Kertoelmia ja kuvauksia

Kertoelmia ja kuvauksia

The Project Gutenberg EBook of Kertoelmia ja kuvauksia, by Juho Reijonen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kertoelmia ja kuvauksia
Author: Juho Reijonen
Release Date: June 23, 2005 [EBook #16120]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOELMIA JA KUVAUKSIA ***

Produced by Tapio Riikonen

KERTOELMIA JA KUVAUKSIA
Kirj.
Juho Reijonen
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1900.

SIS?LLYS:
Ensimm?iset yst?v?ni Uuron K?ssi Lohdutus Mik? siihen oli syyn? Maisteriko vai kirkkoherra Sokea Pietari Kaaperin kosinta Yhtymys Yst?vykset Tytt? Tuulivaaralaiset Huonona aikana Muistelma Savosta Koskelan ukko Ainoa rakkauteni Vihkim?keng?t Merkilliset miehet Kymmenniekka Asiamies Juhanuksena Synke?n Matin juttu Surma-Olli Veljekset Kosto Kilpa-ajot Wanulassa R??t?li Kalle Iisakin romaani Kumisevanm?en m?kki Pappilassa Yleinen suru Vierasmies Herrasmies Vaimon kuoltua Miksi Jaakko muutti H?vyt?n teko Pielinen. I Syksyll? " II Kev??ll? N?lk?vuonna Er?s talvip?iv? merell? Suomenlahti Petri Paksulan parikunta Junassa

ENSIMM?ISET YST?V?NI.
On jo noin parikymment? vuotta kulunut siit?, kuin aloin eroittaa kummini Heikki Korhosen muista ihmisist?. Silloin lienen viel? ollut aivan pieni, koska minulla ei viel? siihen aikaan ollut omaa p??npeitett?k??n, vaan k?ytin piika Tiinan kanssa yhteisi?. Kuitenkin oli minulla jo aivan oma, mielest?ni hyvin kaunis, sinikukkainen ja Ven?j?n karttuunista tehty koltti, joka juhlatilaisuuksissa pantiin p??lleni. Arkip?ivin?, kun sinikukkainen kolttini riippui vaatekaapin naulassa, k?vin puettuna miten milloinkin sattui.
Is?ni oli leskimies ja min? h?nen ainoa poikansa. Enimmiten oli minulla tapana leikki? yp?-yksin?ni pappilan pellon pientarella, jolle is?ni m?kki oli rakennettu, tahi my?skin niiden nelj?n tuuhean pihlajan alla, jotka kasvoivat lammin rannalla, sill? minulla, niinkuin jo sanoin, ei ollut omaa p??npeitett?, jonka vuoksi olin lakkaamatta muiden kyl?n poikien pilkan esineen?, jos milloin heid?n seurassaan uskalsin n?ytt?yty?. Noilla yksin?isill? leikkitantereillani taas olin yleiseen suosittu; mehil?iset, perhoset, valko- ja puna-apilaat tunsivat minut ja kohtelivat minua yst?v?llisesti, niinkuin min?kin heit? -- siell? ei kukaan tehnyt minusta pilkkaa.
Is?ni oli harvoin kotona, sill? h?nen elinkeinonansa oli pienen kaupan pito. H?n osti pit?j?l?isilt? voita, talia, lintuja ja muuta sellaista, joita sitte vei kaukaisiin kaupunkeihin. Niist? toi h?n tullessaan pit?j??n lukuisalle herrasv?elle kahvia, sokeria, Hollannin palttinaa, siirappia ynn? muuta; ja karttuunia, verkaa, "ruunihuiveja", Kurkijoen piiskoja ja mink? mit?kin tarviskalua piti h?n aina varalla talonpoikaiselle v?est?lle. Rettigin vaakunaa, "bruna prima"- ja "medelfina"-sikareja l?ytyi my?s talossa k?r?j?-herrojen varalla, joita min? en lukenut herrasv?keen kuuluviksi, kun he niin usein muuttelivat asuinpaikkaa; eik?h?n muut olleet herrasv?ke? kuin meid?n "Herrass??tinki", Kruununvouti -- sukuisin Kamreeri -- Lev?lahden herrasv?ki, jonka talon herraa yleiseen sanottiin "Insin??riksi", sek? Tohtori, ison- ja pienen pappilan ja Vallesmannin joukot; se oli mielest?ni ihan selv??. Herrasv?ken? tosin pidin Henkikirjurin ja Kanttorinkin joukkoja, mutta niille en rohjennut antaa lis?yssanaa "meid?n". sill? ne asuivat kaukana, miss? lienev?t asuneetkaan parin peninkulman p??ss?; enk? heit? n?hnyt muulloin kuin kirkossa, johon ani harvoin p??sin. Tiinalla, jonka huostaan kasvatukseni kokonaan oli uskottu, oli n?et yht? v?h?n halua kirkonk?ymiseen kuin minullakin -- p??verhoni t?hden.
Is?ni siihen sijaan k?vi sangen usein kirkossa, kun vain milloin sattui sunnuntaina kotoisalla olemaan, vaan h?nen kanssaan en koskaan p??ssyt sinne, enk? tahtonutkaan, sill? is?ni kirkossa olo-ajat olivat ainoat tilaisuudet, jolloin sain nauttia ruuninkarvaisen Pollen seuraa. Muulloin aina piti tuo suuri herra is?ni seuran parempana kuin meid?n varsinaisten kotona-olijoiden: Torstikin, Naskin, Mirrin, Mustin, Tiinan ja minun, vaan kirkkoon h?n ei koskaan l?htenyt.
Kerran lauvantai-aamuna tulivat Polle ja is?ni kotiin pitk?lt? matkalta ja sin? p?iv?n? lis??ntyi ensimm?isten yst?vieni luku kahdella. Seikka oli seuraava. Is?ni neuvoi minulle tarkkaan Kamreerin talon ja k?ski minun menn? ilmoittamaan Kamreerin papalle tulleensa jo kotiin. Tuon vanhan herran tunsin jo vanhastaan, sill? h?n oli pitk?, suora ja uljas vanhus, jollaisia en usein j?lest?p?ink??n ole n?hnyt. Minulla oli my?s heikko aavistus h?nen olevan hyv?n miehen ja kerran l?yt?v?ni h?ness? hyv?n yst?v?n, vaikka sit? en voinut selviin ajatuksiin pukea.
Pian seisoimme, Musti ja min?, vanhan herran huoneessa. Min? seisoin oven suussa, huivi n?piss?, mutta Musti ei en?? ollut niin ujo, sill? h?n oli vanhempi minua, vaan rohkeasti k?vi peremm? ja aivan k?skem?tt? istahti vanhan herran kirjoitusp?yd?n eteen. Siin? h?n hyv?n aikaa katseli kirjoittavaa vanhaa herraa, sitte taas minua ja niin aina vuorotellen meit? molempia. Se viisas Musti teki niinkuin suurten herrojen palvelijat, nimitt?in ilmoitti talon is?nn?lle l?sn?-oloni, mutta kun min? en viel? siihen aikaan k?ytt?nyt k?yntikortteja, t?ytyi Mustin nyk?ist? is?nt?? housun lahkeesta. N?in sai Musti vanhan herran viimein huomaamaan h?nelle nyt saapuneen vieraita.
Tervehdykseksi Mustille lausui vanha herra: "syyti!" jota seurasi potkahdus. Musti pakeni minun turviini ja vanhan herran silm?t seurasivat tarkkaan uskollisen toverini liikkeit?, kunnes huomasivat minut.
"Hyv?? p?iv??."
"Jumal' antakoon, lapseni! Kenenk? tytt? sin? olet?"
"Tytt?!" tuo sana loukkasi minua kovasti ja ajoi veren p??h?ni, jonka vuoksi min? aloin sopertaa: "en -- en --"
"Jaha, vai Engstr?m'in, vai jo te k?ytte kerjuulla, vai jo te k?ytte kerjuulla, hm! No kummako se, kummako se, is? juo, ?iti on kivuloinen -- vaimo parka -- lapsiraukat", tuumaili vanha herra puoli-??neen.
P??ni k?vi py?r?lle ja min? taaskin sopertamaan:
"I-s? k?ski minun --"
"Hyv?,