Kihlajaiskemut | Page 8

onhan tässä vielä päiviä.
(Esirippu lankeaa.)

TOINEN NÄYTÖS.
Sama huone, mutta valaistu. Perältä kuuluu heikosti pianomusiikkia ja
joku tanssiva pari vilahtaa silloin tällöin oviaukon ohi. Kello on noin 9
paikoilla illalla.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.
AMELIE, LUNDSTRÖM, PAROONITAR,
KAMARINEUVOKSETAR (kaikki oikean puolisen pöydän ympärillä
teetä juoden). SENAATTORI, KAMARINEUVOS ja
TUKKUKAUPPIAS vasemmalla, pöydän ääressä teelasit kädessä.
Peremmällä KAKSI NUOREMPAA HERRAA ja VILANDER
äänettömästi keskustellen sekä ottaen teetä, jota HENTUNEN ja FIINA
tarjoo ja sen tehtyä menevät perältä.
LUNDSTRÖM (jatkaa jotakin kertomusta). Niin, hyvät naiset, niin
kuin jo sanoin, mies oli itse auttamassa rouvaansa karkumatkalle.
Heidän oma hieno trillansa seisoi portin edessä ja kuski istui paikallaan
kun mies saattoi rouvaa ajopeliin, suuteli hänen kättään ja muistutti
ettei viipyisi kauvan. Mutta kun tullaan kaupungin ulkopuolelle, niin
hyppää kuski rouvan viereen, suutelee häntä ei kädelle vaan keskelle
suuta, hevoset panevat täyttä laukkaa -- ja aviomies istuu luultavasti
vielä tänäkin päivänä yhä pitenevällä nenällä odottamassa rouvaansa,
jolle hän niin kohteliaasti teki tämmöisen ystävällisen palveluksen.
Hahaha!
PAROONITAR (hyvin vanha, korkkiruuvikiharat ohimoilla, hieno
käytös, keppi kädessä). Tres bien, tres bien! Mainiota, mainiota!
Karkasi oman kuskinsa kanssa. Muistan samallaisen tapauksen

nuoruuteni ajoilta, mutta silloin oli kuski valepukuinen kreivi. Tres
piqvante, tres piqvante!
AMELIE (nauraen). Niin, sillä kamreerilla on aina niin hauskoja juttuja.
Ja Italiaanko sitten menivät?
LUNDSTRÖM. Italiaan. Paavin siunausta pyytämään luultavasti,
hehehe!
(Rouvat nauravat.)
KAMARINEUVOKSETAR. Ja mies joka ei mitään aavistanut! Hän ei
sitten muuta ansainnutkaan.
VILANDER (lähenee naisten pöytää). Saako kysyä mikä naisia niin
naurattaa -- --?
(Keskustelu jatkuu hiljaa.)
SENAATTORI (harmaa-partanen, pitkänlainen mies, arvokas käytös).
Minun käsitykseni mukaan, hyvät herrat, niin aseman parantumisesta ei
ainakaan nyt tällä hetkellä ole juuri paljon mitään toivoa. Täytyy vaan
kärsivällisesti ja tyynesti katsoa tulevaisuutta kohti.
KAMARINEUVOS. Niin, ne on ne kirotut puolueet, jotka pilaavat
kaikki. Meillä ei ole mitään luottamusta ulkomailla enää.
TUKKUKAUPPIAS. Krediitti supistuu supistumistaan, konkurssi
konkurssin perästä!
KAMARINEUVOS. Niin, se on totta, se meidän hyvä ystävämme
Kalle Petter on myöskin jättänyt sisään paperinsa. Sanotaan että hän
tulisi istumaan.
KAUPPIAS. Kyllä kai siinä perää onkin.
SENAATTORI (intresseerattu). Kalle Petter Johanssonko? Niin, kyllä
minä tiedän, hän joka ylläpiti sitä miss Kikkerikiitä Grand hotellin
varieteessä, eikö niin?

KAMARINEUVOS. Aivan oikein, herra senaattori.
SENAATTORI. Piffinen tyttö, kerrassaan piffinen tyttö!
(Keskustelua jatketaan hiljaa.)
VILANDER (yhtyy sill'aikaa tähän ryhmään).
KAMARINEUVOKSETAR. Kävimmehän me siellä viime talvena,
mutta kun tulimme Napoliin, niin oli siellä niin harvinaisen kylmä, että
olimme paleltua kuoliaaksi kun niillä raukoilla ei ole kunnollisia
kakluunejakaan, ja mieheni sanoikin, että kyllä se vanha sananlasku nyt
taitaa toteutua: nähdä Napolin ja sitten kuolla, hahaha! Mutta apropos
siitä, sinnehän se meidän nuori nerommekin, herra Jung, näinä päivinä
kuuluu lähtevän. Mitä paroonitar pitää hänen runoistaan?
PAROONITAR. Oh, paljon, paljon! Ranskalaisia esikuvia. Hänhän se
on tuo nuori mies, joka tanssii niin ahkerasti Berthan kanssa? Hänellä
on makua. Mutta Bertha onkin oikein viehättävä tänä iltana, oikein
viehättävä.
AMELIE. Oh, kuinka täti viitsii puhua!
LUNDSTRÖM. Meidän emäntämme onkin tunnettu koko Helsingissä
kauneista tyttäristään.
PAROONITAR. Niin, kohtahan jättää nuorempikin tyttäresi kotinsa,
jos on totta mitä eräs pikku lintu korvaani kuiskasi. Niin, tunnusta sinä
vaan.
AMELIE. En minä suinkaan siitä mitään -- --
KAMARINEUVOKSETAR. Amelie aikoo meitä surprenerata.
(Jatketaan hiljaa.)
VILANDER (seisallaan senaattorin vieressä). Eikö veli senaattori ole
siitä kuullut? Me nauroimme sille jutulle että olimme tukehtua. Se oli
kahden aikana yöllä. Porttieeri näki ystävämme kuinka hän hiipi

korridoorissa kuin mikähän valkoinen haahmu. Hahaha, hassu juttu,
hahaha!
SENAATTORI (hymyillen). Kyllä minä vähän muistan kuulleeni.
VILANDER. Lundström sen tuntee paremmin. -- Tuleppas tänne,
Lundström. Kerroppas veli senaattorille tuosta yöllisestä kohtauksesta
Grand Hotellissa -- sinä tiedät.
LUNDSTRÖM. Jos herra senaattori suvaitsee, niin -- --
(Istuutuu heidän pöytäänsä. Puhutaan hiljaa ja salaperäisesti.
Molemmat nuoret herrat ovat lähestyneet pöytää).
KAMARINEUVOKSETAR. Ja mieheni sanoo että herrassöötinki
Käellä on suuri tulevaisuus. Hän on tarmokas ja kunnianhimoinen ja
säntillinen.
PAROONITAR. Hahaha! Niin, säntillinen! Hän tanssiikin niin
vakavasti kun hän laskisi askeleitaan ettei tulisi liian monta eikä liian
vähän. (Nauraa.) Pardon Amelie, kultaseni! Mutta emmekö mene saliin,
se on aina niin hauskaa nähdä nuorta iloista väkeä.
KAMARINEUVOKSETAR (nousee). Niin, menemme.
AMELIE (samoin). Saanko tarjota käsivarteni tädille.
PAROONITAR. Kiitos, kultaseni! Niin, vanhaksihan tässä tulee,
vanhaksihan tässä tulee. Kuka luulisi että minäkin -- --
HENTUNEN (joka on tullut ottamaan pois tyhjät teekupit, tyrkkää
vahingossa tarjottimellaan kamarineuvoksetarta). Ah, pyydän anteeksi,
pyydän nöyrimmästi anteeksi!
AMELIE (ankarasti). Kuinka vahtimestari nyt sillä tavalla -- --!
(Paroonittarelle.) Ukko on tullut vähän kömpelöksi, mutta vanhan tavan
mukaan me häntä vielä käytämme passaamassa.
(Kamarineuvoksettarelle.) Loukkasitko itseäsi, ystäväni?

KAMARINEUVOKSETAR. Ei mitään. (Miehelleen mennessään.)
Tuletko tanssia katsomaan, Reinhold?
KAMARINEUVOS (kärsimättömästi). Jälestäpäin, jälestäpäin -- --
PAROONITAR (Amelielle). Niin, minä muistan sen vielä kuin se olisi
tapahtunut eilen. Se oli anno -- annappas kun ajattelen -- anno 1860 se
oli -- enoni kreivi Pommerfeltin maatilalla -- un toujours garçon, se
vanha kreivi -- uuden vuoden aikana -- --
(Naiset katoavat).

TOINEN KOHTAUS.
VILANDER, SENAATTORI, KAMARINEUVOS,
TUKKUKAUPPIAS, LUNDSTRÖM, HENTUNEN ja kaksi herraa.
LUNDSTRÖM. Niinkuin sanottu, se oli ystävämme Kalle Petter eikä
hänellä ollut muuta päällään kuin