Kertoelmia ja kuvauksia | Page 2

hyv?, min? annan h?nelle ty?t?", ja h?n veti s?nkyns? alta rikkonaiset saappaansa, jotka pisti k?teeni ja sanoi: "vie nuo is?llesi ja k?ske panna niihin ?verkapat."
Min? otin keng?t vastaan ja melkein vapisten jatkoin keskustelua: "is? k?ski sanoa olevansa jo kotona."
"Kotona, k?skik? h?n sanoa olevansa jo kotona?"
"K?ski", vastasin min? ja silm?ilin rukoilevasti Mustia, ett? h?n vahvistaisi sanojeni totuuden.
"Vai k?ski sanoa olevansa kotona -- hm -- mit? h?n sill? lienee tarkoittanut -- hm -- min? tulen itse paikalla sinne -- hm! Onko h?n selv??" kysyi vanha herra.
Min? en ymm?rt?nyt tuota kysymyst? laisinkaan ja vastasin: "en tied?."
"No, huutaako h?n, kirooko h?n, tuliko h?n yksin kotiin?" kyseli vanhus.
Min?, iloisena, kun taaskin k?sitin h?nen kysymyksens?, toimitin: "ei, Pollen kanssa ne tulivat yhdess?;" ensimm?iset kysymykset j?iv?t vastaamatta.
"Mit?, Pollen kanssa, kukas se Polle sitte on?"
"Se on -- se on se meid?n Polle."
"Sin? olet hupsu, tytt? parka; kummako se, kummako se, h?n pieks?? lapsiraukkansa viel? kuolijaaksi", ja h?n otti p?yt?laatikostansa ison hopearahan ja lis?si: "pid? sin? itse t?m? tahi anna pikemmin ?idillesi, vaan ?l? suinkaan n?yt? is?llesi."
Tuosta puheesta en taaskaan ymm?rt?nyt mit??n, sill? eih?n minulla en?? ollutkaan ?iti?, vaan kuitenkin tyytyv?isen? hopearahaani l?hdin, keng?t kainalossa, tallustamaan kotiani kohti.
Siell? aivan oikein ilmoitin vanhan herran itsens? luvanneen tulla paikalla ja jo ennakolta l?hett?neen saappaansa koppaan pantavaksi. Rahasta en is?lleni virkkanut mit??n. Yht?kki? juolahti mieleeni ajatus: mit?, jos vanha herra luulikin Tiinan ?idikseni ja siis on minun tuo kaunis, kiilt?v? kolikko annettava "pikemmin" Tiinalle. Is?ni ei ymm?rt?nyt kenk?seikasta niin poloisen p?l?ht?v??, vaan tuumaili vanhan herran kyll? itsens? selitt?v?n sen meille tultuaan. Tiina siihen sijaan k?sitti vallan hyvin vanhan herran tarkoituksen, kun min?, niin pian kuin mahdollista tahi "pikemmin" kuin tavallisesti, toimitin kolikkoni h?nen laihaan kouraansa ja h?n heitti sen arkkunsa pohjalle niin ett? kilahti. "Jumala siunatkoon sit? hyv?? herraa!" kuulin h?nen lausuvan ja sille tielleen rahani j?i, enk? sit? sen koommin ole en?? koskaan n?hnyt.
Vanha herrapa ei tullutkaan, ja iltapuoleen samana p?iv?n? otettiin minut asiasta tutkinnon alaiseksi. Min? kerroin is?lleni laveasti, oikein juurta jaksaen asian, vaan tullessani raha-pyk?l??n keskeytti Tiina kertomukseni sanoen: "valhetta, valhetta kaikki tyyni, ei se ole k?ynytk??n vanhan herran luona, vaan lienee taas ollut juoksentelemassa lammin rannalla tahi jossakin muualla."
Minulla ei ollut rohkeutta syytt?? Tiinaa samallaisesta rikoksesta, eik? se ollut tarpeenkaan, sill? is?ni sanoi: "Eik? mit?, vaan h?n ei liene osannut oikein selitt?? asiaansa -- kirjoittaa minun olisi pit?nytkin."
K??ntyen minuun jatkoi h?n: "mene muuttamaan puhdas koltti p??llesi, min? sill? v?lin kirjoitan kirjeen, jonka saat vied? vanhalle herralle."
Tiina vei minut viereiseen huoneesen, vaan muuttaessaan p??lleni toista pukua n?ki h?n olevan soveliaan tilaisuuden kukistaa minussa asuvan valheellisuuden, -- mietti hetkisen ja kasvoissaan n?kyi mik? hirmuinen taistelu h?nen sis?ll?ns? riehui. H?n ei voinut masentaa rangaistushimoaan ja niin sain kelpo l?ylytyksen koivun varvulla; en oikein selv??n tiennyt mist? syyst?, sill? kurittajani ei koko rangaistus-ajalla sanonut muuta kuin: "vai sin?, vai sin?". Lopuksi t?ytyi minun viel? kiitt?? h?nt? hyv?n-teostaan ja luvata, etten en?? milloinkaan t?st? l?hin valhettelisi. Musti, joka Tiinan mielest? oli osallinen rikokseeni, sai samalla mitalla, ja oikein rakkaasta k?dest? saikin. Niin olimme taas, Musti ja min?, tarpeellisesti sek? varustetut ett? ev?stetyt matkallemme.
Murheellisina alotimme kulkuamme, vaan kun n?imme kuinka iloisina p??skyset kiiteliv?t ilmassa, kuinka perhoset lenteliv?t pientarella kasvavien kukkien v?lill?, jotka yst?v?llisesti nyykyttiv?t meille pieni? p?it??n; kun n?imme kuinka v?st?r?kki, riemuissaan viiskuttaen lammin rannalla, tyytyv?isen? heilutteli pitk?? pyrst??ns?, unohtui huolemme, ja mit? parhaimmalla tuulella saavuimme vanhan herran asunnolle.
"Ha, ha, ha!" -- nauroi vanha herra, luettuansa h?nelle tuomamme kirjeen. Sitte otti h?n minut polvilleen, suuteli otsaani ja kysyi, miksi k?velin huivi p??ss?. Tuohon en osannut suoraa vastausta antaa, vaan ei h?n sit? odottanutkaan, kutsui piian, tuotti sis??n kahvia ja makeisia, joista sai osansa Mustikin, jonka nyt esittelin vanhalle herralle. Viel? n?ytteli h?n minulle kauniita kuviakin, antoipa lahjaksikin pienen semmoisen kuvakirjan, jonka kannessa oli naisen kuva, iso rys?-hame p??ll?. Viimein otti h?n kiiltonappisen sinisen takkinsa p??lleen, pisti isolippaisen lakin p??h?ns?, ja niin l?hdimme k?si k?dess? kotiini p?in.
Musti hyppeli edell?, ik??nkuin olisi tahtonut menn? jo ennakolta ilmoittamaan vastaantuleville h?mm?styneille kirkkomiehille: "katsokaas mihin kunniaan leikkitoverini on kohonnut; h?n se on, joka tuolta j?lest?p?in tulee k?si k?dess? vanhan herran kanssa -- kyll? se on h?n, uskokaa pois, vaikka h?nell? onkin huivi p??ss?, hau, hau".
Sitte riensi se toisten kirkkomiesten luo ja "hau, hau", kuului lakkaamatta, sill? Mustin mielest? piti tien olla auki, kun per?st? p?in tuli h?nen pieni is?nt?ns? ja vanha herra k?sikk?in, "hau, hau".
Kotiin tultuamme oli siell? vieras, kummini, ja p?yd?ll? oli pieni viheri?inen olento. Se oli mielest?ni sangen soma. Min? katselin sit?, sillaikaa kuin aikaihmiset tervehtiv?t toisiaan. Mik?h?n tuo mahtoi olla? Min? k??nnyin Mustiin p?in. Se silm?ili vuorotellen viheri?ist? olentoa, vuorotellen minua ja katsoi minuun veitikkamaisesti, juuri kuin olisi tiennyt koko tuon olennon el?m?kerran ja tarkoituksen, vaan ei kiusallakaan ilmoittaisi sit?, jollen itse saisi selville. Min? ajattelin pitkin ja poikin, ja yht?kki? alan tuumia mieless?ni: "?l?h?n mit??n, jos se olisikin lakki. Aivan oikein: viheri?inen p??llys, mutta tupsu p??laella, mustan ja valkean kirjava ranta ja oikein kiiltolippu. Niin