Kihlajaiskemut | Page 9

J?tet??n nyt nuo korulauseet. Onko jotain muuta, joka sinun mielest?si tekee meid?n yhtymisemme arveluttavaksi? Ehk? omaiseni ei sinua miellyt?? Ehk? Bertha -- --? Ehk? et pid? papasta ja mammasta?
K?KI. Mutta kuka on istuttanut nuo hullutukset p??h?ni, Miili?
MIILI. Ei kukaan -- mutta y?ll? kuin makasin valveellani -- t?hdet tuikkivat niin suurina ja kirkkaina -- ja ajatukset k?viv?t niin vakaviksi. Min? ajattelin omiani, jotka minun kohta t?ytyy j?tt?? -- ett? min? viel? olen niin lapsellinen -- ett? min? tarvitsen niin paljon rakkautta. Enk? tied? mist? syyst? -- mutta min? purskahdin itkuun -- hillitt?m??n itkuun -- --
(Nyyhkii).
K?KI. Mutta t?m?h?n on todellakin sopimatonta. Ajatteleppas jos joku tulisi.
MIILI (pyyhkii pois kyyneleit??n). Mit? se tekee. Sano siis suoraan, jos et minusta huoli -- eih?n se viel? ole liian my?h?ist?.
K?KI. Min? kiell?n sinua puhumasta tuommoista roskaa. Mit? ihmiset sanoisivat -- mit? koko kaupunki -- --!
MIILI. Mutta jos ei noita ihmisi? olisi, eik? heid?n puheitaan, niin -- --?
K?KI. No, tahtoisitko sin? sitten p??st? minusta, Miili?
MIILI (pienen ??nett?myyden per?st?). Eih?n se nyt minusta ole kysymys.
K?KI. Mit?! Voisitko antaa minulle rukkaset! Minulle' Sin? loukkaat minua, Miili!
MIILI. Enh?n min? sit? ole sanonut. Mutta sin? olet k?ynyt minulle niin kylm?ksi ja tylyksi. Siihen on joku syy, sen min? huomaan. (Nousee p??tt?v?isesti.) Ja sen vuoksi vaadin nyt ett? sin? sen sanot minulle koska olen kihlattusi.
K?KI. Jassoo, vai vaadit. Mutta min? olen kohta miehesi, p??si ja j?rkesi ja min? vaadin ett? lopetat nuo jaaritukset. Jos t?n??n olen kylm?, jota en luule, niin voi se tulla virkahuolista ja muista syist?, joiden kertomisella en sinua tahdo vaivata --
MIILI. Sin? et tahdo sit? sanoa, sen huomaan kyll?. Mutta min? aavistan ett? se on papan ekonoominen asema, joka sinua -- --
K?KI (ankarasti). Vait, sanon min?, muuten min? suutun. Kas tuossa tulee ihmisi? -- el? anna niiden mit??n huomata. Tule pois saliin.
MIILI. En min? nyt jaksaisi -- --
K?KI. Sinun t?ytyy.
(Menev?t.)

NELJ?S KOHTAUS.
HENTUNEN, FIINA (tuoden virvokkeita, viini? ja hedelmi?, joita asettavat oikealle) VILANDER.
HENTUNEN. Hm! N?ytti silta kun nuorella herrasv?ell? olisi ollut pient? kinaa kesken??n. Ei ennusta hyv??, hehehe! (Vet?? viinin hajua nen??ns?) Ah, hienoa sorttia, hienoa sorttia! No, hieno talo muutenkin. Ja niin hienoja huonekalujakin, heheh! Eik? niin tytt?seni?
FIINA. Tietysti. Mutta mit? vahtimestari sill? tarkoittaa?
HENTUNEN. Muuten vaan -- muuten vaan sanoin, hehehe!
VILANDER (vasemman puoleisessa ovessa). Onko vahtimestari -- --? Jassoo, tuossahan se onkin. Pian totivehkeet sis??n. Senaattori on jo levoton kun ei saa tuutinkiansa.
HENTUNEN. Paikalla, heti paikalla.
(Menee, FIINA samoin.)

VIIDES KOHTAUS.
VILANDER. AMELIE.
AMELIE. No, hyv? ett? tapasin sinut, Pontus. Aijoin juuri tulla sanomaan ett? eik?h?n jo olisi aika julaista kihlaus. Kaikki n?ytt?v?t sit? odottavan ja kihlatutkin ovat jo v?h?n hermostuneita. Sin? pid?t pienen puheen, juomme heid?n maljansa ja sitten on siit? p??sty.
VILANDER. Niin, kyll? kai se on parasta, mutta odotahan siksi kun ensim?inen robbertti on mennyt. Mutta mit? min? nyt sanon, min? en juuri ole mik??n puhuja, kuin tied?t.
AMELIE. No, ainahan sin? nyt muutamia sanoja l?yd?t. Mutta eik?s kekkerimme ole onnistuneet, Pontus, vai mit?? Elegantti, valittu seura, nuoruutta ja kauneutta, hyv? valaistus ja iloinen mieli! Mit? sitten puuttuu? Ja kuuleppas, vanha paroonitar, joka on semmoinen aristokraatti, pyysi saada sanoa minua sinuksi ja kutsui minua sitten viel? kes?ll? maatilalleen, ajatteleppas! Ja sin? voit arvata kuinka muut rouvat olivat kateellisia, varsinkin kamarineuvoksetar, joka aina on niin olevinaan. H?n onkin niin tavattoman herttainen ja miellytt?v? tuo vanha paroonitar!
VILANDER. Veli senaattori on my?skin ollut niin yst?v?llinen ja niin hauskalla tuulella. Tied?tk?s h?n sanoi minua vahingossa Vigilanderiksi. Olisipa vaan sen tehnyt joku muu, niin kyll? min? olisin h?nt? -- -- mutta meh?n olemme vanhoja koulutovereita, hehehe! Mutta tuo puhe -- mit? min? nyt oikeastaan -- --
AMELIE. No, mieti sit? nyt v?h?isen. Min? menen vieraiden luo siksi kuin suoritatte robbertinne. (K??ntyy takaisin.) Mutta milt? min? n?yt?n t?n? iltana? Eik? pukuni vaateta minua? sanoppas Pontus.
VILANDER. N?yt?t kymmenen vuotta nuoremmalta, Amelinkkani. Tule t?nne niin saat muiskun, hehehe!
AMELIE (menness??n, nauraen). No, ei tule kysymykseenk??n.
VILANDER (miettien puhettaan). Hm! Hyv?t herrat ja naiset! Koska me nyt olemme t?nne kokoontuneet -- -- Ei, ei se passaa -- Sanotaan: ei ole hyv? miehen olla yksin??n -- -- niin sen vuoksi kun me nyt olemme t?nne kokoontuneet, niin -- -- niin -- -- No, kyll? se sitten menee kun on lasi k?dess?.

KUUDES KOHTAUS.
HAMARI (tampuurin ovesta), VILANDER, HENTUNEN.
VILANDER. No, my?h??np? tulitkin, poikaseni.
HAMARI. Iltaa! Onko t?m?n n?k?ist? miest? sitten t??ll? kaivattu? Olin johtokunnan kokouksessa ja sanoin itseni irti. Olen saanut tuon paikan Bakussa, josta teille kerran puhuin.
HENTUNEN (vie totitarjottimen vasempaan).
VILANDER. No, sep? helkkarin hauskaa. Mutta sittenh?n me tulemme sinut kadottamaan. Milloinka sinun pit?? l?hte??
HAMARI. No, t?ytyy ensin j?rjest?? asiansa t??ll?. Kirjaviahan nuo ovat, mutta kun saan niin suuren palkan, niin ehk? p??sen kunnollisesti l?htem??n parin viikon p??st?.
HENTUNEN (palaa ja menee ulos per?lt?).
VILANDER. Ent?s Bertha?
HAMARI. Niin, antakaa nyt anteeksi appivaari, mutta kyll? min? menen yksin.
VILANDER (raapii p??t??n). Niin niin -- kirottu juttu t?m?! Mutta mit? siihen nyt voi, kun asiat ovat niin k?rjistyneet. No niin, ei mit??n ik?vyyksi? t?n??n. Tule pois, niin saamme pienen lasin. Vai tahdotko ehk? menn? naisia