroustanne kantanut. Sin? valehtelit, sin? valehtelit Urmas! Oman sukunne kirot teit? painaa. Teid?n kanta-is?nne n?ki Oudan j?rvell? veljens? vedenh?d?ss?. Sel?n k??nsi, sinne heitti, sill? h?nen mielt?ns? poltti veljen riista ja vaimo. Sielt?, sielt? tulee kirot! Kukin tonkii oman k?rs?ns? mukaan. Olette kuin n?lk?iset kurjet kaiken maailman soilla. Miss? ovat Majatrit, miss? mahtava R?yd?n heimo? Huuda hulluja j?lest?! Nokkivat, miss? nokkivat, samoja kirojen marjoja kuin te. Nokitte, nokitte maailman loppuun saakka... Kulette, kulette suolta suolle, kunnes tulee maailman-??ren meri vastaan, te kirotut!
Tuliko nyt meri vastaan, te mervien kissat ja koirat? Joko teille nyt kasvaa hampaat? Jo--toisianne repi?, te sudenpenikat! Katsokaa! T?m?n iski kirveell? minun rakas veljeni--sulasta rakkaudesta hah hah hah! Minulla oli viisi poikaa--ne vierasta sy?tt?v?t, min? olen saanut korvessa juuria j?rsi? ja lutikkain punaamilla pahnoilla viereksi?.
Urmas! Sin? seisot siell?. Jauha, jauha n?it? kirouksen kuopuksia--luuletkohan sin?, p?t? mies, jauhavasi hyvinkin tasaisia jauhoja, kun kivien v?liss? kiljuu kirot, kirot, kirot!
_Mertsi tovereineen per?ytyy kauhuissaan. Kunnaan laella n?kyy takaperin nouseva, pienikokoinen, ky?myhartiainen Tuntematon--nyrkkiin puristetut k?det koholla, hampaitaan kirist?en:_
Kuuletteko! Mervian soissa makaa kirot--ja sielt? ne sumuna nousee, nousee, nousee! _Tulee kiivaasti kunnaalta alas, menee oikeanpuoleiselle tielle._
MERTSI _Vavisten_: Se oli kamalaa!
URDIS T?m? on kauhistuksen p?iv?!
EILA Kaikki hornan henget ovat valloillaan!
URDIS _On hiipinyt yl?s kunnaalle_: Jumalat! Urmas on noussut uhrikivelle!
EILA _Rient?? Mertsin kera yl?s_: Kuinka h?n uskaltaa!
MERTSI _Tyyntyen_: H?n puhuu--merveille. _Toistaa_: Kirot, kirot kaikkialla... Sukumme perint?kirot ... eriheimoisuuden verikirot... Tahdomme kirot suistaa ... sirpaleet liitt??.. suureksi, kokonaiseksi Mervan kansaksi... Arpa on heitetty... _Kirkasee_: Jumalat, h?n tempasi puukkonsa!
EILA H?n on tullut hulluksi ja tappaa itsens?.
URDIS Voi, voi, voi, voi!
MERTSI Nyt h?n iski k?sivar... _Peitt?? k?sill??n silm?ns?. Urdis itkee_.
EILA _Kylm?verisesti_: H?n vaan vuodattaa k?sivarrestaan verta maahan.
URDIS Niink?...? _Katsoo. Vavisten_: Niinkuin verivalaa teht?ess??
MERTSI Nyt h?n kohottaa k?tens?... Kaikki mervit kohottavat. _Toistaa_: Liitt?? mervan hajanaiset heimot lujaksi, kokonaiseksi Mervan kansaksi--vannomme!
_Uhrilehdosta voimakkaasti, innostuneesti: Vannomme!_
_Toistaa, l?mpim?sti_: Nostaa Mervan p?iv?n.. mervil?isyyden hengen.. t?m?n halveksitun suvun mielen ja ponnen--vannomme!
_Uhrilehdosta: Vannomme!_
_Yh? l?mpim?mmin_: Sille maalle, joka t?m?n veren imee ... suvulle, joka sille nimen antoi ... kaiken ty?mme, varamme, voimamme--vannomme!
_Uhrilehdosta: Vannomme, vannomme!_
EILA Jo loppui hullujen meno.
URDIS Nyt he kohottavat Urmaan ilmaan!
_Lehdosta kuuluu pitk?llist?, riemukasta huutoa._
MERTSI _Kohottaa innoissaan k?tens? ja yhtyy huutoon._
EILA _Tarttuu kiivaasti h?nen k?sivarteensa_: Mertsi!
MERTSI _K??ntyy masentuneena poisp?in, painaa p??ns? alas._

2. NIMET?N SUORTUVA.
_Urmaan pirtti. Keskell? pirtinpatsas: kasvava honka, jonka latva on katkaistu katon yl?puolelta. Patsaan rungon molemmin puolin, vankkojen oksien haarukoissa ylh??ll? lep?? kaksi pitkin pirtti? juoksevaa ortta, pirtin emosta, joiden p?ihin sein?rakenteen ristikkokehys tukeutuu. Itse sein?m? on paksua olkipannikkoa, katto emosten kantama.
Pirtin vasemmassa yl?nurkassa on koristelaudoin vy?tetty kivikiuvas. Sen edess? kahden juurakon puitokseen punottu matala liesiverho. Vasemmalla ulko-ovi. Ovenpuolella on polettu maalattia, patsaasta oikealle sek? per?ll? kiukaan etureunaan saakka puinen korokesilta kaksine askelmalautoineen. Korokesillalla, oikealla sein?ll?, on pitk? p?yt?, jota kantaa kaksi laajajuurista juurakkojalkaa. P?yd?n takana seluksellinen sein?rahi, molemmissa p?iss? raskaat, k?yrist? puunrungoista muodostetut nojaistuimet. Oikeassa yl?nurkassa samoin muodostettu avokaappi. Kaapin ja uunin v?lill? per?ll? uutimilla varustettu vuode, kaapin ja p?yd?n v?lill? oikealla ovi kylkeissuojaan. Pirtinpatsaaseen ly?dyiss? vaarnoissa riippuvat Urmaan aseet, torvi y.m. Ovisein?ll? on rahvaanrahi, uunin luona pari juurakko-istuinta._
_Valo lankeaa osaksi vasemmalla olevasta, rakolla verhotusta leve?nmatalasta ikkunasta, osaksi suuresta lakeisaukosta pirtinpatsaan vieress?._
URMAS _Istuu kahden toverinsa Rouan ja Horhojan kanssa p?yd?n ??ress?, iskee k?tens? p?yt??n_: Heid?n t?ytyy! Jokaisen mervin t?ytyy taipua yhteisyyden alle!
ROUKA Mutta mit? sanomme noille mets?l?isille?
URMAS _Lujasti_: Te kysytte eiv?tk?